Nipamaailma - Arvostelut: Def Jam Fight for NY (GC)

DEF JAM FIGHT FOR NY

Mättöpelin ja hiphop-kulttuurin yhdistäminen ei ensialkuun tunnu kovin-

kaan hyvältä idealta. Def Jam Fight for NY:n edeltäjä, Def Jam
Vendetta, vivahti enemmänkin painin suuntaan, mutta nyt Electronic Arts
on sarjan toisessa pelissä kääntänyt kelkan kohti mättöhenkeä. Kaikki
muu on sitten pysynytkin suurinpiirtein ennallaan. Hyvin mallinnetut rap-
tähdet, törkeän kalliit korut, kaunistelematon small talk ja yleinen bling
bling antavat pelille oman mausteensa.

Jos räppi ja mättö eivät uppoa, ei Def Jam Fight for NY voisi vähempää
innostaa. Mutta vaikka kuinka genreä inhoaisi, ei voi kiistää etteikö kai-

ken kiillon ja huippuunsa hiotun gangsta-meiningin alta löydy myös va-

kuuttavalla grafiikkaytimellä ja hyvällä pelattavuudella siunattu sekasikiö,
joka passittaa samaan kehään niin tavallisen mätkinnän kuin paininkin
taitajia. Kaikkea on vain enemmän, se on kauniimpaa ja toiminta on vielä-

kin paremmin esillä kuin edeltäjässä. Fight for NY on hyvä peli omilla
ansioillaankin, piti räpistä tai ei.

Koko pelin keskipiste on niin sanottu uramoodi. Kuuseen kurkottavan ja
katajaan kapsahtavan pelaajaan täytyy aluksi luoda mieleisensä ottelija,
johon vaihtoehtojen runsauden ansiosta voi vierähtää yllättävän paljon
aikaa. Hahmon ulkoista olemusta voi muokata monilla eri tavoilla. Tämän
voi vaatettaa mielensä mukaan ja tunkea kaulaan vaikkapa täysin mautto-

man, puoli kiloa painavan gangsta-korun. Tämän pelitilan juju on siinä,
että alussa pelaajan käytössä olevat tavarat eivät ole kovinkaan monipuo-

lisia. Menestyksen johdosta saa rahaa ja rahalla - myös pelissä – saa
kaikkea mukavaa aina merkkilökäpöksyistä makeaan piikkikampauk-

seen. Rahan lisäksi menestyksestä siunaantuu eräänlaisia taitopisteitä,
joilla voi avata käyttöönsä uusia liikkeitä tai muokata taistelijastaan yhä
voimakkaamman kehäketun.

Uramoodin edetessä palkkiot kasvavat, maine nousee pilviin ja meininki
alkaa käydä yhä vaarallisemmaksi. Pelaaja saa tulevista koitoksista ja
kauppojen uutuuksista tietoa pelin sähköpostilla tai kuuntelemalla puhelin-

vastaajaan jätetyt viestit. Joitakin juttuja harmillisesti toistetaan liiankin
kanssa, sillä en itse haluaisi joka vaiheessa kutsua punttikselle, jos val-

mentajalla ei ole kerrottavana mitään oikeaa asiaa. Uramoodin tarina
itsessään on yllättävänkin kiinnostava. Alle 10 tunnin kampanjan jaksaa
pelata kertaalleen mainiosti läpi ja sen jälkeen pelin pelaaminen riippuu
siitä, miten innostunut pelaaja on Fight for NY:n käsittelemistä teemoista.

Audiovisuaalinen toteutus osuu lähes napakymppiin. Varsinkin hahmo-

mallien nättejä yksityiskohtia sekä lihasten animointia ihastelee ottelu toi-

sensa jälkeen. Areenat ovat nekin yksityiskohtaisesti kuvitettuja, mutta
eivät hienoudestaan huolimatta nouse hahmomallien tasolle. Ympäristö
osaa myös reagoida pelaajan tekemisiin, joka näkyy esimerkiksi katalien
katsojien pidellessä kiinni vastapuolta toisen ottelijan mäiskiessä tätä
potkuilla mahaan. Eipä silti, tällä tavalla he voivat menetellä myös pelaajaa
kohtaan. Soundtrack soittaa toinen toisensa perään biisejä rap-ihmeiltä,
joten jos pitää genren musiikista, uppoaa äänimaailma kuin kuuma veitsi
voihin. Hahmojen ääninäyttelystä ovat vastuussa reaalimaailman henkilöt,
joten Snoopy Dogin ja Ice-T:n uhoamista on luvassa digitaalisessa muo-

dossa. Paljon.

Kontrolliasiat ovat kondiksessa ja peli tottelee padia mallikkaasti. Ensi-

alkuun "tavallisten" mätkintöjen jälkeen hahmot saattavat tuntua kankeilta
ja hitailta, mutta asia on loppujen lopuksi vain tottumiskysymys. Onneksi
ohjaus on kunnossa, sillä Def Jam Fight for NY:n vaikeustaso ei ole
sieltä helpoimmasta päästä. Tietyt matsit ovat läpihuutojuttuja, toisissa
vastustajat rökittävät pelaajan lökäpökää kuin vierasta sikaa. Pelkällä
summittaisella näppäintenrääkkäämisellä ei todellakaan pötkitä pitkälle.
Vastustajan väsyttäminen, kulmaan ahdistaminen ja taisteluareenan objek-

tien käyttäminen ovat osa oikeaoppista strategiaa - jopa easy-tasolla.
Turhaa sanoa, että nuorimmille pelaajille pelistä ei ole kummoistakaan
iloa, sillä rap-skenen ymmärtämisen vaatiminen, suora väkivalta ja jatkuva
kiroilu ovat tuoneet pelille K18-leiman.

Itse kulutan tappelupelejä suhteellisen vähän ja räppimusiikin osalta olen
täydellinen ummikko. Juurikin sen vuoksi Def Jam Fight for NY ei
kolahtanut ihan samalla tavalla kuin näin hyvin tehdyn mättöpelin pitäisi.
Electronic Artsin peliin satsaamat punnat ja työ näkyy tasapainoisena
pelinä, jota suosittelen lämpimästi kaikille räpin ja hyvän mätkinnän ystä-

ville. Sellaiset saavat heittää lopulliseen arvosanaan puolenkymmentä
pistettä lisää.

Mikko