|
ARVIOT
Gamecube
|
|
KUVAT
|
|
BILLY HATCHER AND THE GIANT EGG
Sonic Team on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Segan maskottisiilen
tähdittämien pelien kehittäjänä. Hieman puskien takaa estradille on nyt noussut kokonaan uusi pelihahmo, Billy Hatcher. Ilmeisesti Sonic Team on kaivannut hieman vaihtelua rutiineihinsa tasoloikkagenressä, ja tästä seurauksena on Gamecubelle ilmestynyt Billy Hatcher and the Giant Egg.
Viime vuosina Sonic Team on menettänyt mainettaan raudanlujana
pelientekijänä. Sonic-siilen 3D-esiintymiset eivät ole yltäneet eilispäivän loistoon ja kehitysporukka tuntuu polkevan paikoillaan. Billy Hatcherin pelimekaniikka perustuu kokonaan uuteen ideaan, mutta sen ympärille koottu peli on melko tavanomainen ja yllätyksetön tasoloikka. Peliä pelatessa nousee väkisinkin mieleen ajatus, että Billy Hatcher on ollut Sonic Teamille enemmänkin välityö kuin oikea kunnon projekti.
Billy Hatcher on nuori poika, jonka vaativaksi tehtäväksi koituu
järjestyksen palauttaminen Morning Landiin. Auringonsäteet ovat vaihtuneet ikuiseksi yöksi, kun mustat korpit ovat langettaneet aamumaan ylle taian ja vanginneet kaikki kukot kultamuniin. Jotta kukot pääsisivät taas kiekumaan aamun sarastamisen merkiksi, Billyn täytyy pelastaa heidät ja samalla karkottaa pahat voimat tiehensä.
Tavallisesta Billystä ei tähän tehtävään olisi ainesta ilman erikoista kukko-
pukua, joka pelaajalle annetaan heti alkutuimaan. Tästä päästäänkin pelin toiminnan ytimeen: munien pyöritykseen. Peli rakentuu lähes tulkoon kokonaan erilaisten munien käyttämiseen. Ilman munia Billy on avuton, mutta munien kanssa hän taitaa vaikka mitä. Viholliset jyrätään viskomalla munaa eri suuntiin, munan kanssa hyppimällä tavoittaa korkeat paikat sekä ilmaan sijoitetut vauhtirenkaat ja kierrehyppyjä tekemällä aktivoidaan kytkimiä. Aluksi munan kanssa heiluminen tuntuu kummalliselta, mutta opittuaan parhaimmat munaniksit pelaaminen alkaa sujua. Joissakin radoissa Billy saa käyttöönsä myös lisäpukuja, joiden avulla hän oppii yhä lisää hyötykäyttöä munilleen, kuten esimerkiksi munien päällä juoksemisen sirkustaiteilijoiden tapaan.
Munalinja jatkuu pelin esine- ja lisävoimapuolellakin. Munien koko kasvaa
poimimalla päihitetyistä vihollisista jäävät hedelmät. Kun munamittari täyttyy, Billy pystyy erityisellä ”kukkokiekuu”-huudolla särkemään munan ja paljastamaan sen sisällön. Pelissä on useita erilaisia munia ja usein heti värin perusteella voi jo päätellä, mitä munan sisältä mahtaisi löytyä. Esineet ovat joko lisäelämiä tai hetkellisesti Billyn ominaisuuksia parantavia päähineitä, joilla voi saada vaikka lisävauhtia tai –voimaa. Poke-tyylistä meininkiä muistuttavat munista kuoriutuvat apurit, jotka hallitsevat jonkin elementin käytön. Nämä veijarit ovat suureksi hyödyksi vihollislaumojen kaatamisessa ja lisäksi niiden käyttäminen on usein välttämätöntä tehtävän suorittamisessa. Esimerkiksi Chipher hönkii tulellaan jääesteet tieltänsä ja Clippen puolestaan sammuttaa palavat tulet vesihyökkäyksellä. Muita apureita ovat muun muassa tuulen, jään, sähkön ja karaten hallitsevat munaeläimet.
Pelissä on yli viisi rataa, joista jokainen sisältää vähintään kuusi tehtävää.
Ensimmäiseksi on aina pelastettava kunkin kentän vangittu kukko ja kakkostehtävän jälkeen eteen tulee bossitaistelu, jonka voittaminen avaa oven seuraavaan maailmaan. Seuraavaan rataan pääsee siis jo kahden suoritetun tehtävän jälkeen. Peli etenee tasoloikkapeleille tyypilliseen tahtiin eli painellaan kytkimiä, hypitään kuilujen ja esteiden yli sekä väistellään ansoja ja vihollisia. Munien kanssa touhuaminen ei muuta peruskaavaa, mutta tekee lähestymistavasta raikkaamman. Tehtävien joukossa on myös muutamia kilpailutyylisiä osioita, joissa kerätään kolikoita aikarajan puitteissa.
Billy Hatcherin paimentamisessa on joitakin hankaluuksia, mutta pääosin
pelituntuma on riittävä tunnelman ja vauhdin ylläpitämiseksi. Epätarkka kontrolli munaan tarttumisessa ja sen irtipäästämisessä aiheuttaa hallintaan tiukoissa paikoissa pientä epävarmuutta, mutta muuten munan kieputukset ja vierittäminen onnistuvat hyvin. Päänvaivaa aiheuttaa jälleen kerran itsepäinen kamera, jonka käyttäytyminen sen kuin huononee kenttien vaikeutuessa. Ahtaat sisätilat ja polut ovat välillä oikeita painajaisia puhumattakaan muuten kovin yksinkertaisista pomovastuksista. Esimerkiksi lumimaailman päävastuksen hyökkäyksien väistely on puhdasta sokkopeliä.
Kameraongelmista ja muutamista epäloogisuuksista huolimatta Billy
Hatcherin pelaaminen on ihan näppärää. Peli toistaa kieltämättä aika paljon tasoloikkapelien kliseitä, josta yksi osoitus on pakollinen tyttöhahmo Rolly, jolla pitää suorittaa osa tehtävistä. Pelin holhoava asenne helpottaa jo muutenkin haastetasoltaan keskinkertaista peliä, joten jatkuvaa neuvojen satamista olisi voitu vähentää. Pelkkä piste-ennätyksien parantaminen ei hirveämmin innoita uudelleenpelaamiseen pikaisenkaan läpäisyn jälkeen.
Todelliset Billy Hatcher –intoilijat voivat ottaa ilon irti moninpelistä, joka
tosin latistuu yksinkertaisen idean ja vähäisten pelimuotojen takia korkeintaan parin illan jutuksi. Kaveripiirin munataistelijamestaruus ratkaistaan joko elämien, ajan tai pisteiden mukaan. Tylsästi suunnitellut moninpelikentät eivät jätä paljoa tilaa taktikoinnille. GBA-linkin kautta käsikonsolilleen saa ladattua muutamia minipelejä, joista parhain on ChuChu Rocketin karsittu versio.
Billy Hatcher and the Giant Egg on mukava ja kohtalaisen sujuva
perustasoloikka, jonka kikkana on toiminnan keskittyminen rollattavien munien ympärille. Sonic Team ei kuitenkaan ole vaivautunut kehittämään ideaansa pitemmälle, vaan on tyytynyt vanhojen tasoloikkakaavojen toistoon. Kun tähän lisätään vielä osin vanhahtava tekninen toteutus ja huonosti tasapainoitettu vaikeusaste, peli jättää ikävämmän jälkimaun kuin toivoisi.
MrVirtanen
|
|
80 pistettä
>> Munanvieritystä yhdistettynä
tavanomaiseen tasoloikkaan. |