Minun Puolani -aloitussivulle

Wojciech Tochman

Tochmanin kirjoja Tochmanin suomennoksia Tochmanista netissä

Wojciech Tochman on puolalainen journalisti, joka on syntynyt vuonna 1969. Hän työskenteli pitkään toimittajana Puolan suurimmassa päivälehdessä Gazeta Wyborczassa. Vuonna 1998 hänet valittiin kotimaassaan vuoden reportteriksi.

Tochmanin esikoisteos, reportaasikokoelma Schodów siê nie pali ('Portaita ei polteta') pääsi vuonna 2001 Puolan huomattavimman kirjallisuuspalkinnon Niken finaaliin. Kokoelman reportaasit tapahtuvat Puolassa - yksi niistä kertoo maailman kuuluisimpiin kuuluneisiin, Himalajalla vuonna 1992 kadonneesta Wanda Rutkiewiczista.

Reportaasikirja Kuin olisit kiveä syönyt (Jakby¶ kamieñ jad³a) ilmestyi vuonna 2002. Se on kirjoitettu vuosina 2000-2002 ja käsittelee Bosnian sodan jälkeistä elämää ja sodan muistoa Bosniassa. Kirjassa ei kuvata sotaa eikä taisteluita vaan sodan muistoja, sen aiheuttamaa tuskaa ja vihaa nyt, kymmenen vuotta myöhemmin.

Kirja piirtää muotokuvan ennen kaikkea bosnialaisista naisista, jotka jäivät henkiin kun perheen miehet - naisten aviomiehet, pojat, isät, veljet - surmattiin. Naiset etsivät tietoa kadonneista läheisistään. Sirpaleenomaisista tiedoista, silminnäkijöiden lausunnoista ja kuulopuheista he koettavat rakentaa kuvan siitä, mitä heidän läheisilleen tapahtui, miten he kuolivat ja missä heidän jäännöksensä ovat.

Kirjan keskeisin henkilö on puolalaissyntyinen, Islannissa asuva oikeuspatologi Ewa Klonowski, joka on vuodesta 1996 työskennellyt Bosniassa. Hän on koulutukseltaan arkeologi, ja hänen tehtävänään on auttaa sodan uhrien tunnistamisessa. Hän osallistuu uhrien kaivamiseen joukkohaudoista, tutkii heidän jäännöksiään, tekee DNA-kokeita. Hän sanoo: "Rakastan luita, luut puhuvat minulle". Hän on kaivanut esiin jo kahden tuhannen uhrin jäännökset - kaivoksista, ojista ja joukkohaudoista.

Ewa Klonowski on tiukka ammattilainen, joka ei tunteile työnsä äärellä vaan vain koettaa saada selville, kuka vainaja on ollut. Häntä ympäröivät bosnialaiset naiset, jotka auttavat häntä tuomalla hänelle röntgenkuvia kadonneista, tietoja heidän hampaistaan ja lonkkaleikkauksistaan.

Ewa Klonowskille Bosnia on kuin nykyajan Pompeji.

Kirjassa ruumiiden kaivaminen joukkohaudoista on muistin ja muistamisen metafora. Samalla kun Ewa Klonowski kaivaa luita ja vaatekappaleita maasta, omaiset tekevät kipeitä kaivauksiaan muistinsa syövereissä. He muistelevat ja kertovat, missä he näkivät kadonneen viimeisen kerran, mitä tällä oli yllään, miltä tämä näytti, mitä he ovat kuulleet tämän kohtalosta jne. Heidän kertomuksensa ovat järkyttäviä tarinoita siitä, miten keskellä Eurooppaa naapurit alkoivat yhtäkkiä surmata naapureitaan, nuoret miehet entisiä luokkatovereitaan.

Tochmanin kirjan kieli on äärimmäisen kirkasta ja ytimekästä, lähes minimalistisen lakonista. Tochman ei kommentoi vaan kertoo vain sen mikä näkee ja kuulee. "Kirjassani sanoja tärkeämpää on hiljaisuus, vaikeneminen, kysymykset joita ei esitetä", Tochman on sanonut.

Tochman ei myöskään syytä eikä syyllistä - syyllisyys ja syytös syntyvät hänen kohtaamiensa ihmisten puheesta. Kirjan kertomukset nostavat vahvasti esiin myös kysymyksen pahan banaaliudesta.

Kielen niukkuus ja sen kuvaamien tapahtumien järkyttävyys synnyttävät voimakkaan latauksen. "Aikoinaan Mostariin kulki bussi neljänkymmenen minuutin välein. Nyt ei kulje yhtäkään," Tochman kirjoittaa ja kertoo kahdella lauseella Bosnian elämästä sodan jälkeen enemmän kuin moni pitkä selonteko.

Myös kirja Kuin olisit kiveä syönyt pääsi Nike-kirjallisuuspalkinnon finaaliin.

Q-teatterin vuonna 2010 ensi-illan saaneessa näytelmässä Aivan kuin minua ei olisi (ohj. Antti Hietala) on Wojciech Tochmanin kirjaa käytetty taustamateriaalina.

Vuonna 2005 ilmestyi Tochmanin kirja Córeñka ('Tyttöseni'). Se on vahvasti kaunokirjallinen, reportaasin ja romaanin välimailla liikkuva kertomus. Sen keskuksessa on Balin terrori-iskussa vuonna 2002 kuolleen puolalaisen toimittajan, Tochmanin kollegan Beata Pawlakin hahmo.

Kirjoitan Lukublogissani (24.1.2011) Tochmanin uusimmasta, Ruandan kansanmurhaan käsittelevästä reportaasikirjasta Dzisiaj narysujemy ¶mieræ. Kirja valittiin keskieurooppalaisen Angelus-kirjallisuuspalkinnon finaaliin yhtenä parhaista vuonna 2010 ilmestyneistä kirjoista.

© Tapani Kärkkäinen


Tochmanin kirjoja

  • Schodów siê nie pali ("Portaita ei polteta"). Znak, Krakova 2001.
    - ruotsiksi: reportaasi Jag vänter under adress: Berlin (Czekam pod adresem: Berlin), uuden puolalaisen reportaasin antologiassa Ouvertyr till livet, Brombers 2002.
  • Jakby¶ kamieñ jad³a. Pogranicze, 2002 (2. painos 2005)
    - suomeksi: Kuin olisit kiveä syönyt. Suom. Tapani Kärkkäinen. Like 2005.
    - englanniksi: Like Eating a Stone. Käänt. Antonia Lloyd-Jones, Portobello Books 2008.
  • Córeñka ("Tyttöseni"). Znak, Krakova 2005.
  • W¶ciek³y pies ("Raivokas koira"). Znak, Krakova 2007. Reportaaseja.
  • Bóg zap³aæ ("Kiitos"). Czarne, Wo³owiec 2010. Kirjojen Schodów siê nie pali ja W¶ciek³y pies reportaasit yksissä kansissa, vain nimireportaasi on ennen julkaisematon.
  • Dzisiaj narysujemy ¶mieræ. Czarne, Wo³owiec 2010. Reportaasikirja Ruandan kansanmurhasta, ks. Lukublogi (24.1.2011).


Suomennoksiani



Wojciech Tochmanista netissä:

Minun Puolani -aloitussivulle