gc_extremeg3

EXTREME G3

Vielä ei ole Gamecuben futurististen ajopelien tarjonta kovin säväyttänyt,
eikä tilannetta ainakaan yhtään auta Acclaimin kolmas osa
moottoripyörillä käytävään kaahausnimikkeeseen Extreme G. Peli
voidaan linjata mielikuvituksettomaksi, tylsäksi sekä toteutukseltaan
keskinkertaiseksi tuotteeksi. Koska Wipeout-pelejä ei Cubella tulla
näkemään, on parempi odottaa kiltisti vain F-Zeroa.

Extreme G3:ssa ajokeiksi tarjotaan todellakin moottoripyöriä.
Tulevaisuuden vauhtia ja vaaroja täynnä olevat kilpailut ovat kehystarinan
mukaan ajan tärkein urheilulaji. Kovaahan viritetyt moottoripyörät
kulkevatkin, sillä parhaimmillaan nopeus kohoaa jopa lähelle 1000
kilometriä tunnissa. Peli tarjoaa 12 kuskia, mukana naisia ja miehiä eri
roduista sekä kymmenisen rataa. Sinänsä ainekset tuntuvat olevan
kohdillaan, mutta valitettavasti hyvää fiilistä ei riitä kovin monen
pelikerran ajaksi.

Päätilana on ajopeleissä tapana olla jonkin sorttinen uramoodi tai
vastaava. Näin on asian laita myös Extreme G3:ssa, missä tahkottavana
on neljän eri moottoriluokan edestä pelattavaa. Kussakin
moottoriluokassa on onnistuttava saavuttamaan neljä pystiä, eli toisin
sanoen voitettava neljä eri kilpailusarjaa, joista kukin koostuu kolmesta
kilpailusta. Pelaajalla on oma pankkitili, jonne sijoituksista saadut voitot
tallentuvat. Jos rahaa on riittämiin, voi ostaa lisävarustusta ajokkiinsa tai
vaihtoehtoisesti myös myydä vanhempia aseita pois. Koska kilpailut ovat
varsinkin myöhemmässä vaiheessa erittäin haastavia, on pyörän päivitystä
syytä tehdä jatkuvalla syötöllä. Uramoodissa voi tietenkin myös
harjoitella tai sitten maksaa pieni summa pääsystä time trial –koitokseen,
missä vanha ennätysaika on rikottava. Käytännössä mitään muuta peli ei
sitten tarjoakaan, paitsi kilpailut avatuilla radoilla ilman uramoodia, ellei
tässä vaiheessa vielä oteta laskuun moninpeliä.

Pelaaminen koostuu siitä, että onnistuu ajamaan radoilla niin lujaa kuin
pääsee. Tämä onnistuu hoitamalla mutkat hyvin ja käyttämällä suojaa
kuluttavaa turbonopeutta oikeissa paikoissa. Aseetkin ovat mukana,
mutta niillä on lähinnä kosmeettinen merkitys. Joskus voi tulla hyväkin
tunne, kun läjäyttää pari ohjusta onnistuneesti maaliinsa, mutta yleisesti
ottaen yhteenotot kanssakilpailijoiden kanssa ovat vaisuja ja
mielenkiinnottomia. Radalla olevista värikentistä pääsee lataamaan
suojaansa (käytännössä turboa) ja panoksia. On enemmän kuin
ärsyttävää, että jokainen kilpailu pitää aloittaa jonon hänniltä, minkä
lisäksi aseita ja turboja pääsee käyttämään vasta puolivälissä ensimmäistä
kierrosta. Leveät radat ovat kyllä ihan mielikuvituksellisia ja hauskojakin,
mutta vaatimaton oheistoiminta aiheuttaa sen, että välillä vain ajelee
radalla sen kummempia ponnistelematta musiikkia kuunnellen ja ohi
vilistäviä maisemia katsellen.

Toinen katastrofin siemen löytyy hallittavuuden puolelta. L-ja R-vivut
toimivat vasempana ja oikeana jarruna ja tatilla tietenkin ohjataan.
Toiminta on analogista, mutta painamistarkkuuden säätötyöt ovat
menneet täysin penkin alle. Ohjaintattia pitää käännettäessä painaa vain
hiukan, jottei pyörä paiskaudu radan reunukseen. Samantyyppinen
ongelma löytyy jarrujen kohdalla. Jos hivenenkin painaa väärin, heittää
peli pyörän jarrutuksen jälkeen vastakkaiseen reunaan. Niinpä ajaminen
on alusta loppuun asti ärsyttävää tasapainoilua, kun eri mutkista koittaa
selvitä kunnialla läpi. Muiden nappien sijoitus on myös hieman sekavaa.
Hyvin ulottuvissa olevaa B-nappia käytetään esimerkiksi vain peilinä
taaksepäin.

Koska yksinpeli on onnistuttu pilaamaan melko täydellisesti, on laitettava
kaikki toivo moninpeliin. Valitettavasti sekään ei auta. Nelinpelinä se
vähäinenkin toiminta ravistetaan pois luopumalla konekuskeista.
Nelinpelisessioissa ei yksinkertaisesti tapahdu yhtään mitään.
Kaksinpelinä tilanne paranee jonkin verran mukaan tulevien konekuskien
ansiosta. Lisäksi uramoodia voi tahkoa myös ystävän kanssa, jolloin
molemmat pelaavat saman tallin ajokeilla ja ottavat osaa
mestaruuskilpailuihin jaetulla ruudulla. Jos jotain hieman
pitkäkestoisempaa iloa pelistä on haettava, niin sitä löytyy juuri tämän
option kohdalta.

Extreme G3:lla ei ole eväitä tuoda uutta raikasta tuulta futurististen
ajopelien sarjaan. Graafisesti ihan kivan näköinen peli ja
jumputusmusiikki muutamilla hyvillä kappaleilla eivät paljon auta, kun
pelin sisältö on suoraviivaista ja toiminnanpuutteista ajamista, joka on
vielä varustettu verrattain kehnolla ohjauksella. Jos peli jostain eksyy
käsiisi, voi uramoodia kaksinpelinä muutaman päivän pelata, sen jälkeen
levyn voi jättää pölyyntymään.

MrVirtanen