Takaisin edelliselle sivulle
Takaisin etusivulle

Olga Tokarczuk

Tokarczukin kirjoja Suomennoksiani Muuta Tokarczukista netissä

Olga Tokarczuk (s. 1962) on yksi arvostetuimmista nuoremman polven puolalaisista kirjailijoista. Hänen kirjansa ovat olleet myös myyntimenestyksiä, ja ne ovat saaneet useita kirjallisuuspalkintoja.
Olga Tokarczuk suomalaisen kääntäjänsä kanssa kesällä 2003.

Tokarczuk lukeutuu siihen laajaan puolalaisten kirjailijoiden joukkoon, joita kiinnostavat metafyysiset kysymykset olemassaolosta ja maailmasta. Keskeisessä asemassa hänen kirjoissaan ovat myytit. Niiden käsittelytavassa näkyy Tokarczukin psykologin koulutus ja varsinkin kiinnostus C.G. Jungin ajatteluun. Hänen tekstistään näkyy myös laajamittainen sivistys ja kiinnostus filosofiaan.

Tokarczuk debytoi vuonna 1979 eräässä nuortenlehdessä julkaistuilla kertomuksissa. Ne hän julkaisi pseudonimen Natasza Borodin suojissa. Hän on julkaissut myös runoja.

Vuonna 1994 ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Kirjakansan matka (Podró¿ ludzi ksiêgi). Se sai Puolan kustantajien liiton palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Se on valistuksen aikaan viittaavan filosofisen traktaatin muotoon puettu kertomus ryhmästä ystävyksiä, jotka lähtevät etsimään Alkua. Sen symboki on Kirja, joka on kätketty ihmistä pääsemättömään paikkaan.

Vuonna 1995 ilmestyi psykologinen romaani E.E. Se on tarina 1900-luvun alussa Breslaussa (nyk. Wroc³aw) eläneestä Erna Elzeneristä, murrosikäisestä tytöstä, joka yhtäkkiä saa telepaattisia kykyjä ja nousee niiden kautta aikuisten maailman keskipisteeksi ja samalla aikuisten hyväksikäyttämäksi. Kirja on paitsi kehityskertomus, myös vuosisadan alun porvariston kuvaus.

Laajempaa kuuluisuutta Tokarczuk sai vuonna 1996 ilmestyneellä kirjallaan Alku ja muut ajat (Prawiek i inne czasy; ilm. suomeksi 2007). Se on kokoelma toisiinsa liittyviä kertomuksia, joita yhdistää tapahtumapaikka,
kylä nimeltä Alku. Aika, joka on sidottu 1900-luvun Puolan historian käännekohtiin (toinen maailmansota, holokausti, kommunismi), on kirjassa samalla kertaa myyttistä ja syklistä. Tokarczukin omin sanoin kirja kuvaa ihmisen ikuista pyrkimystä astua ulos siitä osasta, mikä hänelle on annettu, ja etsiä ikuista järjestystä katoavaisesta maailmasta.

Kirja on kokoelma toisiinsa liittyviä lyhyitä kertomuksia, joita yhdistää tapahtumapaikka, eläväksi organismiksi muuttuva myyttinen kylä. Kylä sijaitsee aivan Puolan keskellä, Musta- ja Valkeajokien risteyksessä, ja arkkienkelit vartioivat sitä. Se kasvaa ikään kuin maailman keskukseksi.

Kertomuksissa seurataan muutaman kylässä asuvan suvun ihmisiä, maalaisia, joiden elämä on syvästi juurtunut luonnon rytmiin ja perinteiden jatkuvuuteen. Kirjassa ihmiset ja tapahtumat kuvataan erikoisessa, hieman surrealistisessa valossa. Aika ei kulje arkisten, järjellisten sääntöjen mukaisesti. Ihmisten, ajan ja luonnon suhteet esitetään arkkityyppisen ykseyden valossa, jossa unelmat, unet, uskonnolliset symbolit ja satuhahmot, realismi ja maagisuus sekoittuvat toisiinsa. Alku on arkkityyppinen maailma, jossa esiintyvät kaikki mahdolliset ilot ja surut, joita ihminen voi kokea.

Historia on Alun asukkaiden näkökulmasta ennen kaikkea tuhoava voima. Se saavuttaa kliimaksinsa siinä katastrofissa, jonka saavat aikaan Euroopan 1900-luvun historian suuret tragediat: holokausti, natsismi ja kommunismi. Kirja onkin luettu paitsi myyttinä, myös filosofisena romaanina ajan tuhoavasta voimasta. Kuten kirjan nimi viittaa, Alku kuuluu samanaikaisesti myyttiin että historiaan. Koska näin täydellinen olemassaolo ei ole mahdollista, Alun mikrokosmos, joka aluksi on aina universaali järjestys, alkaa hajota: ihmiset kuolevat, maailma hajoaa.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valitsi Alku ja muut ajat -romaanin vuoden 2007 parhaiden kirjojen joukkoon.

Romaani Päivän talo, yön talo (Dom dzienny, dom nocny, 1998; ilm. suomeksi 2004) on - samoin kuin Alku ja muut ajatkin - kokoelma kertomuksia, joita yhdistää tietty sama paikka, aika ja ihmiset. Tässä kirjassa kertomukset punoo yhteen minä-muotoon kirjoitettu keskustarina kesästä talossa maalla Sleesiassa, Sudeettien vuoriston juuressa. Kesäpaikasta kasvaa kuolemattomuuden symboli, paikka jossa yhtyvät niin vuorokauden, vuoden kuin syntymän ja kuolemankin rytmit. Kertomuksissa kuvataan kylän ja sen lähiseudun ihmiskohtaloita eri aikoina. Niissä käsitellään myös sienten poimimista ja annetaan sienireseptejä, kerrotaan pankkitoimihenkilön onnettomasta rakkaustarinasta, kuunpimennyksestä, opettajasta joka muuttuu ihmissudeksi jouduttuaan Siperian vankileirillä syömään ihmislihaa henkensä pitimiksi jne.
Läsnä on myös seudun vanha saksalainen menneisyys, puolalaisten evakkojen tulo Neuvostoliitolle menetetystä Itä-Puolasta ja vaikea yhteiselo karkotustaan odottavien saksalaisten kanssa.

Avain koko kirjaan on kohta, jossa minä-henkilö löytää internetistä sivun, jolle ihmiset kirjoittavat uniaan. Onkin sanottu, että uni on oikeastaan koko kirjan päähenkilö, ja monet kertomuksista ovatkin muistiin kirjattuja unia. Unien maailma ilmentää Tokarczukilla maailman ja sen tapahtumien ja ihmiskohtaloiden toistuvuutta ja samanaikaisuutta, myyttistä kertautumista, satunnaisuutta joka kätkeekin sisäänsä tietyn logiikan: ei ole olemassa sattumaa, vaan kaikki johtaa lopulta Jumalaan, Absoluuttiin, Korkeimpaan voimaan, Alkuenergiaan tms.

Unen ja valveen vastakohtaparin rinnalla Tokarczukia kiinnostaa myös sukupuolen kahtalaisuus. Sitä käsitellään kertomuksessa keskiaikaisesta pyhimyksestä Kümmerniksestä. Kümmernis oli nuori nainen, joka halusi valita uskon ja Jumalan naimisiinmenon sijaan. Hänen isänsä halusi pakottaa hänet naimisiin, mutta Kümmernis vastusti hänen tahtoaan ja sai rukouksessa itselleen Kristuksen kasvot. Tästä raivostuneena isä ristiinnaulitsi tyttärensä. Kümmernis onkin kuvattu patsaissa paljasrintaisena nuorena naisena, jolla on Kristuksen parrakkaat kasvot. Kümmerniksen rinnalla kulkee tarina munkki Paschaliksesta, joka tutkii Kümmernistä. Paschalis ei tunne olevansa kotonaan miehenruumiissaan, ja hänelle Kümmerniksen tarina kantaakin merkityksiä sukupuolten vastakohtaisuudesta vapautumisesta ja sukupuolen vaihtamisesta.

Vuonna 2001 ilmestyi kertomuskokoelma Soittaa monilla rummuilla (Gra na wielu bêbenkach). Sen tarinat ovat toisistaan irrallisia. Vuonna 1998 ilmestyi myös pieni, kolmen kertomuksen kokoelma Kaappi (Szafa). Vuonna 2001 Tokarczuk julkaisi esseen Lalka i per³a (Nukke ja helmi), joka käsittelee Boles³aw Prusin romaaniklassikkoa Nukke (Lalka, 1890).

Syksyllä 2004 ilmestyi romaani tai oikeastaan kolme kertomusta nimeltä Ostanie historie ("Viimeiset kertomukset"). Se kertoo kolmesta naisesta - isoäidistä, äidistä ja tyttärestä - ja heidän kohtaamisestaan kuoleman kanssa. Syksyllä 2006 ilmestynyt Anna In w grobowcach ¶wiata ("Anna In maailman hautakammioissa") on fantasiaromaani, joka sijoittuu muinaisten sumerilaisten myyttien maailmaan. Se julkaistiin kansainvälisessä Myytti-sarjassa.

Syksyllä 2007 ilmestyi Tokarczukin uusin romaani, Vaeltajat (Bieguni, jonka teema liittyy matkustamisen metafysiikkaan. Kirjan nimi viittaa ortodoksisen kirkon lahkoon, jolle ainoa keino selvitä puhtaana syntisessä maailmassa oli olla aina liikkeessä. Kirja ilmestyy suomeksi keväällä 2011.

Tokarczukin uusin kirja Prowad¼ swój p³ug przez ko¶ci umar³ych ("Aja aurasi vainajien luiden läpi"), joka ilmestyi syksyllä 2009, on Tokarczukin uusin lajikokeilu. Vaikeahkona pidettyjen "Vaeltajien" jälkeen hän kokeilee trillerin ja dekkarin alalla.

Tokarczuk voitti vuonna 2008 Puolan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Niken romaanistaan Vaeltajat. Sitä ennen hän oli kahdesti (1997 ja 1999) voittanut palkinnon yleisöäänestyksen. Vuonna 1997 hän sai merkittävän Koscielski-säätiön palkinnon.

Tokarczukin kirjan Päivän talo, yön talo englanninnos House of Day, House of Night kilpaili vuonna 2004 huomattavasta eurooppalaisesta IMPAC-kirjallisuuspalkinnosta. Englanninkielisen käännöksen on tehnyt Antonia Lloyd-Jones.

© Tapani Kärkkäinen

Tokarczukin kirjoja

  • Podró¿ ludzi ksiêgi (Kirjakansan matka). Przed¶wit, Warszawa 1993
    - tanskaksi: Broderskabets rejse. Fremad, Kobenhavn 1997
  • E.E. PIW, Warszawa 1995.
    - tanskaksi: E.E. Fremad, Kobenhavn 1996
  • Prawiek i inne czasy. W.A.B., Warszawa 1996.
    - suomeksi: Alku ja muut ajat. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, Helsinki 2007.
    - saksaksi: Ur und andere Zeiten. Berlin Verlag, Berlin 2000
    - ranskaksi: Dieu, le temps, les hommes et les anges. Robert Laffont, Paris 1998
    - hollanniksi: Oer en andere tijden. De Geus, 1998.
    - tanskaksi: Arilds tid og andre tider. Fremad, Kobenhavn 1996
    - kroatiaksi: Pravijek i ostala vremena. NZMH, Zagreb, 2001
    - tsekiksi: Pravik a jine casy. Host, Brno 1999
    - liettuaksi: Praamziai ir kiti laikai. Strofa, Vilnius 2000
  • Szafa (Kaappi). Wydawnictwo UCCS, Lublin 1997
    - saksaksi: Der Schrank. DVA, Stuffgart 2000
  • Dom dzienny, dom nocny (Päivän talo, yön talo). Ruta, Wa³brzych 1998.
    - suomeksi: Päivän talo, yön talo. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, Helsinki 2004
    - englanniksi: House of Day, House of Night. Granta Books, London 2002
    - saksaksi: Taghaus, Nachthaus. DVA, Stuttgart 2001
    - kroatiaksi: Dom danji, dom nocni. NZMH, Zagreb, 2003
  • Opowie¶ci wigilijne (Joulutarinoita). Yhdessä Jerzy Pilchin ja Andrzej Stasiukin kanssa. Czarna, Ruta, 2000.
  • Lalka i per³a (Nukke ja helmi). Wydawnictwo literackie, Kraków 2001.
  • Gra na wielu bêbenkach (Soittaa monilla rummuilla). Ruta, Wa³brzych 2001
    - ruotsiksi: Spel pa manga sma trummor. Valikoima. Sarjassa: Östersjösamtal. Ariel och Ellerströms förlag, 2002
  • Ostanie historie (Viimeiset tarinat). Wydawnictwo Literackie, Kraków 2004.
  • Anna In w grobowcach ¶wiata (Anna In maailman hautakammioissa), Znak, Kraków 2006.
  • Bieguni (Vaeltajat), Wydawnictwo Literackie, Kraków 2007. Ilmestyy suomeksi vuonna 2011.
    - ruotsiksi: Löparna. Ariel Förlag, Stockholm 2009.
    - saksaksi: Unrast. Schöffling & Co, Frankfurt am Main 2009.
  • Prowad¼ swój p³ug przez ko¶ci umar³ych (Aja aurasi vainajien luiden läpi). Wydawnictwo Literackie, Kraków 2009.


Suomennoksiani



Muuta



Tokarczukista netissä

Takaisin edelliselle sivulle