Juuso eli Magnumin Clows Cry oli rodultaan myös cavalier kingcharlesinspanieli.
Juuso syntyi 19.9.91 Huittisissa ja oli väriltään blenheim. Juuso tuli meille isänpäivänä -91 Juulian kaveriksi. Juusosta piti tulla näyttelykoira, mutta lievä alapurenta oli haittana näyttelymenestyksen tiellä.

Näyttelyissä kävimme kuitenkin, alapurennasta huolimatta, jonkun verran. Saaliina oli joko sininen tai punainen nauha. "Näyttelyuran" jälkeen päätimme aloittaa toko-uran. Tokossa Juuso toimikin ihan kiitettävästi. Pääsimme voittajaluokkaan asti, jossa kisailimmekin muutaman kisan, mutta sitten agility vei meidän kummankin sydämmen.

Juuso jäi "eläkkeellä" agilitystä juuri ennen 6 vuotissynttäreitään, koska Juusolla todettiin sydänvika. Juuso ei ollut mikään nopea agilitykoira, vaan sellainen keskinkertainen menijä. Juuso teki agilityssä aina tarkkaa työtä ja meni esteet ns. nuolemalla, jolloin säästimme aikaa siinä, missä toiset tekivät laajoja kaarroksia. Juuson paras saavutus agilitykisoista taitaa olla Satakunnan piirimestaruus vuodelta -96 ja piirimestaruus II vuodelta -95. Joten ihan kivasti Juusonkin kanssa on agilityssä pärjäilty.

Juuso oli luonteeltaan aina iloinen, reipas, rohkea ja ystävällinen oikea pieni herrasmiescavalieri. Olenkin aina sanonut, että Juuson luonne oli juuri sitä mitä cavalierin rotumääritelmässä sanotaan. Juuri se aktiivisuus, iloisuus ja ennakkoluulottomuus kaikkea kohtaan on se, mikä Juusossa erityisesti minua viehätti. Ja älykkyys. Juuso osasi ratkaista erilaisia tehtäviä, eikä yrittänyt mennä sieltä mistä aita on matalin ja tuoksu vahvin.

Juuso oli koira, jonka aina piti päästä joka paikkaan mukaan ja tekemään sitä mitä muutkin. Juuso ei juurikaan hiljentänyt tahtia sydänvian myötä, vaan sama meno ja into jatkui kuin nuoruuden päivinä. Juuso todellakin eli elämänsä täysillä ja koko ajan "kantamatta huolta huomisesta".
 

Juulia oli rodultaan cavalier kingcharlesinspanieli ja oikealta nimeltään Magnumin Lanza. Juulia syntyi 27.12.90 Magnumin kennelissä Huittisissa. Väriltään Juulia oli tricolor. Juulia tuli meille vuoden -91 alussa ihan vain kotikoiraksi. Juulia oli meidän perheen ensimmäinen koira.

Joku joskus sanoi että, Juulia on leuhka koira. Tiedä sitten. Tämä leukuus tulee siitä, että kotimaisemissa Juulia oli kaikkien kanssa hyvä tuttu, mutta kun olemme esim. kaupungilla, niin Juulia ei suostu tuntemaan omantalon asukkaita, vaan kulki kuono ylhällä eikä ollut kuulevinaan ja näkevinään naapureita. Juulia oli myös omasta mielestään kovanaama, mutta kun sille sanoi vähän kovemmalla äänellä jotain, niin se totteli ja hyvin. Samoin se isotteli joskus, mutta kaikkien kanssa se tuli aina hyvin toimeen sekä koirien että ihmisten. Tyypillinen cavalieri. Juulian oli sellainen oman arvonsa tunteva vanha rouva. Loppujen lopuksi Juulia oli luonteeltaan rauhallinen, erittäin kiltti ja tottelevainen koira. Juulia oli myös ns. "miesten koira". Jos se olisi saanut nuorempana valita miehen tai naisen väliltä, niin se olisi valinnut ehdottomasti miehen.

Juulian kanssa ei käyty kuin kahdessa virallisessa näyttelyssä. Lopputuloksena oli molemmista sininen nauha ja arvostelut hieman isosta narttusta, joten en innostunut sen enempää käymään näyttelyissä Juulian kanssa. Vanhuuden päivinä kävimme tosin muutamssa match show:ssa. Niissä sitten menestyttiinkin jo paremmin eli kerran Juulia oli jopa BIS2!

Juulian kanssa harrastin aikoinaan agilitya, mutta Juulian selkävian vuoksi jouduin lopettamaan sen kanssa agilityn harrastamisen. Silloin se harmitti, koska Juulia oli lähellä FIN AVAn titteliä. Olisin halunnut hankkia sille sellaisen kirjainyhdistelmän nimen eteen, mutta minkäs teet, kun eläinlääkäri sanoi että agility on lopetettava. Paras agility saavutus Juulialla on ollut Agility Sports Bulletin ranging listoilla sij. 6 vuonna -96, joten kait se Juulia sitten myös aikoinaan ihan hyvin pärjäsi agilityssä.

Juulian rakkain puuha oli uiminen. Se meni kaiken muun tekemisen edelle, melkein jopa ruuan edelle. Ja se on jo paljon se! Juulia oppi uimaan kaksi vuotiaana, jonka jälkeen se oli todellinen vesipeto ja toisinaan myöskin oikea riesa sen suhteen. Aikaisemmin se ei uinut, ainostaan kahlaili. Järveen Juulia ei mennyt niin mielellään uimaan kuin mereen, joten siinä suhteen se oli oikea raumanlainen koira. Meri sen piti olla!

Juulia oli myös pallo- ja käpyhullu koira. Samoin Juulia tykkäsi tehdä kaikenlaisia temppuja makupalojen toivossa. Kieriminen oli sen lempitemppu ja kerjääminen (istui ja molemmat etukäpälät olivat ilmassa). Minusta näyttikin ihan siltä, kuin Juulian ruumiinrakenne olisi tehty juuri tuota temppua varten, vähän tanakka kun se oli. Ei lihava, mutta ruumiinrakenne oli vahvahko.

Olisin halunnut joskua harrastaa ja käydä kilpailemassa Juulian kanssa myös verijäljellä,  mutta cavalierin kanssa ei saanut osallistua mejäkokeeseen, kun se on kääpiökoira eikä nimestään huolimatta kuulu spanieleihin. Sääli, Juulia olisi varmaan ollut hyvä siinä lajissa ainakin siitä päätellen, mitä olen sille joskus tehnyt ja kokeillut jälkeä.

Juulia oli ikäisekseen cavaljeriksi varsin terve, jos ei oteta huomioon tuota selkävikaa. Sydänmestä kuului ensimmäisen kerran sivuääni Juulian täytettyä 8-vuotta. Lääkkeet tuohon vaivaan Juulia sai melkein tasan 4-vuotta myöhemmin.
 

Juuson ja Juulian   näyttelysivulle

Takaisin   pääsivulle