Minun Puolani -aloitussivulle

Hanna Krall

Krallin kirjoja Suomennoksiani Krallista netissä

Hanna Krall on työskennellyt pitkään journalistina ja kirjailijana Hän on saanut monia puolalaisia ja ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, mm. Solidaarisuuden maanalaisen palkinnon vuonna 1985 ja Puolan Pen Clubin palkinnon. Hänen teoksiaan on käännetty mm. saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi ja englanniksi - ja myös suomeksi.

Krall on Ryszard Kapu¶ciñskin rinnalla puolalaisen reportaasikoulukunnan uranuurtaja. Hän on myös kouluttanut Gazeta Wyborcza -lehden nuoria reporttereita. Reportterin työstä on peräisin Krallin tekniikka: haastattelu ja kuunteleminen, josta kasvaa aito bahtinilainen moniäänisyys. Krallin proosa on kuitenkin enemmän kuin reportaasia - se on kirjallisuudenlajien risteymä, fiktion ja reportaasin harvinainen ja omaperäinen välimuoto.

Holokausti on usein se historiallinen mullistus, joka on saanut Krallin henkilöhahmojen elämän sijoiltaan. "Minun sanani osaavat kertoa ihan tavallisista asioista, mutta minulle sattui valtavia asioita", eräs hänen hahmonsa sanoo.

Kirja toisensa jälkeen Krall tekee surutyötä Puolan juutalaisten tuhosta. Hän rekonstruoi menneisyyttä sen säilyneiden sirpaleiden pohjalta ja kirjaa kaiken muistiin - kristallinkirkkaasti, tunteilematta, syyttämättä.

Krall itse lukeutuu holokaustin eloonjääneisiin. Hän syntyi 20.5.1935 Varsovassa juutalaiseen perheeseen, mutta vietti lapsuutensa Lublinissa. Hänen koko sukunsa kuoli holokaustissa, suurin osa Majdanekin keskitysleirillä Lublinissa, mutta Krall itse selvisi piiloteltuna useissa eri puolalaisperheissä. Sodan jälkeen hän päätyi orvoksi jääneiden juutalaislasten orpokotiin Otwockiin Varsovan lähellä.

Aikuistuttuaan Krall alkoi opiskella journalistiikkaa Varsovan yliopistossa ja pääsi 1955 työhön ¯ycie Warszawyyn, joka lukeutui aikansa keskeisimpiin puolalaislehtiin. Vuodet 1966-69 eli kommunistipuolueen antisemitistisen kampanjan ajan hän oli kirjeenvaihtajana Moskovassa. Sieltä palattuaan Vuosina 1969-81 eli Puolan sotatilaan asti hän työskenteli toimittajana Polityka-viikkolehdessä. Sittemmin Krall on ollut vapaa toimittaja ja kirjailija ja myös opettanut reportaasin kirjoittamista Puolan suurimman päivälehden Gazeta Wyborczan nuorille toimittajille.

Yksi Krallin kertomuksista elämään lähtenyt symboli on kaappi Euroopan juutalaisten kohtalon kuvana. Krall kertoo puolalaiskotien vaatekaappeihin natseilta piilotetuista juutalaisista: "Kaapit ja juutalaiset... Kukaties yksi 1900-luvun tärkeimmistä symboleista. Elämä kaapissa... Ihminen kaapissa... 1900-luvun puolivälissä. Keskellä Eurooppaa."

Romaanissa Alivuokralainen (Sublokatorka, ei suom.) rinnastuvat ja sekoittuvat toisiina minähenkilön ja hänen kotinsa vaatekaapissa lapsuutensa viettäneen juutalaistytön elämät ja identiteetit.

Krall on sanonut oppineensa reportterin työstä se, että täysin loogiset tarinat, joissa ei ole arvoituksia eikä aukkoja, ovat usein valheellisia. Ja että asioita, joita kukaan ei koskaan pysty selittämään, todellakin tapahtuu. Juuri tällaista ihmetystä, epätodennäköisiä yhteyksiä ja sattumia Krallin henkilöiden maailma on täynnä. Siitä syntyy osaltaan kertomusten hengästyttävä magiikka.

Hanna Krall on luonut oman persoonallisen reportaasityylinsä. Sen tekniikka perustuu rekonstruoidun menneisyyden ja nykyisyyden yllättäviin rinnastuksiin sekä valokuvamaisen tarkkaan, emotionaalisesti etäännytettyyn journalistiseen tarkasteluun. Kuvailu on lyhyttä ja pidättyväistä, hyvin epäsentimentaalista. Krall kommentoi vähän, mutta antaa sen sijaan henkilöidensä puhua paljon, joko repliikkejä tai monologeja. Tiukka ja lakoninen tyyli on kuitenkin samalla runollista, jopa hypnoottista.

Suomeksi ilmestynyt Kilpajuoksu isä Jumalan kanssa (Zda¿yæ przed Panem Bogiem) kertoo Varsovan ghetossa käydystä epätoivoisesta taistelusta Marek Edelmanin, Varsovan gheton kansannousun johtajan ja myöhemmän sydänkirurgin silmin. Vahvasti eksistentialistisen kirjan perusasetelma on sydänkirurgi-Edelmanin pyrkimys ehtiä pelastamaan potilaansa ennen kuin Jumala korjaa heidät luokseen. Kirjasta tuli Krallin läpimurtoteos, ja se on käännetty kymmenille kielille.

Ennen kuin kansannousu syttyi Varsovan ghetossa keväällä 1943, Edelman ehti nähdä, miten natsit ajoivat satoja tuhansia Varsovan juutalaisia Treblinkan-juniin:

    "- Jumala aikoo jo sammuttaa kynttilän, ja minun pitää nopeasti käyttää hyväkseni Hänen satunnaista tarkkaamattomuuttaan ja suojella liekkiä. Jotta se saisi palaa hiukan pitempään kuin Isä Jumala toivoo.
    Tämä on tärkeää, sillä ei Hän aina ole kovin oikeudenmukainen, ja on siinä aikamoinen viehätyskin, sillä jos jokin onnistuu - silloin on antanut Hänelle pienen näpsäyksen...
    - Kilpajuoksu isä Jumalan kanssa? Mitä korskeutta!
    - Kuulehan, kun on saatellut muita ihmisiä junanvaunuille, silloin voi hyvinkin olla pari juttua selvitettävänä Herran kanssa. Ja ne kaikki kävelivät minun ohitseni, sillä minä seisoin siellä portilla ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Kaikki ne neljäsataatuhatta kulkivat minun ohitseni."

Edelman myös kertoo, millaisen muodonmuutoksen Isaac Bashevis Singerin rakas Krochmalna-katu koki ghetossa: äiti jättää nälkään kuolleen lapsensa kadulle, Singerin naapuritalon eteen, koska hänellä ei ole varaa maksaa hautauksesta. "Lapsen nimi oli Moszek", Krall kirjaa, ja tragedia saa nimen.

Suomeksikin ilmestynyt Herttakuninkaan matkat (Król kier znów na wylocie, Like, 2008) on rakkaustarina holokaustin ajalta. Sen päähenkilönä on varsovalainen Izolda Regensberg, joka miehineen pakenee Varsovan ghetosta ja piileskelee väärennettyjen henkilöpaperien turvin ns. arjalaisella puolella. Kun mies joutuu Mauthausenin keskitysleirille, Izoldan elämän ainoaksi päämääräksi tulee miehen vapauttaminen.

Natseilta piileskelevän Izoldan tie kulkee pakkotyöleirien, Gestapon kidutuskammioiden ja Auschwitzin kautta lopulta nykyajan Israeliin, jossa hänen uskomaton elämäntarinansa pikku hiljaa unohtuu kielimuurin ja modernin elämän kuohujen taakse.

Valikoimaan Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita on koottu Krallin lyhyitä reportaaseja vuosilta 1993-1998. Suurin osa kertomuksista liittyy tavalla tai toisella holokaustin perintöön, mutta mukana on myös Baader-Meinhoff-terroristiryhmään kuuluneen Stefan Wi¶niewskin tarina sekä kuvaus siitä, miten Axel von dem Bussche-Streithorst päätti tappaa Hitlerin.

Reportaasissa Läsnäolo Krall kertoo varsovalaisesta perheestä, jonka on hankittava rabbi tyynnyttelemään kotiaan riivaavia kummituksia - paikalla ennen sotaa sijainneiden juutalaiskorttelien rauhattomia vainajia. Reportaasi Dibbuk kertoo amerikkalaisesta taidehistorioitsijasta, jonka sisällä asuu ghettoon kadonneen pikkuveljen henki. Muotokuva miehestä luoti leuassa kertoo puolestaan Sobibórin leiriltä selvinneestä Thomas Blattista, joka oli todistajana vuonna 2009 alkaneessa entisen SS-miehen John (Ivan) Demianukin oikeudenkäynnissä. Krallin reportaasissa Blatt etsii puolalaista miestä, jonka ampumaa luotia hän on kantanut leuastaan vuodesta 1943.

Krall kertoo myös ihmisistä (Unohdus), joille vanhemmat kuoleman lähestyessä tunnustavat, etteivät he olekaan heidän lapsiaan vaan löytölapsia gheton muurin vierestä tai tuhoamisleirille vieneen junaradan varresta. Nämä hämmentyneet ihmiset kokoontuvat yhteen etsimään juuriaan ja pohtimaan, keitä ovat.

Reportaasissa Pola Krall kertoo tarinan puolalaisesta Pola (Apolonia) Machczyñskasta, jonka saksalaiset tappoivat juutalaisten piilottelemisesta pienessä Kockin kaupungissa. Polan traaginen tarina on Krallin mielestä kuin suoraan antiikin draamasta: saksalaiset asettavat Polan ja tämän isän tilanteeseen, jossa jomman kumman on otettava juutalaisten piilottelu vastuulleen, ja isä antaa Polan ottaa syyn niskoilleen.

Krallin viimeisin kirja Bia³a Maria (2011) on eräänlainen omaelämäkerrallinen pseudoreportaasi, jonka keskiössä on Krallin tuotannossa jo monta kertaa aiemmin toistunut teema pienestä, "mustasta" tytöstä, joka natsien miehittämässä Varsovassa joutuu äitinsä kanssa poliisiasemalle. Tyttö näyttää juutalaiselta, mutta osaa ulkoa Terve Maria -rukouksen. Hänen äitinsä taas on ilmetty arjalainen vaaleine hiuksineen, mutta ei osaa rukoilla. Poliisi sanoo: "Toinen teistä on juutalainen. Saatte yön yli miettiä, kumpi. Aamulla juutalainen jää tänne, toinen saa lähteä." Tilanteen pelastaa eräs räätälinvaimo Maria, äidin tuttava, joka marssii poliisilaitokselle sydänjuuriaan myöten tuohtuneena: "Minun siskoani pidetään täällä mukamas juutalaisena. Mitä tämä tällainen on, hyvät herrat!?" - ja onnistuu saamaan putkasta ulos niin pienen tytön kuin tämän äidin. Tyttö oli Krall itse.

Kuulu puolalainen teatteriohjaaja Krzysztof Warlikowski otti Krallin tekstin osaksi näytelmäänsä (A)polonia, joka sai ensi-iltansa 2009. Aikaisemmin Warlikowski on käyttänyt Krallin Dibbuk-reportaasia osana omaa samannimistä teatteri-esitystään (2004), jonka toisena lähteenä oli Szymon An-skin Dibbuk-näytelmä.

Krallin hyvä ystävä, elokuvaohjaaja Krzysztof Kie¶lowski käytti Krallin tekstejä elokuvansa Lyhyt työpäivä (Krótki dzieñ pracy) käsikirjoituksen pohjana. Myös Kie¶lowskin Dekalogi-sarjan osa 8 on saanut innoitusta eräästä Krallin tarinasta. Jan Jakub Kolski taas ohjasi elokuvansa Daleko od okna Krallin tekstin pohjalta.

© Tapani Kärkkäinen

Suomennoksiani

Krallin kirjoja

  • Na wschód od Arbatu ("Arbatilta itään"), kokoelma reportaaseja Neuvostoliitosta, 1972
  • Zd±¿yæ przed Panem Bogiem, 1977.
    - suomeksi: Kilpajuoksu isä Jumalan kanssa. Suom. Liisa Ryömä. Kansankulttuuri 1983
    - ruotsiksi: Hinna före Herren Gud. Käänt. Lennart Ilke. Norstedt, 1982
    - englanniksi: Shielding the Flame. Käänt. Lawrence Weschler, Joanna Stasinska. Henry Holt and Co, 1986
    - saksaksi: Dem Herrgott zuvorkommen. Käänt. Hubert Schumann. Volk und Welt, Neue Kritik, 1979, 1992
    - ranskaksi: Prende le bon Dieu de vitesse. Käänt. Maryna Ochab. Gallimard, 1983, 2005.
    - espanjaksi: Ganarle a Dios. Edhasa, 1982
  • Sze¶æ odcieni bieli ("Kuusi valkoisen vivahdetta"), 1978
  • Sublokatorka ("Alivuokralainen"), 1985
    - englanniksi: The subtenant. Evanston Ill., 1987
    - saksaksi: Die Untermieterin. Käänt. Anna Leszczynska. Neue Kritik, Luchterhand-Literaturverlag 1986, 1990
    - ranskaksi: Le sous-locataire. Käänt. Margot Carlier-Tomerska. La Tour d'Aignes, 1994
  • Hipnoza ("Hypnoosi"), 1989
    - saksaksi: Legoland. Käänt. Wanja W. Ronge. Neue Kritik, 1990
    - saksaksi: Hipnoze. Käänt. Roswitha Matwin-Buschmann. Buechergilde Gutenberg, Goldmann, 1998
    - ranskaksi: Les retours de la memoire. Margot Carlier-Tomerska. A. Michel, 1993
  • Trudno¶ci ze wstawaniem ("Heräämisvaikeuksia"), 1990
  • Taniec na cudzym weselu ("Tanssi vieraissa häissä"), 1993
    - suomeksi: reportaasit Nainen Hampurista, Silmänpohja, Aavesärkyä, Muotokuva miehestä luoti leuassa, Ihan lyhyesti, Bornsztajninkatu, Górnakatu..., Tanssi vieraissa häissä; kokoelmassa Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita, suom. Tapani Kärkkäinen, Like, 2010.
    - suomeksi: reportaasi Toinen äiti, suom. Tapani Kärkkäinen. Parnasso 6/2005.
    - ruotsiksi: Att dansa pa främmande bröllop. Sanna berättelser om människoöden i nazismens spar. Käänt. Julian Birbrajer, Anders Bodegard. Symposion, 1996. Ruotsalaiskriitikot valitsivat yhdeksi 15 parhaasta vuoden aikana ruotsiksi ilmestyneestä kirjasta
    - saksaksi: Tanz auf der fremden Hochzeit. Käänt. Hubert Schumann. Neue Kritik, 1993, 1994
  • Co sie sta³o z nasz± bajk± ("Mitä kävi sadullemme?"), 1994
  • Dowody na istnienie ("Todisteita olemassaolosta"), 1995
    - suomeksi: reportaasit Dibbuk, Nojatuoli, Kauna, Puu, Pelastus, Unohdus; kokoelmassa Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita, suom. Tapani Kärkkäinen, Like, 2010.
    - ruotsiksi: Existensbevis. Käänt. Julian Birbrajer. Symposion, 1997
    - saksaksi: Existenzbeweise. Sieben Erzählungen. Käänt. Esther Kinsky. Neue Kritik, 1995
  • Tam juz nie ma ¿adnej rzeki ("Siellä ei enää ole jokea"), 1998
    - suomeksi: reportaasit Pola, Tietokirjallisuutta, Inventaario, Läsnäolo; kokoelmassa Aavesärkyä ja muita tosia tarinoita, suom. Tapani Kärkkäinen, Like, 2010.
    - ruotsiksi: Där ingen flod längre finns. Käänt. Julian Birbrajer. Symposion, 2000
    - saksaksi: Da ist kein Fluss mehr. Käänt. Roswitha Matwin-Buschmann. Neue Kritik, 1999
  • To ty jeste¶ Daniel ("Sinä siis olet Daniel"), 2001
    - ruotsiksi: Sa det är du som är Daniel. Käänt. Julian Birbrajer. Symposion, 2002
    - saksaksi: Ach du bist Daniel. Käänt. Roswitha Matwin-Buschmann. Neue Kritik, 2002
  • Wyj±tkowo d³uga linia ("Poikkeuksellisen pitkä viiva"), 2004
    - saksaksi: Eine ausnehmend lange Linie. Käänt. Roswitha Matwin-Buschmann. Neue Kritik, 2005
  • Król kier znowu na wylocie, 2006
    - suomeksi: Herttakuninkaan matkat. Suom. Tapani Kärkkäinen. Like, 2008
    - saksaksi: Herzkönig. Käänt. Renate Schmidgall. Neue Kritik, 2007
  • Ró¿owe strusie pióra ("Vaaleanpunaiset strutsinsulat"), toisilta saatujen kirjeiden varaan rakennettu omaelämäkerta, 2009.
  • Bia³a Maria ("Valkoinen Maria"), 2011.

Valikoimia Krallin reportaaseista
- ruotsiksi: Lokförare C:s föredömliga liv. Reportage 1973-1990. Käänt. Lennart Ilke. Ordfront, 1993

Hanna Krallista netissä:

Minun Puolani -aloitussivulle