Minun Puolani -aloitussivulle

Andrzej Stasiuk

Stasiukin kirjoja Stasiukista netissä

Andrzej Stasiuk (s. 1960) kuuluu Puolan nykyproosan kärkeen. Hän toimii myös kirjallisuuskriitikkona ja pienen Czarne-kustantamon johtajana. Stasiuk asuu pienessä kylässä Kaakkois-Puolan vuoristoseudulla, vanhassa Itävalta-Unkarin Galitsiassa. Hän on paljon huomiota saaneen Czarne-pienkustantamon johtaja.

Stasiukin proosan keskeisenä teemana on elämä sosialistisessa Puolassa ja sen raunioilla: laitakaupungin baarit, konkurssiin menneiden valtiontilojen pihat, pikkukaupunkien haikea toivottumuus. Stasiukin proosan ankaraan realismiin kutoutuu vahva runollisuus ja mielenkiintoinen metafyysinen ulottuvuus. Stasiukin kirjat voi lukea myös sosialismin jälkeisen Puolan rajun rakennemuutoksen kuvana.

Stasiuk tuli Puolassa tunnetuksi romaanillaan Hebronin muurit (Mury Hebronu), joka ilmestyi 1992. Se maalasi julman ja pateettisen kuvan vankilaelämästä. Arvostelijat kiinnittivät huomiota Stasiukin omaperäiseen, vahvan runolliseen kieleen, jossa on piirteitä mm. Raamatun kielestä.

Stasiukin toinen romaani Valkoinen korppi (Bia³y kruk, 1995) on ilmestynyt suomeksikin Päivi Paloposken suomentamana. Sen myötä Stasiukin maine miehisen maailman kuvaaja vakiintui. Valkoinen korppi on kertomus nuorten miesten vuoristoretkestä, joka muuttuu selviytymiskamppailuksi. Se on "kertomus petoksesta, uskollisuudesta, jaloudesta, ystävyydestä, ja näiden asioiden murenemisesta".

Samana vuonna ilmestyi kertomuskokoelma Galitsian tarinoita (Opowie¶ci galicyjskie). Ne sijoittuvat pieneen köyhään galitsialaiskylään, jonka elämä pyörii kapakan, kirkon, poliisiaseman ja arkisen selviytymisen maisemissa. Yksittäisten, miniatyyrinomaisten lukujen päähenkilöiksi nousee tavallisia kyläläisiä: työttömyyden ja toivottomuuden kanssa kamppailevia ihmisiä. Heidän pieni, arkinen kohtalonsa kasvaa Stasiukin kuvaamana yleväksi, yleisinhimilliseksi draamaksi.

Stasiukin kenties parhaana saavutuksena pidetään kertomuskokoelmaa Dukla (1997). Se sijoittuu samoihin maisemiin kuin edellinenkin kirja - tapahtumapaikkana on Dukla-niminen kylä. Kertomuksissa nousevat aikaisempaa selvemmin esiin kirjailijan filosofiset ambitiot. Kuvaukset kylän elämästä, eläinten kuolemasta tai sään vaihteluista ovat eräänlaisia lyhyitä meditaatioita, joissa tutkitaan ajan kulumista, ympäristön rappiota, elämän hienovaraisia rytmejä ja järjestyksiä.

Stasiuk käsitteli omaa elämäntarinaansa luonnosmaisesti kirjoitetussa kirjassa Kuinka minusta tuli kirjailija (Jak zosta³em pisarzem, 1998). Vuotta myöhemmin ilmestynyt romaani Yhdeksän (Dziewiêæ) sijoittuu Varsovaan ja sen 1990-luvun alkuvuosiin, uudelleen syntymässä olevan kapitalismin villeihin vuosiin. Siirtyminen vanhasta uuteen ilmenee ennen kaikkea ihmisten välisen sidoksen rapautumisena.

1990-luvun lopulla Stasiuk keskittyi esseiden kirjoittamiseen. Hän julkaisi yhdessä ukrainalaisen kirjailijan Juri Andruchovytsin kanssa esseekirjan Minun Eurooppani. Kaksi esseetä niin sanotusta Keski-Euroopasta (Moja Europa. Dwa eseje o Europie zwanej ¦rodkowej, 2000). Samana vuonna ilmestyi kirjallisuusaiheisten esseiden kokoelma Pahvinen lentokone (Tekturowy samolot).

Vuonna 2001 Stasiuk julkaisi kertomuskokoelman Talvi ja muita kertomuksia (Zima i inne opowiadania).

Vuonna 2004 ilmestyi kirja Matkalla Babadagiin (Jad±c do Babadag), seikkailu- ja matkakirja "unohdettuun Eurooppaan": Puolaan, Slovakiaan, Unkariin, Romaniaan, Moldovaan, Sloveniaan ja Albaniaan. Samalla kirja on matka tämän huonompana, jälkeenjääneenä ja primitiivisenä pidetyn Euroopan asukkaiden alitajuntaan. Stasiukia kiinnostaa yhä syvemmälle syrjäseuduille pakeneva vanha itäeurooppalainen maalaiselämäntyyli; provinssin, aitouden, takapajuisuuden ja rappion teemat. Kirja ilmestyi suomeksi syksyllä 2006.

Vuonna 2005 ilmestyi Stasiukin näytelmä (Noc), musta tragifarssi saksalais-puolalaisista suhteista. Näytelmässä eräs puolalainen autovaras ammutaan Saksassa ryöstöyrityksen yhteydessä. Hänet ampunut jalokivikauppias saa samassa yhteydessä sydänkohtauksen, ja hänet pelastaisi vain sydämensiirto. Luovuttajana olisi hänen ampumansa mies.

Stasiuk on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, mm. Puolan kulttuurirahaston (Fundacja Kultury) palkinnon 1994 sekä Ko¶cielski-palkinnon 1995. Kirja "Matkalla Babadagiin" voitti vuonna 2005 Puolan huomattavimman kirjallisuuspalkinnon Niken.

© Tapani Kärkkäinen


Stasiukin kirjoja

  • Mury Hebronu ("Hebronin muurit") 1992
    - saksaksi: Die Mauern von Hebron. Suhrkamp, Frankfurt am Main 2003
  • Bia³y kruk ("Valkoinen korppi") 1995
    - suomeksi:: Valkoinen korppi. Suom. Päivi Paloposki. Taifuuni 1998
    - englanniksi: White Raven. Serpent's Tail Ltd, London 2000
    - saksaksi: Der weiße Rabe. Rowohlt, Berlin 1997
    - hollanniksi: De witte raaf. De Geus, Breda 1998
    - italiaksi: Corvo bianco. Bompiani, Milano 2002
  • Opowie¶ci galicyjskie ("Galitsian kertomuksia") 1995
    - englanniksi: Tales of Galicia. Twisted Spoon Press, Prague 2003
    - saksaksi: Galizische Geschichten. Suhrkamp Verlag, Frankfurt am Main 2002
  • Przez rzekê ("Joen poikki") 1996
    - ranskaksi: Par le fleuve. Le Passeur, Nantes 2000
  • Dukla ("Dukla") 1997
    - ruotsiksi: Världen bortom Dukla. Norstedts Förlag, Stockholm 2003
    - saksaksi: Die Welt hinter Dukla. Suhrkamp, Frankfurt 2000
    - hollanniksi: Dukla. De Geus, Breda 2004
  • Dwie sztuki (telewizyjne) o ¶mierci ("Kaksi (tv)-näytelmää kuolemasta") 1998
  • Jak zosta³em pisarzem (próba biografii intelektualnej) ("Kuinka minusta tuli kirjailija. Luonnos älylliseksi elämäkerraksi") 1998
    - saksaksi: Wie ich Schriftsteller wurde. Versuch einer intellektuellen Autobiographie. Edition Suhrkamp, Frankfurt am Main 2001
  • Dziewiêæ ("Yhdeksän") 1999
    - saksaksi: Neun. Suhrkamp Verlag, Frankfurt am Main 2002
    - italiaksi: Il Cielo sopra Varsavia. Bompiani 2003.
  • Moja Europa. Dwa eseje o Europie zwanej ¦rodkowej ("Minun Eurooppani. Kaksi esseetä niin sanotusta Keski-Euroopasta") yhdessä Juri Andruchovytsin kanssa 2000
  • Tekturowy samolot ("Pahvinen lentokone") 2000
  • Opowie¶ci wigilijne ("Joulutarinoita"), yhdessä Jerzy Pilchin ja Olga Tokarczukin kanssa, 2000
  • Zima i inne opowiadania ("Talvi ja muita kertomuksia") 2001
  • Jad±c do Babadag ("Matkalla Babadagiin") 2004
    - suomeksi:: Matkalla Babadagiin. Suom. Päivi Paloposki. Like 2006
  • Noc ("Yö. Slaavilais-germaaninen lääketieteellinen tragifarssi"). Czarne, 2005.
    - Suomessa:: Noc / Nacht. Suom. Päivi Paloposki. Esitetty Kansallisteatterissa lokakuussa 2005 Krakovan Stary-teatterin ja Schauspiel Düsseldorfin yhteisesityksenä.


Stasiukista netissä

Minun Puolani -aloitussivulle