Nipamaailma.com - Arvostelut: Baldur's Gate: Dark Alliance (GC)

BALDUR'S GATE: DARK ALLIANCE

Baldur's Gate on niittänyt aiemmin mainetta eritoten PC-puolella. Interplayn
roolipeli on kiinnostanut paljon myös kuluttajia, mikä on varmasti ollut yksi
syy siihen, miksi pelistä on haluttu tuottaa oma versio konsoleille.
Gamecuben pelitarjontaa komistamaan Baldur's Gate: Dark Alliance
saapui loppukeväästä, ja lajityyppinsä puolesta peli on täysin tervetullut
Cuben valikoimaan.

Gamecuben Baldur's Gate ei sisällä puoliakaan vanhojen PC-versioiden
roolipelimäisyydestä. Dark Alliance on melko puhdasta ja lineaarista
örkkien lahtaamista, mikä ei konsolialustalla välttämättä ole ollenkaan
huono vaihtoehto. Peliä voisi kuvailla jonkinlaiseksi Gauntletin ja Diablon
risteytykseksi, missä kokemuspisteillä päivitetään asevarastoa sekä siinä
sivussa kehitetään joiltakin osin myös päähahmoa.

Peli aloitetaan sankarin valinnalla. Vaihtoehtoja on tarjolla kolme
kappaletta, mutta juonellisesti ei ole merkitystä kenet valitsee. Näin ollen
valintaperusteiksi jäävät hahmon ominaisuudet ja ulkonäkö. Ensimmäisenä
vaihtoehtona tarjoillaan tasavahvaa miehen körilästä, toinen valinta on
pienikokoinen mutta ilmeisen pippurinen kääpiötaistelija ja kolmannen
lenkin muodostaa pakollinen naishahmo, joka tässä tapauksessa on
muodokas velhotar. Merkittävin eroavaisuus hahmojen välillä on loitsujen
käyttäminen, mikä luonnistuu ainoastaan kohdistamalla hahmovalintansa
taikavoimien pariin. Tietenkin myös monet pikku asiat, kuten vaatteet, ovat
kullakin hahmolla erilaiset. Sen sijaan aseita osaavat kaikki hahmot heilutella
tasapuolisesti.

Dark Alliancen heikoimpia puolia on sen löyhä tarina, josta ei löydy imua
pätkän vertaa. Sivukäänteet ovat vähissä ja juonen kulun voi melkeinpä itse
arvata. Uusia tehtävänantoja sekä vihjeitä ja taustoja seikkailusta saa
selville juttelemalla asukkaiden kanssa. Keskustelun kulkuun voi itsekin
vaikuttaa valitsemalla haluamansa parista vastausvaihtoehdosta, mutta
etenemisen kannalta tällä ei ole merkitystä.

Pelaaminen on ihan mukavaa siitäkin huolimatta, että kentät koostuvat
lähinnä erimuotoisista tunneliosuuksista. Pelin pelastava elementti on
kelvollinen kontrolli, minkä ansiosta tien tukkeeksi asettuvat vihollisarmeijat
ovat voitettavissa ilman suurempia hikipisaroita. Ohjaimen kaikki napit ovat
käytössä, mutta koska mitään näppäinyhdistelmiä ei tarvitse tehdä, ei tämä
tuota ongelmia. Pienen miinuksen voi antaa siitä, että tavaravalikkoon ja
karttojen pariin pääsee vain start-naviskan kautta. Tämän miinuksen kuittaa
valikoiden helppokäyttöisyys.

Pelin asevalikoima on monipuolinen ja tarjoaa kaikenlaista kivaa käden
jatkeeksi. Aseita voi hankkia joko ostamalla kauppiaalta tai keräämällä
vihollisilta. Peli jakaa melkoisen avokätisesti tavaraa inventaarion täytteeksi,
mistä johtuen kauppiaan palveluita ei tarvitse kuin voimakkaimpien
tappovälineiden hommaamisessa. Tämän lisäksi peliä helpottaa
merkittävästi se, että viholliset kaipaavat kipeästi terästystä tekoälyynsä.
Pelaajan kannalta pahin tilanne on, jos vastustajat hyökkäävät joukolla.
Tästäkin selviää menemällä seinän vierustalle, jolloin viholliset usein
astelevat kulman takaa yksi kerrallaan teurastettavaksi. Monissa muissakin
tilanteissa hyväksi todetun taktiikan toistaminen puree joka kerta.
Esimerkiksi suuremman kokoluokan köriläitä vastaan otellessa hyvä keino
on kiertää kehää tarpeeksi lähelle vihollista, jolloin pääsee iskemään tätä
jatkuvasti ilman vaaran häivääkään.

Yksinpelaamisesta rapisee mielenkiinto viimeistään läpäisyn jälkeen, mutta
onneksi pelille löytyy käyttökelpoisuutta vielä tämänkin jälkeen. Kaksinpeli
on nimittäin sen verran oivallinen vaihtoehto, ettei sitä kannata jättää
käyttämättä. Lukuun ottamatta muutamaa gauntlemaista ongelmaa, jotka
johtuvat kahden sankarin seikkailemisesta samassa kuvassa, on kaksinpeli
erinomaista viihdettä. Parhaimmillaan syntyy aitoa tiimityöskentelyhenkeä,
kun vaikka taistelutilanteessa toinen antaa taustatukea ja toinen hyökkää.

Pelin tekniset ominaisuudet pyörivät keskinkertaisen ja hyvän
rajamaastossa. Grafiikka on ehkä hieman tasapaksua, mutta kuitenkin
tyylikästä. Tosin katon rajaan hilattu kamera estää tehokkaasti suurten
visuaalisten elämysten kokemisen. Kuvakulman sijoittelun ansiosta
yleisvaikutelma kentän tapahtumista pysyy kuitenkin selkeänä. Päähahmon
puhetta ei juurikaan kuulla, mutta puhekumppaneiden ääninäyttely on
kelvollista. Ääniefekteiltään pelimaailma on köyhä eikä musiikkikaan mitään
suuria elämyksiä nostata.

Baldur's Gate: Dark Alliance on jonkin verran ristiriitainen peli. Toisaalta
seikkailun parissa viihtyy pitkäänkin eritoten hyvän pelitoverin kanssa,
toisaalta peli on sekä toteutukseltaan että sisällöltään yksinkertainen.
Valitettavasti Gamecubella ei kovin paljon parempiakaan tämän genren
pelejä ole saatavilla, joten tähän on tyytyminen.

MrVirtanen