Takaisin Kuka olen?-sivulle
Takaisin Mi³osz-sivulle
Takaisin etusivulle

Tapani Kärkkäinen:

Isänmaalliset luopiot:
Puolan ja Liettuan kirjallisuuksien rajankäyntiä

"Liettua, synnyinmaani!" Näillä sanoilla alkaa Puolan kansalliseepos, Adam Mickiewiczin Pan Tadeusz. Runoelman alkusanat ilmaisevat jotain siitä monimutkaisesta ja kiehtovasta tavasta, jolla Liettuan ja Puolan kulttuurit ovat aikojen kuluessa kietoutuneet toisiinsa. Kun tietää, että Mickiewicz vietti nuoruutensa ja opiskeluvuotensa Vilnassa, Liettuan historiallisessa pääkaupungissa, voi oikeastaan kysyä, miten hänestä tuli Puolan eikä Liettuan kansallisrunoilija.

Vastaukseksi voi riittää yksinkertaisesti kieli, jolla hän kirjoitti - puola. Mutta taustalla on muutakin. Mickiewicz ei nimittäin tarkoita Liettualla sitä poliittis-etnistä kokonaisuutta, jota me kutsumme samalla nimellä.

Hänelle Liettua merkitsi kulttuurista ja maantieteellistä kokonaisuutta, joka ulottui Itämeren pohjukasta aina Pripjatin soille Kiovan pohjoispuolelle asti. Sille alueelle levittäytyi aikoinaan Liettuan suuriruhtinaskunta ja sittemmin Puolan ja Liettuan valtioliitto - "Kansainyhteisö", kuten puolalaiset ovat sitä kutsuneet. Juuri tuon valtioluomuksen perintöön Mickiewicz koki sitoutuneensa, ja sen perinteitä hän runoelmassaan ylistää.

Filomaattien Liettua-herätys

Opiskellessaan Vilnan yliopistossa 1810-luvulla Mickiewicz kuului filomaattien avantgardistiseen runoilijaryhmään. Filomaatit olivat runoilevia ylioppilaita, jotka hylkäsivät järjen aikakauden esikuvat ja alkoivat saksalaisten romantikkojen mallin mukaan etsiä uutta, välittömämpää ilmaisua.

Liettuan kiehtova ja synkkä historia tarjosi filomaateille runsaasti heidän kirjalliseen ohjelmaansa sopivaa aineistoa, ja pian Liettuan historian hahmot löysivät tiensä runoihin ja draamoihin.

Vaikka filomaatit kirjoittivatkin puolaksi, heidän voi katsoa vaikuttaneen välillisesti myös Liettuan kansalliseen heräämiseen. Heidän aihevalintansa saivat kielimiehet ja runousoppineet kiinnostumaan pakanallisen ja "turmeltumattoman" Liettuan kielestä ja runoudesta.

Kansalliseen tietoisuuteen heränneet liettualaiset ovat sen sijaan suhtautuneet vähintään ambivalentisti puolalaisten Liettua-innostukseen. Liettualaisesta näkökulmasta katsoen maiden pitkä yhteys johti ensin maan yläluokan ja älymystön puolalaistumiseen ja saattoi lopulta koko kansan olemassaolon tuhon partaalle. Liettuan kieli jäi puristuksiin puolan alle, ja 1800-luvun puolivälissä se oli enää talonpoikien kieli.

Puolalainen Liettua-mytologia

Romantikkojen alullepanemaa kiinnostusta Liettuaan voisi hyvin verrata suomalaiseen karelianismiin. Liettua on puolalaisille eräänlainen laulujen maa, jonka ympärille on kasvanut kokonainen kansallisten mytologisten kuvien verkosto.

Liettuan muinaisuus on sulautunut osaksi puolalaista kulttuuri-identiteettiä osittain juuri sen sankarikultin ansiosta, joka on myöhemmin kohdistunut Vilnan romantikkoihin. Romantiikan ajan runoudella on Puolassa aivan erityinen asema. Siinä on saanut tulkkinsa varsinkin puolalaisten vapaudenkaipuu ja individualismi.

Historiallisista syistä vapauden ja poliittisen sorron kysymyksiä käsittelevällä runoudella on ollut kysyntää myöhempinäkin aikoina. Esimerkiksi Mickiewiczin tuotanto oli sosialistisessa Puolassa aivan erityisellä tavalla latautunut. Siitä hyvänä esimerkkinä ovat vuoden 1968 opiskelijalevottomuudet, jotka alkoivat viranomaisten keskeytettyä Mickiewiczin Vainajienjuhlan (puol. Dziady) esitykset Varsovan Kansallisteatterissa. Näytelmä kuulemma kiihotti yleisönsä neuvostovastaiseen hysteriaan.

Romantikkojen jälkeenkin monet puolalaiset kirjailijat ovat löytäneet jollei nyt identiteettiään niin ainakin fiktionsa rakennusaineet Puolan ja Liettuan vuosisataisesta yhteydestä. Ns. kresy eli Puolan entiset itäosat ovat inspiroineet mm. ironikko Tadeusz Konwickia, hienoista Itävalta-Unkari-kuvauksistaan tunnettua Andrzej Ku¶niewiczia sekä juutalaista Julian Stryjkowskia.

Myös viime vuosien mielenkiintoisimman puolalaisen uutuuskirjailijan Pawe³ Huellen kertomuksissa itäiset evakkomuistot lomittuvat juutalaisiin näkyihin Gdañskin vanhan saksalaiskaupungin kaduilla.

Czes³aw Mi³oszin synnyinmaa

Kaikista puolalaisista nykykirjailijoista kuitenkin nobelisti Czes³aw Mi³osz ansaitsee erityistä huomiota Liettua-linkkinsä takia. Hän on teoksissaan toistuvasti käsitellyt Liettuan ja Puolan mutkikkaita kulttuuriyhteyksiä.

Mi³osz on kuvannut lapsuuttaan Liettuan puolalaisella maaseudulla idyllisessä romaanissa Dolina Issy (suom. Issan laakso, Juva 1981). Esseekokoelmassaan Rodzinna Europa (Pariisi 1958) hän laajentaa perspektiiviään ja maalaa hienon ajankuvan 1920-ja 30-lukujen Vilnan ilmapiiristä. Hän kuvaa oivaltavasti keskieurooppalaisen ihmisen sielunmaisemaa, johon valtiollisten, uskonnollisten ja kansallisten rajojen ainainen häilyvyys on jättänyt jälkensä.

On suuri sääli, ettei teosta ole suomennettu, mutta voihan sen sentään lukea ruotsiksi (Mitt Europa, Uppsala 1981) tai englanniksi (Native Realm, New York 1968).

Erillisyyden kultti

Rodzinna Europa valaisee liettualais-puolalaisten suhteiden problematiikkaa tekijän ja hänen perheensä historian kautta. Mi³oszin perheen puolankieliset traditiot ulottuivat isän puolella uuden ajan alkuhämäriin asti, mutta äidin puolella liettualaisuus näkyi vielä hänen tyttönimessään Kunat.

Puolaa puhuvat Mi³oszit mielsivät olevansa samaa kansaa kuin Varsovan ja Krakovan asukkaat, mutta samalla he olivat osa toista henkistä entiteettiä: Liettuan suuriruhtinaskuntaa. Mi³oszit ylläpitivät hieman snobistista mutta sangen kuvaavaa erillisyyden kulttia "varsinaisiin" puolalaisiin nähden. Vertailukohdan voi ehkä löytää skottien, walesilaisten tai bretagnelaisten ylemmyydentunnosta.

"Liettuan suuriruhtinaskunta oli jotakin 'parempaa'", Mi³osz kirjoittaa. "Puola oli 'huonompi', sillä mitä se olisi voinut ilman meitä, ilman meidän kuninkaitamme, meidän runoilijoitamme ja poliitikkojamme?"

Vilna - puolalainen vai juutalainen kaupunki?

Mi³osz siirtyi vuonna 1921 eli kymmenvuotiaana käymään koulua Vilnaan, ja kahdeksan vuotta myöhemmin hän pääsi opiskelemaan lakia Vilnan maineikkaaseen yliopistoon. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi opiskeluvuosinaan ¯agary-runoilijaryhmän jäsenenä - jälleen kerran yksi historiaan jäänyt vilnalaisten ylioppilaiden runoilijapiiri!

Vilna oli tuohon aikaan ainutlaatuisen kiehtova etninen kokonaisuus - jopa siinä määrin, ettei siitä oikeastaan voinut puhua leimallisesti puolalaisena kaupunkina. Miltei puolet vilnalaisista tunnusti mooseksenuskoa ja puhui joko jiddishiä (rahvas) tai venäjää (sivistyneistö).

Vaikka Vilna oli huomattava juutalaisen oppineisuuden keskus, Mi³osz joutuu suruissaan toteamaan, että hän tutustui juutalaiseen ajatteluun vasta Yhdysvalloissa. Muutamaa koulutoveria ja jiddishiksi kirjoittavaa runoilijakollegaa lukuun ottamatta hänellä (sen paremmin kuin muillakaan Vilnan puolalaisilla) ei juuri ollut yhteyttä juutalaiseen elämään, niin lähellä kuin se kuohuikin vanhankaupungin kapeilla kujilla.

Yhtä etäiseksi jäi suhde liettualaisiinkin, mutta siihen oli ehkä luonnollinenkin selitys; liettualaisia oli kaupungin väestöstä vain muutama prosentti. Heidän rinnallaan omat vähemmistöyhteisönsä muodostivat vielä venäläiset, tataarit, karaiitit ja armenialaiset.

Federalistien unelma

1930-luvun Vilnassa alkoivat ajan poliittiset ristiriidat kärjistyä samansuuntaisesti kuin muuallakin Euroopassa. Miloszkin joutui valitsemaan puolensa. Virnassa rajalinja kulki tiukan isänmaallisten nationalistien ja ns. federalistien välillä. Jälkimmäiset - joiden parista Mi³osz löysi viiteryhmänsä - halusivat elvyttää vanhan Liettuan suuriruhtinaskunnan perinteet. He elättivät unelmaa Liettuan suuriruhtinaskunnan traditioiden jatkamisesta eli jonkinlaisesta federaatiosta Puolan ja Liettuan välillä.

Federalistit olivat puolalaisten keskuudessa vähemmistössä ja nationalistien ankarien hyökkäysten kohteena. Liettuan puolella rajaa federalistien ajatus valtioliitosta taas nähtiin puolalaisen hegemoniapyrkimyksen uutena ilmentymänä. Mi³oszkin myöntää, että monien pikkuaatelisten mielissä ajatus Liettuan suuriruhtinaskunnasta kytkeytyi paitsi tiettyyn sentimentaalisuuteen, myös unelmaan dominanssista.

Suomen malli

Kirjeenvaihdossaan liettualaisen emigranttirunoilija Tomas Venclovan kanssa Mi³osz pohtii, miten Vilnan puolalaisten asema olisi voitu järjestää, jos kansallisuuskiihko, totalitarismi ja sota eivät olisi särkeneet kaupungin monikulttuurista perinnettä.

Jos Vilna puolalaisineen olisi kuulunut Liettuaan ja sen kielikysymys olisi ratkaistu samalla tavoin kuin Suomessa, Liettuasta olisi tullut kaksikielinen valtio. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden tapaan olisi syntynyt liettuanpuolalainen kirjallisuus, jolla olisi ollut kunniakkaat, romantiikkaan ulottuvat perinteet.

"Periaatteessa meitä olisi pitänyt kutsua puolaa äidinkielenään puhuviksi liettualaisiksi. Meidän olisi pitänyt uusissa olosuhteissa jatkaa Mickiewiczin 'Liettua, synnyinmaani' -perinnettä, mikä olisi tarkoittanut puolankielisen liettualaisen kirjallisuuden luomista. Mutta sitähän ei kukaan halunnut", Mi³osz toteaa katkerana.

Mi³oszista tuli siis puolalainen runoilija. Unelmat Kansainyhteisön ylösnousemuksesta murskautuivat toisen maailmansodan ja sitä seuranneiden väestösiirtojen alle. Sodan jälkeen hän saattoi evakkona Krakovassa kirjoittaa: "Pyyhin tiilipölyn sormistani. Sen verran jää jäljelle / suuresta rakkaudesta synnyinkaupunkeihin." (Suom. Kirsti Siraste.)

Krakovan ja Varsovan Puolaan Mi³osz ei koskaan sopeutunut, ja stalinismin vuosina hänen evakkomatkansa jatkui vieläkin lännemmäs, kunnes hän lopulta asettui Yhdysvaltoihin. Rakkaudesta syntymäkaupunkiin oli ehkä sittenkin jäänyt jäljelle muutakin kuin tiilipölyä, sillä varsinkin proosassaan Mi³osz on yhä uudelleen palannut synnyinseuduilleen. Hänelle oli jäänyt myös kieli, joka viime kädessä oli ratkaissut myös hänen kansallisuutensa - oli hän niin tahtonut tai ei. Ja se kieli oli Mickiewiczin ja muiden Liettuan romantikkojen kieli, kresyn kielellisillä rajamailla herkistynyt ja hioutunut, muheva Liettuan puola.

Oscar Mi³oszin valinta

Täysin toisenlaisen valinnan teki runoilija Oscar Mi³osz, Czes³aw Mi³oszin etäinen serkku. Hän valitsi liettualaisuuden.

Oscar Mi³oszin hautakiveen Fontainebleaussa Pariisin kaakkoispuolella on kaiverrettu teksti kahdella kielellä, liettuaksi ja ranskaksi: "Itsenäisen Liettuan ensimmäinen edustaja Pariisissa".

Ranskaksi kirjoittava ja Ranskassa kasvanut Oscar Mi³osz toimi diplomatiassa erityisen aktiivisesti heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hänen palavasieluinen omistautumisensa Liettuan asialle on antanut aiheen nimittää häntä liettualaiseksi runoilijaksi.

Oscar Mi³osz ei kuitenkaan pitänyt itseään liettualaisena ennen vuotta 1918. Hän oli Pariisiin asettunut varakkaan liettuanpuolalaisen maatalon poika, joka otti osaa paikallisen puolalaisen taiteilijaseuran toimintaan.

Työskennellessään sodan aikana Ranskan ulkoministeriön lehdistötoimistossa hän huomasi äkkiä joutuneensa keskelle kansainvälistä diplomaattista toimintaa, jossa tehtiin kauppaa myös Puolan ja Liettuan itsenäisyydestä.

Hänen heräämisensä liettualaisuuteen tapahtui yhtäkkiä - hän suuttui puolalaisiin diplomaatteihin, jotka kieltäytyivät tunnustamasta Liettuan itsenäisyyttä, avasi suunsa ja huomasi pian johtavansa Liettuan delegaatiota Pariisin rauhanneuvotteluissa. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Liettuan suurlähettilääksi.

Baltia-mytologian profeetta

Czes³aw Mi³osz huomauttaa serkustaan, että tämä oli runoudessaan eurooppalaisen romantiikan aito perillinen kaikkine kabbala-yhteyksineen ja kryptografisine taipumuksineen. Hänen poliittinen ajattelunsakin oli romantiikan läpitunkemaa, ja hänen ensimmäisissä Liettuaa koskevissa lausunnoissaan viitataankin useasti Intiaan, sanskritiin ja arjalaisiin.

Liettuasta ja Latviasta muodostuisi Oscar Mi³oszin profetian mukaan Euroopan henkisen muutoksen keskuksia, jotka vapauttaisivat maanosan rahan vallasta ja materialistisen tieteen pauloista. Baltiassa matkustellessaan voi todeta, että Oscar Mi³oszin utopia elää yhä.

Puolalaisia vai liettualaisia?

Vaikka kummatkin Mi³oszit ovat valinneet puolensa, heidän valintansa on aina aika ajoin asetettu kyseenalaisiksi. Kun Oscar Mi³oszin romaani L'Amourese Initiation ilmestyi puolaksi 1980-luvulla, arvostelun julkaisseen krakovalaislehden toimitukseen tuli kirje, jossa muistutettiin, että Oscar Mi³oszilla ei ollut mitään tekemistä puolalaisuuden kanssa, koska hän oli sanoutunut siitä irti.

"Maanmiestensä" osalta tämä Liettuan valinnut runoilija-diplomaatti sai osakseen kunnioitusta, mutta myös epäluuloa. Olihan hän kielitaustaltaan puolalainen, ei liettualainen. Totta puhuen hänhän oli oikeastaan ranskankielinen, mikä teki hänet tietyllä tavalla ulkopuoliseksi ja ylipäätään mahdollisti hänen valintansa lähettilään tehtävään.

Czes³aw Mi³osz huomauttaa, että jos hän puolestaan olisi julistautunut liettualaiseksi, niin kukaan ei olisi ottanut häntä vakavasti - mikäs liettualainen hänestä olisi voinut tulla, puolaksi kun kirjoittaa.

Puolassakaan kaikki eivät ole varauksetta hyväksyneet hänen puolalaisuuttaan. Kaikki ei olekaan siinä ehkä aivan kohdallaan, minkä hän itsekin avoimesti myöntää. Kosmopoliittina hän halusi samastua mieluummin Puola-Liettuan kansainyhteisöön kuin sitoutua johonkin yhteen tiettyyn kansallisvaltioon.

Ulkopuolisuudestaan ja riippumattomuudestaan käsin Czes³aw Mi³osz on tehnyt viime vuosina paljon työtä rakentaakseen siltoja puolalaisen ja liettualaisen maailman välille. Hän on kirjoituksissaan purkanut puolalaisten Liettua-stereotypioita, puhunut kansallisen moniarvoisuuden puolesta ja sukkuloinut Vilnan ja Varsovan välillä. Muutama vuosi sitten hänet nimitettiin Vilnan yliopiston kunniatohtoriksi.

Itse hän toteaa asemastaan ja kohtalostaan tinkimättömästi tinkimättömästi ja samalla nöyrästi: "Suhteeni Puolaan on aina ollut kipeä, ei vähempää ja ehkä enemmänkin kuin Witold Gombrowiczin, mutta olisi liioiteltua nähdä minussa jonkinlaista kallistumista Liettuan suuntaan. Todellisuudessa asian on ratkaissut minun oma henkilökohtainen kohtaloni, se etten ole täysin kiinnittynyt mihinkään inhimilliseen yhteisöön. Se on ollut minun ristini, minun vammani."

Julkaistu Nuoren Voiman Baltia-numerossa 2/1994

Takaisin Kuka olen?-sivulle
Takaisin Mi³osz-sivulle
Takaisin etusivulle