Nipamaailma - Arvostelut: Donkey Konga (GC)

DONKEY KONGA

Donkey Konga on mielenkiintoinen peliuutuus Gamecubella. Ensinäkin
rytmipelejä ei Nintendon konsolialustoilla ole pahemmin nähty ja toiseksi
pelipakettiin kuuluvat bongorummut saavat kaikki lisälaitefriikit höristä-

mään korviaan.

Ensimmäinen huomio bongorummuista on niiden kompakti koko. Odotin
tynnyreiksi muotoiltujen rumpujen olevan varsin suurikokoiset, mutta itse
asiassa bongot ovat vain hiukan Gamecubea kookkaammat. Kahden
rumpukalvon väliin on sijoitettu mikrofoni, joka rekisteröi taputukset.
Rumpujen etupaneelista löytyy valikoissa liikkumista varten start-nappula.

Muiden rytmipelien tapaan Donkey Kongan perusidea on yksinkertai-

nen. Pelaaja seuraa nuottirivistössä liikkuvia symboleja ja toimii niiden
antamien ohjeiden mukaan. Keltainen kuvake tarkoittaa vasemman rum-

mun lyömistä, punainen oikean. Lila kuvake vaatii molempien rumpujen
yhtäaikaista painamista. Neljäs toiminto on taputus, jolle on oma kuvak-

keensa.

Bongorummuilla soittaminen edellyttää muutaman kappaleen lämmittely-

sessiota ennen kuin alkuihmettelystä pääsee eroon. Bongoja voi rokki-

rumpalin tapaan ihan kunnolla paukuttaa, mutta kevyt painalluskin riittää
toiminnon rekisteröitymiseksi. Itse suosin jälkimmäistä tekniikkaa, sillä
vaikeustason kasvaessa nuotit vilistävät sellaista haipakkaa, ettei tyylitel-

tyihin soittoesityksiin jää aikaa. Samasta syystä taputuksetkin kannattaa
tehdä napauttamalla nopeasti rumpujen jompaan kumpaan kylkeen. Mik-

rofoni on melko herkkä, joten esimerkiksi oikein tahdistettu puhallus tai
viheltely ajaa saman asian.

Opittuaan erottamaan kuvakkeet toisistaan ja hahmotettuaan perusrytmin
täysipainoinen pelinautinto on valmis alkamaan. Lyöntisuoritukset jaotel-

laan ajoituksen mukaan, jossa great- (täydellinen ajoitus) ja ok (hyvä
ajoitus) –tasoiset suoritukset nostavat pistetiliä kartuttavaa kombomitta-

ria. Huono ajoitus (bad) tai kokonaan missattu kuvake nollaavat kombo-

mittarin. Soittamalla riittävän hyvin pelaaja palkitaan tukulla kolikoita,
joita voi käyttää pelin lisäominaisuuksien avaamiseen.

Donkey Kongan euroversiossa on yhteensä 31 kappaleen edestä musi-

soimista. Biisivalikoima on koostettu selvästi brittimarkkinoita ajatellen,
sillä leijonanosan kappalekavalkaadista uhrataan englantilaisille popluri-

tuksille. Aluksi poppibiisit kuulostavat hiukan kummalliselta yhdistelmältä
viidakon kuninkaan rumpusoittimen tahdittajana, mutta ajan myötä nekin
kelpaavat muita mukisematta – ainakin parhaimmat kipaleet. Popin ohella
tarjoillaan rokkibiisejä, muutama ikivihreä klassikko, kaksi latinorytmistä
soitantaa ja funk-kappale September. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat
videopelitunnarit. Uudelleenmiksauksia löytyy niin Super Marion Bros.:n,
The Legend of Zeldan, Donkey Kong Countryn kuin Super Smash
Bros. Meleen tunnareista. Unohtaa ei tietenkään sovi DK rappia. Myös
classical-kategorian Hungarian Dance No. 5 in G Minor ja Turkish
March ovat osuvasti sovitettuja.

Kolikoiden keräämiseen keskittyvän street performance –pelitilan ohella
musikaalisia lahjojaan voi koetella vapaamuotoisessa jam sessionissa
sekä challenge-moodissa. Haastetilassa tavoitteena on soittaa kaikki pelin
kappaleet satunnaisessa järjestyksessä ja vältettävä vakavampia soitto-

virheitä. Haastetilaa voi pelata myös kaksinpelinä. Yhteistyön lisäksi ka-

verin voi myös haastaa battle-otteluun, jolloin voittajan ratkaisee parempi
soittotaito.

Kaikki pelimuodot ovat toimivia, mutta niiden ongelmana on mielenkiin-

non hiipuminen aikajanan venyessä. Vaikeustasoa saa kyllä nostettua
enemmän kuin riittävän korkealle, mutta kunnollisten tavoitteiden puuttu-

essa into peliä kohtaan lopahtaa uutuudenviehätyksen haihduttua. Koli-

koilla saa ostettua muun muassa uusia rumpuääniä ja pari minipeliä, mutta
mitään todella innostavaa kuten uusia kappaleita tai pelitiloja ei ole saa-

tavilla. Moninpeli toki pelastaa paljon. Neljän hengen rummutussessiot
ovat parhaimmillaan todella intensiivisiä. Pelaaminen onnistuu myös taval-

lisella Gamecube-ohjaimella, joskin pelaaminen on kömpelöhköä pelkällä
padilla.

Donkey Kongan vahvuus piilee pitkälti sen erikoisessa lisävarusteessa.
Bongorummuilla soittaminen on vaivatonta oppia ja niiden kanssa voi pi-

tää hauskaa sellaisetkin henkilöt, jotka eivät tavallisesti vietä aikaa pelien
parissa. Viihtymiskerroin kasvaa entisestään, jos tykästyy pelin musiikki-

kattaukseen. Kehittymisellekin on varaa, sillä pelin kappaleet on luokiteltu
eri vaikeusasteisiin minkä lisäksi nuottien määrään voi vaikuttaa. Koska
peli ei kuitenkaan käytännössä sisällä muuta kuin päämäärätöntä soitta-

mista, saattaa se kyllästymisefektin iskettyä jäädä pölypunkkien houkut-

timeksi hyllyn reunalle.

MrVirtanen