Minun Puolani -aloitussivulle

Bruno Schulz

Suomennoksiani Schulzin kirjoja Schulzista netissä

Bruno Schulz (1892-1942) lukeutuu maailmansotien välisen eurooppalaismodernismin kärkinimiin mm. Kafkan ja Rilken rinnalla. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille, ja ne ovat toimineet useiden kirjailijoiden esikuvana. Hänet liitetään ekspressionismin, surrealismin ja psykoanalyysin perinteisiin, mutta samalla hänen on nähty ammentavan myös juutalaisesta mystiikasta.

Schulz ehti julkaista 1930-luvulla vain kaksi kirjaa ennen varhaista kuolemaansa, mutta teokset ovat riittäneet nostamaan hänet maailmanmaineeseen ja jopa kulttikirjailijan asemaan.
Bruno Schulz kotitalonsa portailla 1930-luvulla.
Juutalainen Schulz sai surmansa natsiupseerin luodista kotikaupunkinsa Drohobytshin juutalaisgeton kadulla 19.11.1942, eikä hänen hautansa ole säilynyt.

Schulzin tuotanto liittyy läheisesti hänen kotipaikkaansa, Drohobytshin (puol. Drohobycz) kaupunkiin, joka nykyisin kuuluu Ukrainaan mutta oli maailmansotien välisenä aikana Puolaa. Samoilta puolalaisen, juutalaisen, ukrainalaisen, itävaltalaisen, armenialaisen, saksalaisen ja romanialaisen kulttuurin rajaseuduilta ovat kotoisin myös kirjailijat Joseph Roth, Paul Celan, Ivan Franko, Julian Stryjkowski, Leopold von Sacher-Masoch ja nobelisti Joseph Agnon.

Schulz toimi drohobytshiläisessä kymnaasissa kuvaamataidon- ja puutyönopettajana. Kirjailijana hän toimi ammattinsa ohessa. Hän piirsi ja maalasi itsekin ja loi huomattavan uran kuvataiteilijana ja kuvittajana.

Hän ehti ennen kuolemaansa julkaista kaksi kertomuskokoelmaa: Sklepy cynamonowe vuonna 1933 (Kanelipuodit) ja Sanatorium pod klepsydr± vuonna 1938 (Kuolinilmoituksen parantola). Lisäksi hän julkaisi neljä erillistä kertomusta eri kirjallisuuslehdissä. Häneltä on säilynyt myös jonkin verran esseitä, kirjallisuuskritiikkiä ja kirjeenvaihtoa, mutta valtaosa Schulzin arkistosta - iso osa piirroksista ja öljymaalauksista sekä tiettävästi saksankielinen Heimkehr-kertomus ja puolankielinen Messias- romaanikäsikirjoitus - katosivat tai tuhoutuivat Schulzin kuoltua Drohobytshin getossa.

Schulzin kertomukset eivät olet novelleja tai erillisiä tarinoita, vaan ikään kuin kohtauksia samasta maailmasta, kaleidoskoopin kuvan kaltaisia välähdyksiä tai unikuvia saman perheen ja kaupungin maailmasta.

Schulzin proosan keskeinen avain on myytti ja uni. Drohobytsh ja minäkertojan - Schulzia itseään muistuttavan Józef-pojan - lapsuudenmaailma kutoutuvat löyhästi toisiinsa liittyvien, unenomaisten episodien virraksi, joissa kertoja on useimmiten tarkkailijan ja kommentaattorin asemassa. Drohobytshin kaltainen unelias pikkukaupunki muuttuu Schulzin kertomuksissa labyrintiksi, joka on täynnä salaperäisiä kaksoiskatuja ja tuntemattomia reittejä. Elottoman ja elävän raja on Schulzin maailmassa häilyvä, ja usein elottomat esineet muuttuvat elollisiksi. Barokkisen runsaat metaforat luovat vaikutelman maailmasta, joka on kauttaaltaan elävä, runsas ja röyhyävä.
Orit ja eunukit. Grafiikansarjasta Epäjumalanpalveluksen kirja, 1920-luvun alku.

Lukija kuitenkin tajuaa hyvin nopeasti, että Schulzin kertomuksissa ei maalailla eksoottisin sävyin provinsiaalista pikkukaupunkielämää. Jo isä-Jakubin ja poika-Józefin raamatulliset nimet antavat viitteen siitä, että kanelipuodit sijoittuvat myyttien maailmaan. Schulz itse kirjoittaa esittelytekstissä, jonka hän teki Kanelipuodeista ulkomaista kustantajaa varten: "Tässä kirjassa pyritään tuomaan päivänvaloon erään perheen, erään provinsiaalisen kodin tarina - mutta ei sen todellisista aineksista, tapahtumista, hahmoista tai kohtaloista käsin, vaan etsimällä niiden yläpuolelta sen myyttistä sisältöä, sen tarinan syvempää merkitystä."

Myytti onkin Schulzin maailman avainkäsitteitä. Myyttiä käsittelevässä esseessään Schulz kirjoittaa maailman perimmäisestä ykseydestä, joka on peräisin myyttisestä, jumalallisesta Sanasta. Maailman ja sanojen moninaisuuden takana häämöttää siis alkuperäinen ykseys, ja sitä kohti me voimme kurkottaa runouden avulla. Runous voi rakentaa uudelleen myyttiset yhteydet, jotka yhdistävät sanat jälleen toisiinsa ja kaiken takana olevan alku-Sanaan.

Juuri tähän rakennustyöhön Schulz kertomuksissaan ryhtyy. Työ tapahtuu varsinkin metaforien kautta, joiden runsaudesta ja omalaatuisuudesta Schulz tunnetaan.
Schulzin kuvitusta kertomukseen Kuolinilmoituksen sanatorio.

Schulzin symbolien maailmasta nousee esille eräitä toistuvia teemoja Yksi niistä on kirja, joka kasvaa eräänlaiseksi paratiisimyytin ilmentymäksi: on olemassa vain yksi aito ja alkuperäinen Kirja, jonka pystymme erottamaan jäljitelmistä vain lapsuudessamme. Toinen keskeinen teema on aika, joka Schulzilla on aina unen aikaa, mutta myös lapsuuden kulta-ajan tai kuoleman pysähtyneisyyden aikaa.

Schulzin kertomuksissa keskeinen isä samastetaan Israelin patriarkkoihin ja profeettoihin ja hän hallitsee lintuja kuin Nooa arkkinsa talolta, toisaalta hänen hankkeensa usein lopulta epäonnistuvat ja hän muuttuu ravuksi, täytetyksi korppikotkaksi tai torakaksi. Kertomuksessa Kuolinilmoituksen sanatorio isä makaa hoitolaitoksessa, jossa aika on pysähtynyt ja tavallaan lakannut olemasta. Metamorfoosiensa takia Schulzia on kutsuttu myös Puolan Kafkaksi, vaikka hänen luomansa valoisa, leikittelevä ja ihmetyksen täyttämä maailma poikkeaa tunnelmaltaan täysin Kafkan ahdistuneesta painajaismaailmasta.

Isän ja ylipäätään miehisen maailman ylle kohoaa Schulzin kertomuksissa ja piirroksissa naisten voittamaton ja ylivoimainen maailma. Sitä ilmentää varsinkin piika Adelan ylivalta isään nähden. Schulzin erotiikkaa hallitsee vahva sadomasokistinen viritys, joka saa suorimman ilmauksensa Xiêga ba³wochwalstwa ("Epäjumalanpalvonnan kirja") -grafiikansarjassa. Siinä hän käyttää monenlaisia myyttisiä, kirjallisia ja raamatullisia aiheita ilmentääkseen naisen ikuista ylemmyyttä mieheen nähden. Schulzin naiset ovat itseriittoisia olioita, jotka ovat sulkeutuneet omaan fyysiseen täydellisyyteensä. Tuo täydellisyys huipentuu fetissinomaisesti kuvattuun jalkaan ja sitä verhoavaan sukkaan ja kenkään.
Kulkue. Grafiikansarjasta Epäjumalan-
palveluksen kirja, 1920-luvun alku.

Kuolemansa jälkeen Schulz oli pitkään unohduksissa, sillä hänen proosansa ei sopinut Puolassa vallan saaneen sosialistisen realismin kaanoniin. Puolalainen kirjallisuudentutkija ja runoilija Jerzy Ficowski sai vuoden 1956 jälkeisen "suojasään" jälkeen aikaan, että Schulzin kirjat nousivat jälleen huomion kohteeksi ja niistä alettiin ottaa Puolassa uusia painoksia.

1960-luvulta alkaneen "uudelleenlöytämisen" myötä Schulzia on käännetty kaikille merkittäville eurooppalaisille kielille. Suomeksi 1965 ilmestynyt valikoima Krokotiilikuja on käännetty Josef Hahnin 1960-luvulla tekemästä saksankielisestä käännöksestä. Suomalainen valikoima sisältää enimmän osan Kanelipuodit-kokoelman kertomuksesta, mutta vain fragmentteja myöhemmistä Schulzin teoksista.

Kafkan ja Schulzin yhteyksiä on tutkittu paljon. Schulzin nimissä kulkee Kafkan Oikeusjutun puolannos, mutta käännöksen teki todennäköisesti hänen kihlattunsa. Schulz sai kenties vaikutteita Kafkalta, mutta hänen maailmansa - toisin kuin Kafkan - on täynnä myös huumoria ja lämpöä.
Schulzin kotitalo Drohobytshissä nykyään. Seinässä on Schulzista kertova muistolaatta.

Schulzin kirjat ovat innostaneet monia kirjailijoita, ja häneen on kiinnittänyt huomiota mm. amerikkalainen kirjailija John Updike. Israelissa asuvan David Grossmanin romaanissa Hakusana rakkaus Schulz on keskeinen hahmo, samoin amerikanjuutalaisen Cynthia Ozickin kirjassa Messiah in Stockholm (ei suom.), joka ammentaa Schulzin kesken jääneen Messias-romaanin myytistä. Amerikkalainen Jonathan Safran Foer perustaa Tree of Codes -kirjansa Schulzin Kanelipuoteihin. Myös Philip Rothin romaani The Prague Orgy liittyy osittain Bruno Schulziin.

Lisäksi on arveltu, että Salman Rushdien Maurin viimeisen huokauksen andalusialainen Benengelin kylä Parasiittikatuineen on viittaus Schulzin Drohobytshiin ja sen Krokotiilikatuun. Nicole Kraussin Rakkauden historia sisältää sekin viittauksia Schulzin kadonneeseen Messias-romaaniin ja Krokotiilikatu-kertomukseen.

Suomalainen Bo Carpelan on haastatteluissa kertonut Schulzin merkityksestä omaan kirjoittamiseensa, ja monet kriitikot ovat nähneet myös puolalaisen Olga Tokarczukin teoksien myyttisyydessä ja unen käsittelyssä yhtymäkohtia Schulziin.

Jerzy Ficowskin Schulz-tutkimukset on käännetty englanniksikin nimellä Regions of the Great Heresy (puol. Regiony wielkiej herezji). Tunnettu puolalainen elokuvaohjaaja Wojciech Has puolestaan on tehnyt elokuvan Sanatorium pod Klepsydr±, joka perustuu Schulzin kirjojen maailmaan. Kuuluisa on myös Stephen ja Timothy Quayn Schulz-elokuva The Street of Crocodiles (1986). Dieter Jüdt on luonut Schulzin kertomusten pohjalta sarjakuva-albumin Heimsuchung und andere Erzählungen von Bruno Schulz (1995).

Schulzin uusi suomennos sai 2014 Helsingin Science Fiction Seuran jakaman Tähtifantasia-palkinnon. Se myönnetään vuosittain parhaalle suomennetulle fantasiakirjalle. Palkinnon perusteluissa sanotaan: "Schulzin proosa on sukua 1900-luvun alkupuolella syntyneelle weird fictionille. Tämä fantasian muoto sivuaa myös kauhua ja tieteiskirjallisuutta. Samaan aikaan erilaiset modernistiset liikkeet kuten symbolismi ja surrealismi alkoivat tutkia ihmisen kokemusta hämmentävästi muuttuneessa maailmassa. Schulzin vaikutus onkin nähtävissä monen uuskummaa (new weird) edustavan nykykirjailijan tuotannossa. Hahmottamalla maailmaa uudella tavalla Bruno Schulz on fantasian ytimessä."

© Tapani Kärkkäinen



Suomennoksiani

  • Vihuri, julkaistu Parnassossa 1/2008.

Schulzin kirjoja

  • Sklepy cynamonowe ("Kanelipuodit"), 1933
    - suomeksi: Kanelipuodit ja muita kertomuksia. Suom. Tapani Kärkkäinen. Basam Books, 2013.
    - ruotsiksi: Kanelbutikerna. Käänt. Johan Malm. Norstedts, 1983
    - englanniksi: Cinnamon Shops and other stories. Käänt. Celina Wieniewska. 1963.
    - saksaksi: Die Zimtläden. Käänt. Josef Hahn. DTV, Fischer Taschenbuch. 1961.
    - saksaksi: Die Zimtläden. Käänt. Doreen Daume. 2008.
  • Sanatorium pod Klepsydr± ("Kuolinilmoituksen sanatorio"), 1936
    - suomeksi: sisältyy teokseen Kanelipuodit ja muita kertomuksia. Suom. Tapani Kärkkäinen. Basam Books, 2013.
    - suomeksi: Kertomus "Kevät" [ote; Wiosna], suom. Veikko Suvanto, kirjassa Bruno Schulz: Wiosna. 12 przek³adów. Toim. W. Meniok. Polonistyczne Centrum Naukowo-Informacyjne im. Igora Menioka Pañstwowego Uniwersytetu Pedagogicznego im. Iwana Franki w Drohobyczu, 2008.
    - ruotsiksi: Sanatoriet timglaset. Käänt. Johan Malm. Norstedts, 1987.
    - englanniksi: Sanatorium under the Sign of the Hourglass. Käänt. Celina Wieniewska. 1978
    - saksaksi: Die Zimtläden und alle anderen Erzählungen. Käänt. Josef Hahn. 1966.
    - saksaksi: Das Sanatorium zur Sanduhr. Käänt. Doreen Daume. Carl Hanser Verlag, 2011.
  • Ksiêga listów ("Kootut kirjeet"). s³owo/obraz/terytoria, Gdañsk 2002.

  • Käännösvalikoimia ja muita Schulzin tekstejä:
    - suomeksi: Krokotiilikuja, suom. Arno Peromies (saksasta), Otava 1965 (valikoima kertomuksia kummastakin kirjasta)
    - englanniksi: Letters and Drawings of Bruno Schulz, with selected prose. Toim. Jerzy Ficowski, käänt. Celina Wieniewska. Fromm, 1990
    - saksaksi: Die Wirklichkeit ist Schatten des Wortes. Aufsätze und Briefe. Käänt. Mikolaj Dutsch ja Josef Hahn. 1992.
Schulzin piirroksia
  • Ksiêga obrazów. s³owo/obraz terytoria, Gdañsk 2011.
  • The Drawings of Bruno Schulz. Northwestern University Press, 1990

Schulzista netissä

Minun Puolani -aloitussivulle