gc_eternal

ETERNAL DARKNESS: SANITY'S REQUIEM

Silicon Knightsin pitkään valmistama kauhupeli on viimein tänä syksynä
saapunut Eurooppaan. Roivasin suvun tarina kuului muutama vuosi sitten
vielä Nintendo 64:n tulevien pelien joukkoon, mutta päätettiin ajan
puutteen vuoksi siirtää Gamecubelle. Kiirettä ei onneksi ole pidetty, vaan
Eternal Darkness: Sanity's Requiem on hiottu jokaiselta osa-alueeltaan
timantin kovaksi pelikokemukseksi.

Roivasin suku ei ole niitä kaikkein tavanomaisimpia amerikkalaisperheitä,
vaan sukupuun juuret ulottuvat huomattavan syvälle maan uumeniin. Pelin
episodimuotoiselle tarinalle saadaankin venytettyä 2000 vuoden mittainen
jatkumo aina ajanlaskumme alkupäiviltä nykyisen vuosituhannen
ensihetkille. Alkunsa peli saa kuitenkin nykypäivästä, kun Alexandra
Roivas, suvun viimeisin edustaja, saa kuultavakseen ikäviä uutisia
isoisästään. Nuoren naisen saapuessaan kartanoon, ei poliiseilla ole
tarjottavanaan isoisästä kuin hurjaan kuntoon jätetty ruumis. Suivaantunut
Alexandra löytää kartanon nurkista Roivas-suvun tarinan kertovan kirjan,
ja tästä peli lähtee kunnolla käyntiin.

Tarina jakaantuu kahteentoista jaksoon, joista kukin sijoittuu eri
aikakauteen ja täten myös puikoissa on Roivas-suvun eri jäseniä.
Ensimmäinen kohde on Persia 26 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mistä
matka jatkuu monen mutkan kautta takaisin tähän päivään. Tarina nitoutuu
kirjan sivuilta ja ajanjaksojen välissä palataan aina takaisin kartanoon
Alexandran seuraan. Maailman kimpussa häärivien pahojen voimien
karkottaminen ei ole helppoa työtä ollenkaan. Juonen kerronta on
toteutettu mukavan selkeästi, mutta tunnelmallisesti ottaen huomioon
kullekin historialliselle aikakaudelle ominaiset asiat. Ääninäyttely on
laadukasta työtä ja välidemoissa puhutaan välillä oikein latinaakin.

Pelin rakenne on varsin perinteinen kauhupeleille: hirviöitä vastaan taistelua
ja pikku-puzzlejen ratkaisemista. Eternal Darkness imee pelaajan silti
vahvasti mukaan, kiitos mielenkiintoisen tarinan ja hyvän taistelu- ja
taikajärjestelmän. Ongelmakohtien ratkaisut on löydettävissä varsin
loogisin keinoin, vaikkakin joitakin visaisempiakin kohtia löytyy. Totta toki
on se, että pelin kulku on varsin suorasukainen, mutta kaavamaisuudestaan
huolimatta hoksottimet saa pitää terävinä kaiken aikaa. Pelin voi läpäistä
ainakin kolmella eri tavalla, ja näihin tuokioihin sisältyy varsin mukavasti
pelattavaa. Joskus hieman ärsyttää, kun tietyissä jaksoissa
tallentamismahdollisuus puuttuu, mutta tämä on kai sitten sitä
haasteellisuutta.

Eternalin hallitsemisen niksit oppii käden käänteessä. Taistelujärjestelmään
on haettu uusia ideoita osumakohtaan perustuvalla lyöntitekniikalla.
Taistelun timmellyksessä voi itse päättää mihin ruumiinosaan vihollista lyö,
eikä tähän hommaan mene silmänräpäytystä pidempää aikaa.
Vihollistyypistä hieman riippuu mihin ensilyönti kannattaa sijoittaa. Jos
iskee kaulan poikki, on tuloksena sokeasti huitova hirviö, mutta kädet
katkomalla voi estää iskut. Tai sitten ottaa jalat pois alta, niin eipähän liiku
minnekään. Lopullinen niitti vihollisille tehdään niin sanotuilla
viimeistelyiskuilla, mutta tähän kaavaan poikkeuksen tekee Maximillian
Roivas, joka pystyy tekemään päihittämälleen viholliselle ruumiinavauksen
ja sitä kautta päättelemään hirviön heikot ja vahvat puolet.

Hieman monimutkaisempi ja enemmän opettelua vaativa toiminto on
taikajärjestelmän hallinta. Ohjekirjan selailun jälkeen olo voi olla varsin
sekava, mutta ruudulla taikomisen niksit oppii ajan myötä. Perustana ovat
vihollisilta tai maastosta löytyvät riimut sekä riimukivet, joiden avulla pystyy
luomaan monipuolisen loitsuarsenaalin. Loitsut koostuvat kolmesta osasta
ja parhaiten uusia yhdistelmiä oppii tutkimalla löytyneitä loitsukääröjä.
Ominkin päin magian voimia saa yrittää kehitellä, mutta tällöin tuloksena
voi olla hyvinkin toimimattomia yhdistelmiä. Opitut taikavoimat periytyvät
suvussa eteenpäin, ja niiden tarve kasvaa pelin edetessä koko ajan. Niiden
avulla onnistuvat parantumiset, uusien reittien löytämiset, vihollisten
kukistaminen, demoniapureiden kutsuminen tai hieman erikoisempana
seinien läpi näkeminen. Ristiohjaimen pikanapeilla loitsut ovat koko ajan
käden ulottuvilla.

Tunnelma hipoo kattoa kauttaaltaan pelin aikana. Eri aikakaudet ovat
yllättävänkin vaihtelevia niin graafisesti kuin sisällöllisestikin. Esimerkiksi
tarjolla oleva aseistus on kullekin ajalle tyypillistä ja arkkitehtuuri
noudattelee ajan tyyliä. Miellyttävä seikka on järkevästi toimiva kamera,
joka vain harvoin ei onnistu antamaan tyydyttävää kuvaa tilanteesta. Pientä
jupinaa voi esiintyä taisteluissa, jos vihollisjoukot tulevat esiin ruudun takaa
hieman yllättäin, mutta tämäkin on lähinnä pieni kauneusvirhe.
Kokonaisuudessaan peli on yksityiskohtainen ja tyylitelty eikä
ruudunpäivityksessä esiinny ongelmia. Dolby Pro Logic 2:n tehostama
äänimaailma on pelottava ja arvoituksellinen. Oman lisänsä pelin
tuonpuoleiseen elämykseen tuo hulluusmittari, minkä täyttyminen johtaa
moniin illuusioihin ja aistiharhoihin. Ensiksi saattaa hieman hämmästellä
outoja ääniä ja pelihahmon hokemia. Myöhemmässä vaiheessa
äänimaailma tuntuu sekoavan täysin ja kamerakin alkaa kieppua
kummallisesti, kunnes lopulta alkavat jo melkein ahdistavat osuudet, kun
peli on muka sammuttavinaan television tai ötökät valtaavat koko ruudun
alan. Monipuoliset hulluusefektit saavat aikaan sen, ettei pelissä välttämättä
kuole, vaan tuleekin kokonaan hulluksi. Tässäkin tapauksessa toteutus on
sen verran hyvää luokkaa, että on vain parempi varoa, ettei ruudun tälläkin
puolella ala tapahtua kummia.

Eternal Darknessin vahvinta osa-aluetta on sen hieno tarina, erinomainen
toteutus sekä hyvä pelimekaniikka. Viimeistelyyn on nähty vaivaa eikä
hutaisemalla tehtyjä kohtia lyödy juuri ollenkaan. Peli on kuitenkin hieman
liian suoraviivainen ja välillä on tunne kuin etenisi vain valmiiksi määrättyä
polkua pitkin siinä sivussa pari vihollista kukistaen ja pikkuongelmat
ratkoen. Juoneen ei pääse käytännössä ollenkaan vaikuttamaan. Tästä
huolimatta pelin parissa saa leppoisasti kulutettua 20-50 tuntia, eikä tämän
session jälkeen varmasti kaduta. Kauhupelien ystäville selvä valinta.

Sir Lupus