Minun Puolani -aloitussivulle

Andrzej Sapkowski

Sapkowskin kirjoja Sapkowskista netissä Palkinnot Käännöksistä
Andrzej Sapkowski.

Andrzej Sapkowski on ollut puolalaisen fantasiakirjallisuuden ykkösnimi jo 1990-luvun alusta alkaen. Hänen kirjoistaan tunnetuin ja eniten käännetty on Noituri- eli Wied¼min-saaga, jonka pohjalta on luotu myös tietokonepeli The Witcher.

Sapkowski on syntynyt vuonna 1948 £ód¼issa, missä hän edelleen asuu. Hän sai talousalan koulutuksen ja työskenteli pitkään ulkomaankaupassa. Hän alkoi kirjoittaa fantasiaa 1980-luvulla, mutta kirjallisen uransa hän aloitti kääntämällä fantasiakertomuksia puolalaiseen Fantastyka-lehteen. Noituri-saagan ensimmäinen kertomus ilmestyi samassa lehdessä vuonna 1986. Hän jatkoi kirjoittamista, ja vuonnna 1990 siihenastiset kertomukset julkaistiin ensi kertaa kirjaan koottuina nimellä Wied¼min eli "Noituri".

Noituri-saagan kertomukset koottiin 1990-luvun alkupuolella kahdeksi kirjaksi: Ostatnie ¿yczenie (suom. Viimeinen toivomus, WSOY 2010) ja Miecz przeznaczenia (suom. Kohtalon miekka, WSOY 2011). Niiden varaan alkoi rakentua Sapkowskin maine puolalaisen fantasian ykkösnimenä.

Sen jälkeen Sapkowski jatkoi Noituri-saagaa viidellä romaanimuotoisella kirjalla, jotka ilmestyivät vuosina 1994-1999.

Noituri-saagan keskipisteessä on noituri nimeltä Geralt Rivialainen. Noiturit ovat mutantteja, ihmisiä jotka on vaarallisten yrttihoitojen ja äärimmäisen vaativan koulutuksen kautta valmisteltu työhönsä, erilaisten hirviöiden tappamiseen. Noiturit ovat toisin sanoen eräänlaisia palkkamurhaajia, jotka kiertelevät paikasta toiseen etsimässä työtilaisuuksia.

Koulutuksen ja fysiologisten muutosten seurauksena noiturien aistit ovat poikkeuksellisen herkät ja refleksit tavattoman nopeat. Heidän erikoisvarusteisiinsa kuuluvat hopeinen miekka hirviöiden tappamiseen ja taikavoimia aistiva noiturinamuletti. Noiturit näkevät pimeässä, kuulevat tarkkaan ja osaavat tehdä erilaisia taikamerkkejä.
Sapkowskin Noituri-saagan pohjalta kehitetyn The Witcher -pelin kansi.

Geralt on kovaksikeitetty yksinäinen kulkija, joka ei turhia tunteile eikä puhu vaan tarkkailee ympärillään levittäytyvää jokseenkin raadollista maailmaa. Hänen on tältä osin todettu muistuttavan Raymond Chandlerin luomaa yksityisetsivä Philip Marlow'ta. Palkkamurhaajaa muistuttavan ammattinsa puolesta Geralt on eräänlainen antisankari. Hän on huippusoturi, mutta silti inhimillinen, sillä toisinaan hänen loitsunsa eivät tehoa ja hän tekee vaarallisia virheitä.

Maailma, jossa Geralt työtään tekee, muistuttaa - monien muiden fantasiamaailmojen tapaan - keskiajan Eurooppaa. Siinä on kuningaskuntia kuninkaineen, kuningattarineen ja prinsessoineen; korruptoituneita ylimyksiä, lapsenraiskaajia ja omaneduntavoittelijoita; julmia sotia, brutaaleja petoksia ja katkeria intohimoja; kaikenkarviaisia haltioita ja menninkäisiä - sekä tietenkin hirviöitä: stryksejä, korvenmyriä, harhakkoja, mantikoreja ja rähislöjä. Tärkeässä osassa ovat myös taikavoimia kätevästi käyttelevät velhot, joista kaikki eivät suinkaan ole hyviksiä.

Geraltin maailmaa leimaa tietty melankolia, sillä hän elää aikakausien taitteessa. Hirviöiden määrä on vähentymässä ja noiturit pikku hiljaa kuolemassa sukupuuttoon. Ihmiset levittäytyvät kaikkialle ja työntävät tieltään kaiken vanhan ja poikkeavan. Kuvauksessa voi nähdä ihmisen teknis-rationaalisen ylivallan ja luonnon alistamisen kritiikkiä.

Geralt saa työtehtäviä milloin keneltäkin. Hänen apuaan tarvitsevat talonpojat, joiden satoa verottaa kummallinen sylvaani. Foltest-kuningas palkkaa hänet poistamaan kirouksen stryksiksi muuttuneesta tyttärestään.

Ensimmäisen kertomuskokoelman tarinoista kauaskantoisin on se, jossa Cintran kuningatar Calanthe kutsuu Geraltin linnaansa illallisille, joissa lopulta kaikki kääntyy päälaelleen. Illallisilta saa alkunsa Ciri-tytön tarina, jonka kohtalo mystisesti nivoutuu Geraltin elämään. Cirin vaiheita seurataan tarkkaan sarjan kakkososan loppupuolelta lähtien.
The Witcher -pelin Geralt.

Toinen Geraltin elämän nainen on kaunis ja itsepäinen velho Yennefer. Kahden vahvan persoonan rakkaus ei kuitenkaan ole helppo. Geraltin kanssa usein seikkailee myös trubaduuri Valvatti, toivoton naistenmies ja lörpöttelijä mutta yhtä kaikki uskollinen toveri.

Noituri-saagan synkän maailman tekee omaleimaiseksi sen toisaalta sen kuiva, naseva huumori ja toisaalta mielenkiintoinen suhde hyvään ja pahaan. Käy ilmi, etteivät kaikki hirviöt olekaan pahoja, vaan heidät on vain noiduttu hirviöiksi. Tappaminen voi johtaa moraaliselle karikolle, koska ei ole varmaa, onko paha loppujen lopuksi vain onnettomien sattumusten uhri.

Kerran Geraltin moraalisesti oikea päätös johtaa verilöylyyn, josta hän saa lisänimen Blavikenin teurastaja. Mustan ja valkoisen lisäksi on siis olemassa lukuisa määrä erilaisia harmaan vivahteita, ja kaikkea erilaista pelkäävät ihmiset ovat usein epäinhimillisempiä kuin vainoamansa hirviöt.

Sapkowskin on sanottu saaneen vaikutteita usealta eri suunnalta. Yhteydet Tolkienin fantasiamaailmaan ovat ilmeiset. Tolkienin tapaan Sapkowski on luonut itsenäisen, keskiajan Eurooppaa muistuttavan fantasiamaailman. Myös Sapkowskilla tärkeässä osassa ovat haltiat. He ovat ylpeitä ja epätoivoisia sotureita, joita ihmiset halveksivat ja ovat työntäneet asutun maailman kurjille reuna-alueille.

Myös muita "epäihmisiä" on noiturien maailmassa paljon: puolhaltioita, puolituisia, dryadeja... Sapkowskin on nähty haltiateemassaan ottavan kantaa kotimaansa juutalaisvastaisuuteen ja ylipäätään toiseutta kohtaan tunnettuun epäluuloon.

Noituri-kirjoissa voi nähdä myös vaikutteita satujen maailmasta. Toisaalta hirviögallerian monet otukset, kuten vaikkapa kikimorat, ovat peräisin slaavilaisesta mytologista. Sotakohtausten taustalla on nähty innoituksen lähteenä myös puolalaisen Nobel-kirjailija Henryk Sienkiewiczin 1600-luvulle sijoittuva Trilogia (suomennettu: Tulella ja miekalla, Vedenpaisumus, Herra Wo³odyjowski). Saagassa on nähty myös kelttiläisiä juonteita (mm. legenda kuningas Arturista).

Noiturin pohjalta lanseerattiin vuonna 2007 tietokonepeli The Witcher. Puolaksi saagan pohjalta on ilmestynyt sarjakuva sekä elokuva ja tv-sarja (2001).

Noituri-saagan jälkeen Andrzej Sapkowski on kirjoittanut hussilaissotien aikaan 1600-luvun Sleesiaan sijoittuvan fantasiatrilogian (2002-2006) sekä fantasiaromaanin ¯mija (2009), joka tapahtuu Afganistanin sodan maisemissa.

Vuonna 2013 ilmestyi Noituri-sarjaan vielä yksi osa, Sezon burz eli "Myrskyjen aika". Se ei kuitenkaan jatka Järven neito -osaan päättynyttä saagaa, vaan on romaani noituri Geraltin seikkailuista ennen saagan loppua.

Palkinnot

Sapkowski on saanut kirjoistaan useita palkintoja. Vuonna 1997 hän sai puolalaisen Polityka-aikakauslehden arvostetun Paszport Polityki -palkinnon. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin englantilainen David Gemmel -fantasiakirjapalkinto Krew elfów -kirjan englanninnoksen pohjalta. Espanjassa hänelle on myönnetty Ignotus-palkinto Viimeinen toivomus -kertomuskokoelmasta.

Suomessa Viimeinen toivomus sai 2011 Helsingin Science Fiction Seuran myöntämän Tähtifantasia-fantasiapalkinnon. Saman palkinnon sai 2012 sarjan kakkososa Kohtalon miekka.

Kohtalon miekka sai 2012 myös Helsingin kaupunginkirjaston 12 osumaa - kirjallisuuspalkinnon yhtenä vuoden parhaista lukuelämyksistä.

Käännöksistä

Sapkowskin kirjoja on käännetty paljon puolalaisen kirjallisuuden perinteisesti vahvoille kielille kuten tsekiksi, liettuaksi ja venäjäksi, mutta myös saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi. Noituri-saagan Englannin- ja Amerikan-valloitus alkoi vuonna 2007 ilmestyneellä englanninnoksella.

Sapkowskin - kuten minkään hyvän viihteen - suomentaminen ei ole vailla haasteita. Hänen kirjojensa keskiaikavaikutteinen maailma sisältää valtavat määrät omasta ajastamme poikkeavaa tavaraa, kuten haarniskoita, linnoitusjärjestelmiä, vanhoja vaatteita ja arkkitehtuuria.

Erilaisia virkamiehiäkin ja ammatteja on pilvin pimein (oltermanneja, vouteja, kastellaaneja, kymmenenpäämiehiä), samoin rahayksiköitä (kopperi, helleri, lintaari, taaleri), aseita (tappara, hilpari, sapelipistin, lamia, aamutähti, karhukeihäs) ja tietysti käännettäviä henkilönnimiä (Valvatti, Kukkuvalt, Hapro, Laakerinenä, Joentaka, Säyne, Kahdeksanvirsta) ja kasveja (dekstriksi, sytösieni, mitaton, varhokki, uloterttu, piharottamo).

Sapkowski ei myöskään epäröi käyttää keskivertolukijalle tyystin tuntemattomia sanoja, jos ne tuovat tekstiin epookkiin kuuluvaa väriä tai tunnelmaa. Erilaisille hirviöille on keksittävä omat nimensä suomeksi, ja niiden selvittäminen ja ideointi tuo hauskan askartelun ja leikin makua käännöstyöhön.

Kääntäjän varsinainen koetinkivi on kuitenkin useille eri henkilöhahmoille luotu oma puhetapa, jossa ei pelätä viljellä runsain mitoin arkaaisia, puolan kielen vanhoista kerrostumista juontuvia sanoja ja lauserakenteita.

Oma lukunsa on lisäksi dialogien napakka ja kuivan vitsikäs tyyli. Dialogeissa kaikkea ei sanota ääneen, vaan lukijan on pääteltävä välillä aika paljon rivien väliin jäävää.

© Tapani Kärkkäinen



Sapkowskin kirjoja


Noituri-kirjat

  • Ostatnie ¿yczenie, 1993
    - suomeksi: Viimeinen toivomus, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2010.
    - ruotsiksi: Den sista önskningen. Käänt. Tomas Hakanson. Ersatz 2010
    - englanniksi: The Last Wish. Käänt. Danusia Stok. Orion 2007.
    - saksaksi: Der letzte Wunsch. Käänt. Erik Simon. Heyne Werlag 1998
    - ranskaksi: Le dernier voeu. Käänt. Laurence Dyevre. Bragelonne 2008
    - espanjaksi: El último deseo, Bibliopolis 2003
  • Miecz przeznaczenia, 1992
    - suomeksi: Kohtalon miekka, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2011
    - saksaksi: Schwert der Vorsehung. Käänt. Erik Simon. Heyne Werlag 1998, 2008
    - ranskaksi: L'épée de la providence. Käänt. Alexandre Dayet. Bragelonne 2008
    - espanjaksi: La espada del destino, Bibliopolis 2003
  • Krew elfów, 1994
    - suomeksi: Haltiain verta, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2012
    - englanniksi: Blood of Elves. Käänt. Danusia Stok. Orion 2008
    - saksaksi: Das Erbe der Elfen. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2008
    - ranskaksi: Le sang des elfes. Käänt. Lydia Waleryszak, Bragelonne, 2008
    - espanjaksi: La sangre de los elfos, Bibliopolis 2003
  • Czas pogardy, 1995
    - suomeksi: Halveksunnan aika, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2013.
    - englanniksi: Times of Contempt, 2012 (?)
    - saksaksi: Die Zeit der Verachtung. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2009
    - espanjaksi: Tiempo de odio, Bibliopolis 2004.
  • Chrzest ognia, 1996
    - suomeksi: Tulikaste, suom. Tapani Kärkkäinen. WSOY 2014.
    - saksaksi: Feuertaufe. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2009
  • Wie¿a Jaskó³ki, 1997
    - suomeksi: Pääskytorni, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2015.
    - saksaksi: Der Schwalbenturm. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2010
  • Pani Jeziora, 1999
    - suomeksi: Järven neito, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2016.
    - saksaksi: Die Dame vom See. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2011
  • Sezon burz, 2013
    - suomeksi: Myrskykausi, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2017.

Hussilaistrilogia
  • Narrenturm, 2002
    - suomeksi: Narrenturm 1, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2018.
    - saksaksi: Narrenturm, Deutscher Taschenbuch Verlag 2005
  • Bo¿y bojownicy ("Jumalan taistelijat"), 2004
    - saksaksi: Gottesstreiter, Deutscher Taschenbuch Verlag 2006
  • Lux perpetua, 2006
    - saksaksi: Lux perpetua, Deutscher Taschenbuch Verlag 2007

Muut kirjat
  • Oko Yrrhedesa ("Yrrhedesin silmä"), roolipeli, 1995
  • ¦wiat króla Artura. Maladie ("Kuningas Arturin maailma. Maladie"), essee ja pienoisromaani, 1995
  • Rêkopis znaleziony w Smoczej Jaskini ("Lohikäärmeluolasta löydetty käsikirjoitus"), fantasiakirjallisuuden ja sen hahmojen ja käsitteiden yleisesitys, 2001
  • ¯mija ("Kyy"), romaani, 2009


Sapkowskista netissä

Minun Puolani -aloitussivulle