Vuonna 2006 oli ensimmäinen onnistunut telkän pesintä meidän rannassa. Pönttö on ollut muinakin vuosina,
mutta pesintä ei ole onnistunut. Munien jäännöksiä on kyllä löytynyt.

Viime vuonna sattumalta olimme rannassa kun telkkänaaras piti erikoista ääntä pesäpuun alla.
Huomasimme että jotakin putosi puusta.

Telkänpojat hyppäsivät noin 4 metrin korkeudelta suoraan veteen. Niitä tuli 11 kappaletta.

Emo jatkoi kutsuääntään vielä joitakin minuutteja ja sitten lähti viemään poikuetta järven selälle.

Arvasin, että pöntössä oli vielä poikasia, jotka eivät ymmärtäneet, osanneet tai uskaltaneet hypätä pöntöstä ulos.

Hain pikaisesti tikapuut ja otin pöntön alas.

Pöntöstä kuului ääniä. Ravistelin Matti-myöhäisen reiän kautta pihanurmikolle.
Tarkoitus oli ottaa se ämpäriin ja toimittaa veneellä muun seurueen mukaan. Nurmelle pudottuaan se ei hetkeäkään epäröinut,
että missä järvi on vaan jalkojaan ja siiventynkiään apuna käyttäen meni sellaista vauhtia, etten saanut kiinni.
Kun poikanen saapui vedenrajaan se sukelsi.

Ajatelkaa - ei ole ikinä nähnyt vettä ja osasi heti sukeltaa !

Poikanen nousi pintaan 5 metrin päässä, katsoi taakseen ja sukelsi taas. Sitten se lähti uimaan eri suuntaan kuin missä muu seurue oli.

Lähdimme veneellä ajamaan muuta poikuetta samaan poukamaan. Kiikarilla todensin, että erään kaislikon reunasta se iloisena liittyi poikueeseen.

Happy end

Läheisen tiaispöntön tulosta. Sinitiainen ruokkii poikastaan.