gc_crazytaxi

CRAZY TAXI

Crazy Taxi oli aikoinaan Dreamcastille ilmestyessään suuri tapaus. Pari
vuotta myöhemmin kiilto on jo huomattavasti haalistunut, eikä konversio
Gamecubelle olekaan enää niin mullistava ja hauska. Pelin arcademaisuus
tuntuu nykyään pelissä hieman liikaakiin, eikä alkuinnostuksen jälkeen
levyn parissa kauan aikaa viihdy.

Idea on kolikkopelien tyyliin simppeli, mutta ihan toimiva. Valittavana on
neljä eri taksikuskia, kaksi eri aluetta ja mielettömän monta kyytiä
odottavaa asiakasta. Mitä nopeammin ja mitä useamman asiakkaan perille
saa vietyä, sitä enemmän taskunpohjalle kilahtaa dollareita. Realistisuutta
ja liikennesääntöjen noudattamisia on turha odottaa, vaan sen sijaan taksi
kiidätetään sitä kautta mitä nopeimmin pääsee. Hurjista ohituksista ja
komeista ilmalennoista asiakkaat vain kiittävät kuljettajaa viskaamalla
ylimääräistä tippiä oikein olan takaa. Vauriomallinnusta ei ole, joten
liikenteen seassa voi törmäillä ja terassituoleja lennätellä, kunhan vain
huolehtii, ettei toilailuissa valu kallisarvoista aikaa hukkaan. Taksitkaan
eivät aivan normaaleja autoyksilöitä ole, sillä erinäiset turbovauhdit ja
hurjat kurvailut onnistuvat ongelmitta.

Craxy Taxi sisältää kaksi eri rataa, Arcade ja Original, jotka
kumpainenkin ovat varsin laajoja kaupunkialueita sisältäen niin
ydinkeskustaa kuin myös syrjäisempiä moottoriteitä ja nurmialueita.
Pelatessa arcade-säännöillä pelaajalle annetaan noin minuutin verran aikaa
asiakkaiden viemistä varten. Aina kun uusi asiakas napataan kyytiin, saa
lisää aikaa ajon suorittamiseen. Jos on erityisen nopea, saa lisäksi viiden
tai kahden sekunnin aikabonuksia. Kyytiä kaipaavia asiakkaita vilisee
kadut täynnänsä, ja ne näkyvät eri värein loistavina dollarin merkkeinä.
Väri paljastaa, kuinka pitkää kyytiä asiakas on haluamassa. Esimerkiksi
punaisen väriset asiakkaat eivät ajele kuin korkeintaan pari sataa metriä,
kun taas vihreät haluavat jo yli kilometrin päähän. Jos asiakasta ei ehdi
viemään määränpäähän tämän haluamassa ajassa, hylkää hän vihoissaan
kyydittäjän, mutta nopeista ajoista taas heruu kiitosta ja tippiä. Jotta
helpommin tietää mihin on matkalla, näkyy ruudun ylälaidassa koko ajan
iso vihreä nuoli, joka ohjaa pelaajaa kohti oikeaa määränpäätä. Arcade-
säännöillä pelattaessa yksi suurempi virhe katkaisee helposti koko ajon
onnistumisen.

Arcade-sääntöjen lisäksi voi kummallakin radalla ottaa myös kolmen,
viiden tai kymmenen minuutin mittaisia sessioita. Saavutetut tulokset
tallentuvat muistikortille, jolloin pääsee vertailemaan saavutettuja
rahamääriä vaikkapa kavereiden tuloksiin verrattuna. Ennätystaulukot
ovat pelissä varsin hyvin tehtyjä, vaikkei ne olekaan sisällöstä johtuen
kovinkaan laajoja. Perinteisen taksiajamisen lisäksi mukana on myös
crazy box –niminen pelitila, mikä sisältää yhteensä 15 erilaista minipeliä,
joiden tehtäviä on esimerkiksi asiakkaiden kuljettaminen hankaliin
määränpäihin, targetteihin osumista, "mäkihyppyä" taksilla, hyppyriradan
suorittaminen ja niin edelleen. Crazy box jaksaa viihdyttää ensimmäisellä
kerralla, mutta kerran tavoitteen läpäistyään, ei uudestaan pelaaminen
suuremmin innosta pelkästään recordin rikkominen mielessä.

Tarjolla on siis neljä erilaista kuskia, joista yksi on nainen ja kolme muuta
miestä, joista yksi on musta. Pieniä eroja ajajien ominaisuuksissa on,
kuten ohjattavuudessa ja nopeudessa, mutta eniten vaihtelevuutta on
luonteissa, mikä sinänsä ei vaikuta ajamiseen. Ohjaaminen luonnistaa
hyvin analogisesti L- ja R-nappuloilla, vaikkei painamistarkkuus olekaan
aivan huipputarkkaa. Etunapeilla hoidetaan vaihteen vaihto pakille ja
takaisin, tööttäys sekä metrinäyttö, mikä kertoo kohteen ja jäljellä olevan
matkan sinne. Ajaminen on arcademaista, mutta toimivaa. Joitakin
vikojakin silti löytyy. Näppäinyhdistelmillä tehtävät erikoisliikkeet, kuten
boosti, on hieman liian vaikeita tehdä, eikä niissä aina edes onnistu.
Tämän lisäksi ajoradalla kaatuilevat ajokit lentelevät toisinaan hieman liian
villisti ja jumittavat taksin etenemistä pahasti. Original-kenttää koskeva
ongelma on suuntaa näyttävä nuoli, joka jostain kumman syystä näyttää
aina päin seiniä tai muita esteitä. Kenttä on todellakin opeteltava ulkoa,
sillä nouleen ei ole luottamista. Arcade-kenttää tämä ongelma ei koske.

Meininki taksilla huristellessa on ihan ok. Offspringin ja Bad Religionin
musiikit pauhaavat taustalla, mikä sopii passelisti kolikkopelitoimintaan.
Asiakkaat kommentoivat paljon ajamistasi sekä positiivisesti että
negatiivisesti, ja kullakin kuskilla on omat sanomisensa. Pikku hiljaa oppii
mitä herrasmiehistä punkkareihin ja kukkaistytöistä pappeihin sisältävä
asiakaskunta kussakin tilanteessa lohkaisee, mutta jarrupalojen hehkuessa
ja peltien kolistessa tämä ei haittaa. Visuaalinen ilme kaupungissa ja sen
rakennuksissa sekä ympäristössä on täysin riittävä, ihmisvilinän
hahmonmallinnus on tehty hyvin ja valittavana olevat taksit näyttävät
komeilta. Muu liikenne on hieman karun näköistä, eikä liikenne ole
missään nimessä yhtä aidon näköistä kuin Burnoutissa, mutta toisaalta
täällähän sitä saikin kolaroida. Joskus myös huvittaa, kun ihmiset
juoksevat laatikoiden ja autojen läpi, mutta pääosin kyseessä ovat pienet
kauneusvirheet.

Crazy Taxi on viihdyttävä, vauhdikas ja toiminnantäyteinen, mutta vain
korkeintaan ensimmäisen peliviikon. Tämän jälkeen kaikki on nähty ja
koettu, eikä pelaaminen jaksa innostaa enempää. Jonkinlainen
kaksinpelitila olisi tässä vaiheessa enemmän kuin tervetullutta, mutta
koska sellaista ei löydy, on peli jätettävä sikseen. Jos peliä osaa pelata
kolikkohallien tyyliin usein, mutta lyhyesti, kestää tämä ehkä hieman
pidempään, mutta ei silloinkaan ikuisuuksia.

MrVirtanen