Nipamaailma.com - Arvostelut: Def Jam Vendetta (GC)

DEF JAM VENDETTA

Lisenssikuningas EA Sports on painipelien saralla erikoisessa tilanteessa,
koska sen hallussa ei ole pelinteko-oikeuksia yhteenkään vapaapainin
ammattilaissarjaan. Painipelien suuri suosio on kuitenkin ajanut Electronic
Artsinkin lajityypin pariin, tosin hieman poikkeavalla tavalla. Yhdessä
japanilaisen AKI Corporation kanssa on valmistettu Def Jam Vendetta,
joka tuo mukaan gangstapuolen painikulttuurin, eli bisnes pyörii ja pahat
tavat ovat valloillaan. Lisämausteeksi painisoppaan on ripoteltu pelin
nimessäkin mukana olevat Def Jam –artistit, joiden vääntämä hip-hop-
rallatus sopii peliin kuin nyrkki silmään.

Erilaisesta lähestymistavasta huolimatta Def Jam Vendetta on suurinpiirtein
kuin mikä tahansa muu painipeli. Läski tummuu, yleisö tykkää ja lavalla
tehtävät liikkeet ovat hurjaa katsottavaa. Lajityypin muista peleistä
poikkeavaa teemaa hyödynnetään tarinatilassa, joka käy läpi pelihahmon
nousun lattiatason verryttelijästä huipputason ykköspainijaksi. Uraa luodaan
D-Mobin hallitseman alamaailman paini-imperiumin puitteissa, ja juuri
tämän valtarakennelman huipulle pelaajan on tarkoitus nousta. Tarinatilasta
on tehty kohtalaisen laaja, joten tie huipulle vaatii useiden matsien voittoa eri
paikkakuntien painipaikoilla. Lisäeloa tarinaan tuovat vähissä hepenissä
keikistelevät naiset, jotka kilpailevat pelihahmon suosiosta toisinaan niin
kiivaasti, että ratkaisua on haettava painikehän puolelta. Näitäkin otteluita
pääsee itse ohjaamaan valitsemallaan tyttöystävällä.

Tarinatilaa tahkomalla käytettäväksi avautuu varsin runsas hahmovalikoima.
Def Jam –artistit on mallinnettu peliin mukaan, minkä lisäksi tarjolla on jos
minkäläisia korstoja, joiden esikuvista ei ole niin tarkkaa tietoa. Pelin
naishahmoina toimivat oikeat mallit niin digitaalisina polygonihahmoina kuin
oikeina (bonuksena saatavina) valokuvasarjoina. Hahmon ominaisuuksiin
vaikuttavat ennen kaikkea koko ja paino. Suurikokoisilla läskimahoilla on
tehokkaat iskut, mutta ketteryydessä on parantamisen varaa. Tarinatilassa
pelihahmoaan pystyy koko ajan kehittämään voitokkaista otteluista
kerätyillä palkintorahoilla. Nopeuden, voiman ja muiden perusominaisuuk-

sien lisäksi rahalla voi kasvattaa hahmonsa karismaa, minkä avulla yleisön
saa otteluiden aikana helpommin taaksensa. Pelistä löytyykin eräänlainen
hurmosmittari, joka perustuu yleisön villiintymiseen. Tyylikkäät heitot ja
purevat iskut nostavat mittaria, kun taas lattian pinnassa löhöily tiputtavat
lukemaa. Mittarin noustessa maksimiin voi aktivoida blazing-tilan, mikä
mahdollistaa kahden erilaisen lopetusliikkeen tekemisen. Lopetusliikkeillä
on helppo tyrmätä vähissä voimissa piehtaroiva vastustaja.

Def Jam Vendettan pelaaminen on hauskaa ja tästä suuri kiitos kuuluu
hyvin tottelevalle ohjaukselle. Hahmot liikkuvat sujuvasti ja liikehdintä
kehässä on aidon oloista. Kontrollijärjestelmän perusajatus on, että B:stä
lyödään ja A:sta tartutaan heittoliikkeitä varten. Hallintaa syvennetään muilla
napeilla ja painikkeiden ketjuttamisella. Tällä tavoin aikaan on saatu
ohjaussysteemi, jonka parissa aloittelijakin pystyy pärjäämään. Kehittäjien
mukaan peliin on upotettu peräti yli 1500 erilaista liikettä, mutta tosi asiassa
yhden ottelun aikana tulee nähtyä lähinnä samoja liikkeitä. Pelaaja voi
vaikuttaa siihen, minkä tyylin heiton esimerkiksi tekee, mutta miltä se sitten
näyttää, riippuu hahmosta ja olosuhteista. Myös sillä on paljon merkitystä,
missä päin taisteluareenaa mähinöinti on menossa. Verkon vieressä
vastustajan voi kipata kehäkorokkeelta yleisötasolle tai ripustaa
reunapaalun päälle tyylikästä heittoa varten. Painipelien perusjutut, raajojen
taivuttelut, vauhdinotto reunaverkosta ynnä monet muut, ovat tietenkin
mukana.

Ottelun voittamiseksi on kolme eri tietä. Kun vastustajan voimat alkavat olla
ehtymäisillään, voi yrittää pinnausta, jolloin yleisö lähtee laskemaan lukua
yhdestä kolmeen. Toinen vaihtoehto on aikaisemmin jo mainittu lopetusliike,
joka vaatii blazing-tilan aktivoimista. Kolmas keino tiputtaa vastustaja pois
pelistä on raajojen murtaminen toimintakelvottomiksi. Keskittymällä
repimään jatkuvasti yhtä ja tiettyä ruumiinosaa, esimerkiksi kättä, laskee
sen osan energiapalkki vähitellen ja lopulta raaja on murtunut.

Kokonaisuutena Def Jamin pelituntuma on laatukamaa, minkä ansiosta
ottelut ovat monipuolisia ja näyttäviä. Ainoastaan kilpakumppaneiden
hieman ailahteleva taso kummastuttaa, sillä toisinaan omaa hahmoa viedään
kuin pässiä narussa ja sitten toisena hetkenä koko taisto on päättynyt
voittotunnelmiin vain parissa minuutissa, vaikka kyse on yhdestä ja samasta
vastustajasta.

Tarinatilan ohella parhaimmat potkut irtoaa moninpelihuvista. Neljäkin
osaanottajaa voi tapella yhtäaikaa samassa kehässä. Kaikki vastaan kaikki
on kuitenkin melkoisen sekavaa touhua, joten jonkinlaiset joukkuejaot
kannattaa aina tehdä. Joukkueissa toimiessaan on myös mahdollista tehdä
yhteisliikkeitä, joissa kaksi ottelijaa retuuttaa kolmatta yhteistyökuvioilla.
Usean painijan ryhmäotteluissa on kuitenkin haittojakin. Nopeissa tilanteissa
ei heti saa selvää siitä, kenen kanssa on lukittunut kamppailemaan. Myös se
on ärsyttävää, että animoidut liikkeet suoritetaan aina loppuun asti. Jos
joukkuetoveri on rökitettävänä maantasalla, ei toinen voi tehdä asialle
käytännössä mitään ennen kuin kyseinen liike on ohi. Tuloksena on hölmön
näköistä ja turhaa huitomista. Pienistä epäloogisuuksista huolimatta
moninpeli on hauskaa puuhaa.

Eniten painipelien ystäviä Def Jam Vendetassa harmittanee pelitilojen
vähäinen määrä. Tarinatilan ja yksittäisten ottelujen lisäksi taitonsa voi
pistää testiin vain survival-koitoksessa, jossa puhistaan viimeiseen
hengenvetoon asti. Showmeiningistä uupuvat WWE-paineista tutut häkit,
aseet ja muut vastaavat. Vastapainona tarjolla on laadukasta rappi-musaa,
joista vastuussa ovat muun muassa Def Jam –artistit Ludacris, Redman,
Method Man, Scarface ja DMX. Aikaisemmin jo kehutun animoinnin
lisäksi myös grafiikka on yleisellä tasolla laadukasta jälkeä.

Jos pellepainiminen kiinnostaa ja pelin gangsta-leima ei häiritse, Def Jam
Vendetta kannattaa ehdottomasti noutaa pelikaupasta haltuunsa. Peli on
tyylikkään näköinen ja kontrollit ovat samanaikaisesti sekä riittävän
yksinkertaiset että tarpeeksi monipuoliset. Jos taas kaipaa virallisempaa
meininkiä, kannattaa katse suunnata THQ:n WWE Wrestlemania XIX:n
suuntaan.

MrVirtanen