gc_18wheeler

18 WHEELER AMERICAN PRO TRUCKER

Segan muutaman vuoden takaiset kolikkopelikäännökset Dreamcastille
ovat Acclaimin toimesta puolestaan kääntyneet Gamecubelle. Crazy
Taxin esimerkkiä seuraa nyt raskaiden maantierekkojen tähdittämä 18
Wheeler American Pro Trucker. Vaikka tällä kertaa ei ohjastetakaan
takseja, pätee 18 Wheeleriin pitkälti sama kommentti kuin Crazy
Taxiinkin: hauska peli, mutta pirun lyhyen aikaa.

18 Wheelerin arcade-alkuperä paistaa kirkkaana heti alusta lähtien.
Rekan rattiin pääsy on tästä huolimatta varsin mukava elämys
ensimmäisillä kerroilla, sen verran on aitoa rahtarimeininkiä saatu mukaan.
Pelin päämoodina on arcade-pelitila, missä on kiiruhdettava maanteitä
pitkin neljään kohteeseen. Mukaansa saa valita haluamansa lastin
kahdesta vaihtoehdosta. Halvempi rahti on kevyempi, jolloin rekka
jaksaa kiihtyä paremmin, mutta toisaalta maksettava rahasumma ei ole
aivan yhtä korkea. Matkan varrella menoa haittaa paitsi kilpaileva rekka,
joka alituiseen yrittää tehdä kaikenlaista jäynää, muun muassa tukkimalla
tietä, niin myös koko ajan tikittävä aika, mikä vaatii pelaajaa kiiruhtamaan
mahdollisimman vikkelästi seuraavaan check pointiin. Ennen kuin kaikki
neljä rataa oppii tuntemaan, saanee varmasti pariinkin otteeseen huomata
ajan valuvan umpeen liian aikaisin. Jokaisessa radassa on myös pari
vaihtoehtoista reittiä, jotka voivat joskus nopeuttaakin matkan kulkua.
Toisaalta varsin pian saa huomata, että arcade-moodissa saakin tyytyä
vain piste-ennätyksien rikkomiseen, oli vaikeusaste sitten very hardilla tai
easylla.

Huomattavasti mielenkiintoisempi ja myöskin haastavampi on parking-
osuus. Siinä rekka-auto on onnistuttava parkeeraamaan ahtaisiin ja muilla
tavoin hankaliin paikkoihin. Yksi parkkeerauskenttä sisältää useita
stoppeja, joista sitten muodostuu kokonaisaika. Ensiksi voi täytyä
esimerkiksi pysäyttää toisen kuormurin viereen rampille, sitten
peruutettava sieltä ulos ja ajettava pienen matkan päässä olevalle
seuraavalle pysähtymispaikalle ja tämän jälkeen jatkettava matkaa vaikka
erittäin ahtaiden mutkien takana olevalle päätepysäkille. Ikävää vain, että
parkkihaasteita on tarjolla vain kuusi kappaletta. Vaikka niiden –
varsinkin parin viimeisen - kanssa saakin laittaa taitonsa ihan tosissaan
koetukselle, loppuu tämäkin hupi liian lyhyeen.

Pelin kolmas ja viimeinen pelimuoto on score attack, johon on luotu neljä
kokonaan omaa rataansa. Tässä pelimuodossa kierretään rataa kolmen
kierroksen ajan, ja tänä aikana on kerättävä mahdollisimman paljon
pisteitä osumalla radalla kulkeviin bonusautoihin. Jos joutuukin
kosketuksiin tavallisen liikenteen kanssa, on rangaistuksena pistesakkoja.
Yksinpelinä ei score attack pitkään kiinnosta, mutta kaksinpelinä sen
kiinnostavuus kasvaa roimasti. Koska kyse ei ole pelkästä kilpa-ajosta,
ei pelaajien keskinäiset tasoerot näy liian selvästi. Myös toimintaa on
paljon enemmän, sillä edelle ennättäneen saa helposti kiinni tämän
paukutellessa bonusautoja. Toki multiplayer-osuuttakin olisi saanut
hieman laajentaa, mutta tällaisenaankin se on pelin parasta antia parking-
moodin ohella.

Ajopelinsä pääsee valitsemaan neljän eri rekan väliltä. Crazy Taxin
tapaan rekan ominaisuudet kulkevat käsi kädessä sen ohjastajan kanssa
aina ulkoasua myöten. Asphalt Cowboyta ohjaa perusjenkki rekkakuski,
ja ominaisuudet ovat kaikilta osin varsin yhdenmukaiset. Long Horn on
taasen lihavan amerikkalaisöykkärin ohjaama raskas kuormuri, joka
painonsa takia on varsin kankea. Tuttuun tapaan valittavissa on myös yksi
naiskuski sekä yksi mustaihoinen. Myöhemmin valittavaksi avautuu myös
yksi bonusauto, mikä on jokin japanilainen koristevaunu. Valittu rekka
vaikuttaa pääosin kuitenkin vain siihen, miltä auto näyttää ja mitä kuski
huutaa. Jälleen kerran jokaisella on omat nimikkohuutonsa, joita pelin
kuluessa saa kuulla jatkuvalla syötöllä. Mustan kimeällä äänellä huutama
”Did you see that” jäi erityisesti soimaan päähän – valitettavasti ikävällä
tavalla.

Itse kontrollit toimivat kolikkopelimäisen suoraviivaisesti, mutta hyvin. L-
ja R-painikkeet hoitavat kaasun ja jarrun virkaa, minkä lisäksi rekat
pitävät sisällään kaksi vaihdetta (low, high) sekä pakin. Pakollinen töötti
on jälleen mukana, vaikka sillä ei mitään vaikutusta muihin autoihin
olekaan, ja kuvakulmavalikoima kattaa auton takaa valitun ja ohjaamosta
valitun kameran. Koska rekat ovat varsin pitkiä ja lastina on usein jotain
korkeaa, on 18 Wheeler kerrankin sellainen peli, missä ihan mielellään
valitsee auton ohjaamosta otetun kuvakulman. Moninpelissä muuta ei voi
valitakaan. Vauriomallinnusta ei omassa autossa ole, mutta muut
pikkuautot kyllä rusentuvat räjähtäen. Yleisesti rekoilla ajaminen on
toteutettu sinänsä ihan realistisesti eikä mihinkään mielettömiin
supervauhteihin muun muassa olla sorruttu.

Pelitekniikan puolella käytetään samaa pelimoottoria kuin Crazy
Taxissa. Maastot ovat keskinkertaiset ja muut autot näyttävät hieman
rujoilta, mutta tahmaamista ei ainakaan ilmentynyt. Arcadefiilistelyyn tämä
riittää hyvin, tosin musiikkipuolella ei country-valinta oikein iskenyt. Pelin
pahin ongelma tuli kuitenkin jo todettua, ja se on kestonsa puolesta
kevyen puoleinen sisältö. Viikon pelaamisen jälkeen kaikki on viimeistään
tullut nähtyä, ja tämän jälkeen kaikki roikkuu sen varassa kuinka kauan
jaksaa parantaa ennätyksiä tai pelata moninpeliä.

MrVirtanen