Minun Puolani -aloitussivulle

Olga Tokarczuk

Tokarczukin kirjoja Suomennoksiani Muuta Tokarczukista netissä

Olga Tokarczuk (s. 1962) on yksi tämän hetken suosituimmista ja arvostetuimmista puolalaisista kirjailijoista. Hänen kirjansa ovat olleet myös myyntimenestyksiä, ja ne ovat saaneet useita kirjallisuuspalkintoja.
Olga Tokarczuk suomalaisen kääntäjänsä kanssa.

Tokarczuk lukeutuu siihen laajaan puolalaisten kirjailijoiden joukkoon, joita kiinnostavat metafyysiset kysymykset olemassaolosta ja maailmasta. Keskeisessä asemassa hänen kirjoissaan ovat myytit. Niiden käsittelytavassa näkyy Tokarczukin psykologin koulutus ja varsinkin kiinnostus C.G. Jungin ajatteluun. Hänen tekstistään näkyy myös laajamittainen sivistys ja kiinnostus filosofiaan.

Tokarczuk debytoi vuonna 1979 eräässä nuortenlehdessä julkaistuilla kertomuksissa. Ne hän julkaisi pseudonimen Natasza Borodin suojissa. Hän on julkaissut myös runoja.

Vuonna 1994 ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Podró¿ ludzi ksiêgi (Kirjakansan matka, ei suom.). Se sai Puolan kustantajien liiton palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Romaani on valistuksen aikaan viittaavan filosofisen traktaatin muotoon puettu kertomus ryhmästä ystävyksiä, jotka lähtevät etsimään Alkua. Sen symboli on Kirja, joka on kätketty ihmistä pääsemättömään paikkaan.

Vuonna 1995 ilmestyi psykologinen romaani E. E. (ei suom.). Se on tarina 1900-luvun alussa Breslaussa (nyk. Wroc³aw) eläneestä Erna Elzeneristä, murrosikäisestä tytöstä, joka yhtäkkiä saa telepaattisia kykyjä ja nousee niiden kautta aikuisten maailman keskipisteeksi ja samalla aikuisten hyväksikäyttämäksi. Kirja on paitsi kehityskertomus, myös vuosisadan alun porvariston kuvaus.

Laajempaa kuuluisuutta Tokarczuk sai vuonna 1996 ilmestyneellä kirjallaan Alku ja muut ajat (Prawiek i inne czasy; ilm. suomeksi 2007). Se on kokoelma toisiinsa liittyviä kertomuksia, joita yhdistää tapahtumapaikka,
kylä nimeltä Alku. Aika, joka on sidottu 1900-luvun Puolan historian käännekohtiin (toinen maailmansota, holokausti, kommunismi), on kirjassa samalla kertaa myyttistä ja syklistä. Tokarczukin omin sanoin kirja kuvaa ihmisen ikuista pyrkimystä astua ulos siitä osasta, mikä hänelle on annettu, ja etsiä ikuista järjestystä katoavaisesta maailmasta.

Kirja on kokoelma toisiinsa liittyviä lyhyitä kertomuksia, joita yhdistää tapahtumapaikka, eläväksi organismiksi muuttuva myyttinen kylä. Kylä sijaitsee aivan Puolan keskellä, Musta- ja Valkeajokien risteyksessä, ja arkkienkelit vartioivat sitä. Se kasvaa ikään kuin maailman keskukseksi.

Kertomuksissa seurataan muutaman kylässä asuvan suvun ihmisiä, maalaisia, joiden elämä on syvästi juurtunut luonnon rytmiin ja perinteiden jatkuvuuteen. Kirjassa ihmiset ja tapahtumat kuvataan erikoisessa, hieman surrealistisessa valossa. Aika ei kulje arkisten, järjellisten sääntöjen mukaisesti. Ihmisten, ajan ja luonnon suhteet esitetään arkkityyppisen ykseyden valossa, jossa unelmat, unet, uskonnolliset symbolit ja satuhahmot, realismi ja maagisuus sekoittuvat toisiinsa. Alku on arkkityyppinen maailma, jossa esiintyvät kaikki mahdolliset ilot ja surut, joita ihminen voi kokea.

Historia on Alun asukkaiden näkökulmasta ennen kaikkea tuhoava voima Se saavuttaa kliimaksinsa siinä katastrofissa, jonka saavat aikaan Euroopan 1900-luvun historian suuret tragediat: holokausti, natsismi ja kommunismi. Kirja onkin luettu paitsi myyttinä, myös filosofisena romaanina ajan tuhoavasta voimasta. Kuten kirjan nimi viittaa, Alku kuuluu samanaikaisesti myyttiin että historiaan. Koska näin täydellinen olemassaolo ei ole mahdollista, Alun mikrokosmos, joka aluksi on aina universaali järjestys, alkaa hajota: ihmiset kuolevat, maailma hajoaa.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valitsi Alku ja muut ajat -romaanin vuoden 2007 parhaiden kirjojen joukkoon.

Romaani Päivän talo, yön talo (Dom dzienny, dom nocny, 1998; ilm. suomeksi 2004) on - samoin kuin Alku ja muut ajatkin - kokoelma kertomuksia, joita yhdistää tietty sama paikka, aika ja ihmiset. Tässä kirjassa kertomukset punoo yhteen minä-muotoon kirjoitettu keskustarina kesästä talossa maalla Sleesiassa, Sudeettien vuoriston juuressa. Kesäpaikasta kasvaa kuolemattomuuden symboli, paikka jossa yhtyvät niin vuorokauden, vuoden kuin syntymän ja kuolemankin rytmit. Kertomuksissa kuvataan kylän ja sen lähiseudun ihmiskohtaloita eri aikoina. Niissä käsitellään myös sienten poimimista ja annetaan sienireseptejä, kerrotaan pankkitoimihenkilön onnettomasta rakkaustarinasta, kuunpimennyksestä, opettajasta joka muuttuu ihmissudeksi jouduttuaan Siperian vankileirillä syömään ihmislihaa henkensä pitimiksi jne.
Läsnä on myös seudun vanha saksalainen menneisyys, puolalaisten evakkojen tulo Neuvostoliitolle menetetystä Itä-Puolasta ja vaikea yhteiselo karkotustaan odottavien saksalaisten kanssa.

Avain koko kirjaan on kohta, jossa minä-henkilö löytää internetistä sivun, jolle ihmiset kirjoittavat uniaan. Onkin sanottu, että uni on oikeastaan koko kirjan päähenkilö, ja monet kertomuksista ovatkin muistiin kirjattuja unia. Unien maailma ilmentää Tokarczukilla maailman ja sen tapahtumien ja ihmiskohtaloiden toistuvuutta ja samanaikaisuutta, myyttistä kertautumista, satunnaisuutta joka kätkeekin sisäänsä tietyn logiikan: ei ole olemassa sattumaa, vaan kaikki johtaa lopulta Jumalaan, Absoluuttiin, Korkeimpaan voimaan, Alkuenergiaan tms.

Unen ja valveen vastakohtaparin rinnalla Tokarczukia kiinnostaa myös sukupuolen kahtalaisuus. Sitä käsitellään kertomuksessa keskiaikaisesta pyhimyksestä Kümmerniksestä. Kümmernis oli nuori nainen, joka halusi valita uskon ja Jumalan naimisiinmenon sijaan. Hänen isänsä halusi pakottaa hänet naimisiin, mutta Kümmernis vastusti hänen tahtoaan ja sai rukouksessa itselleen Kristuksen kasvot. Tästä raivostuneena isä ristiinnaulitsi tyttärensä. Kümmernis onkin kuvattu patsaissa paljasrintaisena nuorena naisena, jolla on Kristuksen parrakkaat kasvot. Kümmerniksen rinnalla kulkee tarina munkki Paschaliksesta, joka tutkii Kümmernistä. Paschalis ei tunne olevansa kotonaan miehenruumiissaan, ja hänelle Kümmerniksen tarina kantaakin merkityksiä sukupuolten vastakohtaisuudesta vapautumisesta ja sukupuolen vaihtamisesta.

Vuonna 2001 ilmestyi kertomuskokoelma Gra na wielu bêbenkach (Soittaa monilla rummuilla, ei suom.). Sen tarinat ovat toisistaan irrallisia. Vuonna 1998 ilmestyi myös pieni, kolmen kertomuksen kokoelma Szafa (Kaappi). Vuonna 2001 Tokarczuk julkaisi esseen Lalka i per³a (Nukke ja helmi), joka käsittelee Boles³aw Prusin romaaniklassikkoa Nukke (Lalka, 1890).

Syksyllä 2004 ilmestyi romaani tai oikeastaan kolme kertomusta nimeltä Ostanie historie (Viimeiset kertomukset, ei suom.). Se kertoo kolmesta naisesta - isoäidistä, äidistä ja tyttärestä - ja heidän kohtaamisestaan kuoleman kanssa. Syksyllä 2006 ilmestynyt Anna In w grobowcach ¶wiata (Anna In maailman hautakammioissa, ei suom.) on fantasiaromaani, joka sijoittuu muinaisten sumerilaisten myyttien maailmaan. Se julkaistiin kansainvälisessä Myytti-sarjassa.

Vuonna 2007 ilmestyi puolaksi romaani Vaeltajat (Bieguni, suom. 2012), jonka teema liittyy matkustamisen, liikkeen ja ruumiillisuuden metafysiikkaan. Se sai seuraavana vuonna Puolan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Niken.

Kirjan nimi viittaa 1700-luvulla syntyneeseen venäläiseen vanhauskoiseen lahkoon, joka tunnetaan venäjäksi nimellä beguny tai stranniki, suomeksi "vaeltajat", "muukalaiset" tai "pakenijat". Nimikertomus tapahtuu nykyajassa - eräs moskovalainen perheenäiti, joka eräänä aamuna jättää miehensä ja vammaisen lapsensa nähtyään metroasemalla oudon kerjäläiseukon, jonka sanat koskettivat häntä. Nainen alkaa asua metrojunissa, ajaa päivästä toiseen metrolinjoja edes takaisin ja koettaa löytää näkemänsä eukon uudelleen. Paljastuu, että tämä kuuluu salaperäiseen lahkoon, joka uskoo maailman joutuneen saatanan valtaan, ja ainoa keino pysyä puhtaana on olla alituisesti liikkeessä ja välttää kaikkia yhteiskunnan järjestäytyneitä organisaatioita. Lahkon filosofia nousee selvästi koko kirjan kantavaksi ajatukseksi.

Kirjan muut kertomukset ovat kerronnaltaan ja aihepiiriltään hyvin erilaisia, vaikka matkallaolo on niiden yhteinen teema tavalla tai toisella. Toiset ovat kymmeniä sivuja pitkiä, toiset alle sivun mittaisia. Osa muistuttaa psykologista romaania, osa matkakertomuksia, osa filosofisia traktaatteja ja osa dekkareita.

Eräänlaisen kehyskertomuksen muodostavat toistuvat tarinat minähenkilön lentokentillä kohtaamista matkapsykologeista. Nämä pitävät kaikille kiinnostuneille avoimia luentoja matkustamisen psykologiasta ja filosofiasta. Näiden pienten seminaarien pohjalta muodostuu tavallaan kuva tarinoiden kertojan omasta filosofiasta, joka muistuttaa venäläislahkon maailmankatsomusta: paikallaanolo on pahasta. Pitkään paikallaan oleva, tavaroihin ja paikkoihin kiintyvä ihminen kangistuu ja luutuu. Hän ei enää etsi onnea, vaan rauhaa ja ympäristönsä hyväksyntää.

Tokarczukia kiehtovatkin lentokenttien nomadit, jotka lakkaamatta siirtyvät paikasta toiseen jotain etsien tai jostakin paeten. Mitä he etsivät, mihin he pyrkivät, on Tokarczukille ihmetyksen aihe. Eräässä haastattelussa hän sanoo, että uuden etsiminen ja vanhan jättäminen on ihmisen perusominaisuus ja koko evoluution ehto. Siksi hän ei halua demonisoida juurettomuutta - se on ihmisen perusominaisuus.

Yksi keskeinen teema on myös elämä (ruumiin) matkana kohti kuolemaa. Monissa kertomuksissa kuvataan 1600-1700-lukujen anatomien työtä, ihmisruumiin preparoimista ja asettamista näytteille. Yksi kuvatuista hahmoista on hollantilainen 1600-luvun anatomi Filip Verheyen, joka tunnetaan aavesäryn käsitteen luojana. Häneltä jouduttiin amputoimaan jalka, jonka hän säilöi lasiastiaan. Verheyenin tarina on vain yksi monista, joissa tutkitaan, pohditaan ja kuvaillaan yksityiskohtaisesti anatomien valmistamia preparaatteja, niiden säilyttämistä ja tutkimusta sekä niiden matkoja museosta ja kokoelmasta toiseen. Tokarczukia selvästikin kiehtoo ruumiin kokonaisuuden ja hajo(tt)amisen teema, ruumiin ja kuoleman, osan ja kokonaisuuden suhde sekä kulttuurin suhde kuolemaan.

Vaeltajien suomennos sai vuonna 2013 Mikael Agricola -palkinnon. Palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena edellisenä vuonna ilmestyneen merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta.

Vaeltajien englanninnos Flights sai vuonna 2018 maailman merkittävimpiin kirjallisuuspalkintoihin lukeutuvan Man Booker International -palkinnon. Romaanin on kääntänyt englanniksi Jennifer Croft.

Prowad¼ swój p³ug przez ko¶ci umar³ych (Aja aurasi vainajien luiden läpi, ei suom.) on Tokarczukin uusin lajikokeilu. Vaikeahkona pidettyjen "Vaeltajien" jälkeen hän kokeilee trillerin ja dekkarin alalla (ks. Kirjalöytöjä Puolasta). Helmikuussa 2012 ilmestyi kokoelma kirjoituksia eläimestä sekä ihmisen ja eläimen suhteesta, Moment nied¼wiedzia eli "Karhun hetki" (ei suom.); siitä voi lukea englanniksi Puolan Book Instituten sivuilta). Elokuvaohjaaja Agnieszka Holland on tehnyt kirjan pohjalta elokuvan Pokot, jota on esitetty Suomessakin nimellä Jäljet.

Vuonna 2014 ilmestyi Tokarczukin uusin romaani Ksiêgi Jakubowe eli "Jakubin kirjat". Sen tapahtumat sijoittuvat 1700-luvulle silloiseen Itä-Puolaan, nykyiseen Ukrainaan, sekä Valakiaan, Puolaan ja Vähään-Aasiaan, missä kolme uskontoa - kristinusko eri muodoissaan, juutalaisuus ja islam - sekä eri kulttuurit ja kielet elivät rinnakkain. Kirjan nimi viittaa juutalaiseen mystikkoon Jakub Frankiin, jota juutalaisten parissa alettiin pitää messiaana ja jonka johdolla syntyi frankisteiksi kutsuttu juutalaisuuden lahko. Frank seuraajineen kääntyi lopulta katolilaisuuteen, mutta säilytti juutalaisen mystiikan käsityksen pelastushistoriasta. Lopulta hän muutti Frankfurtin lähelle Saksaan ja piti siellä salaperäistä hoviaan. Tokarczukin laaja romaani on kiehtova, mosaiikkimainen kuvaus valistusta edeltäneen itäisen Euroopan uskonnoista, aatteista, yhteiskunnasta ja kulttuurista sekä myös tarina voimakkaasta, karismaattisesta mutta arvoituksellisesta miehestä, joka loi tuhansille ihmisille toivoa paremmasta.

Kertomuskokoelma Opowiadania bizarne ("Bisarreja tarinoita") ilmestyi vuonna 2018. Sen yhdeksän kertomusta liikkuvat oudon, kummallisen ja yllättävän rajamailla. Niissä näkyy Tokarczukin viehtymys mustaan huumoriin, kauhuun ja fantasiaan.

Tokarczuk on saanut jo peräti kahdesti Puolan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Niken: Vaeltajat-romaanista vuonna 2008 ja Jakubin kirjoista vuonna 2015. Molemmilla kerroilla Tokarczukin romaanit voittivat myös palkinnon yleisöäänestyksen. Aiemmin Tokarczuk oli saanut merkittävän Koscielski-säätiön palkinnon.

© Tapani Kärkkäinen

Tokarczukin kirjoja

  • Podró¿ ludzi ksiêgi (Kirjakansan matka). Przed¶wit, 1993
    - tanskaksi: Broderskabets rejse. Fremad, 1997
  • E. E. PIW, 1995.
    - tanskaksi: E.E. Fremad, 1996
  • Prawiek i inne czasy. W.A.B., 1996.
    - suomeksi: Alku ja muut ajat. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2007.
    - ruotsiksi: Gammeltida och andra tider. Käänt. Jan Henrik Swahn. Ariel, 2006
    - englanniksi: Primeval and other times. Käänt. Antonia Lloyd-Jones. Twisted Spoon Press, 2010
    - saksaksi: Ur und andere Zeiten. Berlin Verlag, 2000
    - ranskaksi: Dieu, le temps, les hommes et les anges. Robert Laffont, 1998
  • Szafa (Kaappi). Wydawnictwo UCCS, 1997
    - saksaksi: Der Schrank. DVA, 2000
  • Dom dzienny, dom nocny (Päivän talo, yön talo). Ruta, 1998.
    - suomeksi: Päivän talo, yön talo. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2004
    - englanniksi: House of Day, House of Night. Käänt. Antonia Lloyd-Jones. Granta Books, 2002
    - ruotsiksi: Daghus, natthus. Käänt. Jan Henrik Swahn. Ariel Skrifter, 2005
    - saksaksi: Taghaus, Nachthaus. DVA, 2001
    - kroatiaksi: Dom danji, dom nocni. NZMH, 2003
  • Opowie¶ci wigilijne (Joulutarinoita). Yhdessä Jerzy Pilchin ja Andrzej Stasiukin kanssa. Czarna, Ruta, 2000.
  • Lalka i per³a (Nukke ja helmi). Wydawnictwo literackie, 2001.
  • Gra na wielu bêbenkach (Soittaa monilla rummuilla). Ruta, 2001
    - ruotsiksi: Spel pa manga sma trummor. Valikoima. Sarjassa: Östersjösamtal. Ariel och Ellerströms förlag, 2002
    - saksaksi: Spiel auf vielen Trommeln. Käänt. Esther Kinsky. Matthes und Seitz, 2006.
  • Ostatnie historie (Viimeiset tarinat). Wydawnictwo Literackie, 2004.
    - saksaksi: Letzte Geschichten. Käänt. Esther Kinsky. Dt. Verl.-Anst., 2006.
  • Anna In w grobowcach ¶wiata (Anna In maailman hautakammioissa), Znak, 2006.
    - saksaksi: Anna In in den Katakomben, Berlin-Verlag, 2007
  • Bieguni (Vaeltajat), Wydawnictwo Literackie, 2007.
    - suomeksi: Vaeltajat. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2012.
    - ruotsiksi: Löparna. Käänt. Jan Henrik Swahn. Ariel Förlag, 2009.
    - englanniksi: Flights. Käänt. Jennifer Croft. Fitzcarraldo, 2018.
    - saksaksi: Unrast. Käänt. Esther Kinsky. Schöffling & Co, Frankfurt am Main 2009.
  • Prowad¼ swój p³ug przez ko¶ci umar³ych (Aja aurasi vainajien luiden läpi). Wydawnictwo Literackie, 2009.
    - englanniksi: Drive Your Plow over the Bones of the Dead. Käänt. Antonia Lloyd-Jones. Fitzcarraldo, 2018.
    - saksaksi: Der Gesang der Fledermause. Käänt. Doreen Daume. Schöffling & Co., 2011
  • Moment nied¼wiedzia (Karhun hetki). Krytyka Polityczna, 2012.
  • Przetwory na ¿ycie (na niestrawno¶æ) (kertomus).
    - suomeksi: Säilykkeitä elämän varalle (mahanpuruiksi). Suom. Tapani Kärkkäinen. Granta 1 (2013).
  • Ksiêgi Jakubowe (Jakubin kirjat). Znak, 2014.
    - ruotsiksi: Jakobsböcker. Käänt. Jan Henrik Swahn. Ariel Förlag, 2015. - englanniksi:
  • Opowiadania bizarne (Bisarreja tarinoita). Znak, 2018.


Suomennoksiani



Muuta



Tokarczukista netissä

Minun Puolani -aloitussivulle