gc_f12002

F1 2002

Gamecuben hiljaisille formulapelimarkkinoille kiilasi viime kesänä EA
Sportsin F1 2002. Kuumapäisimmät formulafanit varmasti löytävät pelistä
paljon hyvääkin, mutta kaikille niille jotka eivät välitä vuosien varrella
muuttuneista tallipaikoista ja uusista kilparadoista, kelpaavat aivan hyvin
Nintendo 64:n klassikon maineeseen kohonneet F1 World Grand Prix
–pelit.

Ilman lisenssiä ei formulapeliä kannata tehdä, vaikkakin viime vuosina tuo
moottoriurheilun kuninkuuslaji onkin käynyt punaisen tylsäksi. Vuoden
2002 kuskit, autot ja radat löytyvät paketista tarkasti mallinnettuina,
joskin yllättäin perinteisiä ajajien naamakuvia ei ole saatavilla. Joillekin voi
nousta herne heti alussa nenään siitä, että lähes kaikki pelin ominaisuudet
aina manuaalivaihteita myöten eivät välittömästi ole käytettävissä.
Ainoaksi vaihtoehdoksi muodostuukin challenge-pelitilan tahkoaminen,
missä eri aihepiireihin jaetut haasteet suorittamalla saa palkinnoksi
mitaleita ja samalla uusia peliominaisuuksia. Pronssiset mitalit onneksi jo
riittävät lukittujen ominaisuuksien avaamiseen, sillä huippusuoritusten
tekeminen (eli kultamitali) challenge-tilassa on useissa haasteissa erittäin
vaikeaa. Hieman tekaistulta pelikeston pidennysidealta runsas nippu
pakollisia haasteita kuulostaa, mutta tuleepahan samalla pelin niksejä
opittua.

Kun lopulta on kaiken saanut pelistä avattua, paljastuu verhojen takaa
varsin tavanomainen formulapeli. Uramoodi kahlaa läpi jokaisen
osakilpailun aina vapaat harjoitukset, aika-ajot ja warm-upit huomioiden
ja valikoita säätämällä voi kisojen realistisuusastetta vaihdella vapaasti.
Kaikki ei kuitenkaan suju aivan niin loistavasti kuin haluaisi. Pelin
ärsyttävän pienet kuvakkeet aiheuttavat valtavasti mielipahaa, kun
esimerkiksi keltaisesta lipusta varoitetaan vain pienellä vilkkuvalla viivalla
ruudun ylälaidassa. Eihän sitä millään huomaan, ja kohta jo saa tyytyä
ylinopeusrangaistukseen. Erityisen ärsyttävää tämä on silloin, kun itse
sattuu hieman kurvissa hipaisemaan hiekan puolelta, eikä tämän jälkeen
saakaan kaasuttaa normaalisti, kun lippumies tulkitsee tapahtuneen
ulosajoksi ja pistää keltaisen viirin heilumaan. Heti ensimmäisellä
pelikerralla ei kannata myöskään kytkeä vaurioita päälle, ennen kuin on
oppinut kuinka herkästi hajoavia formula-autoja hallitaan.

Kaikkein pahin peliä turhaan vaikeuttava ominaisuus on kiihdyttäminen ja
jarruttaminen. Peli vaatii ehdottomasti analogista säätöä kyseisiin
toimintoihin, koska digitaalinen toimintatapa A-ja B-nappien välityksellä
on hankalaa auton käyttäytymismallin vuoksi. Lähes kaikissa Gamecuben
ajopeleissä kaasu- ja jarrutoiminnot hoituvat analogisilla ylävivuilla, mutta
tällä kertaa EA:n suunnittelijat ovat päättäneet olla hyödyntämättä
olkapääpainikkeiden analogisuutta. Koska formuloiden
mutkakäyttäytymisessä analogisuus on lähes välttämätöntä ettei auto
pyörähdä sutimisen vuoksi jatkuvasti ympäri, jää ainoaksi kunnon
ohjausvaihtoehdoksi C-tatti, minkä soveltuvuus annettuun tehtävään ei ole
kovinkaan hyvä. Hartaan harjoittelun jälkeen pelin kontrollien kanssa
pääsee kyllä sinuiksi, mutta hieman turhauttavaltahan se ensi alkuun
tuntuu.

Fysiikkamallinnus ja konekuskien tekoäly ovat suurinpiirtein kohdillaan.
Pientä epätasapainoa silti pelin kahden ajotavan, arcaden ja simulaation,
välillä on. En ymmärrä miksi arcaden muuten sopivan rento ajatapa on
pitänyt pilata automaattijarrutuksilla ja muilla pelaamista liikaa helpottavilla
ominaisuuksilla. Jos valitsee simulaation, on hommaan keskityttävä täysillä
aina radan jokaista yksityiskohtaa myöten, eikä tällainen paneutuminen
jokaisessa mielentilassa onnistu ilman hikipisaroita. Tällaisenaan
pelaaminen ei koskaan oikein ole tarvittavan vaivatonta. Hieman tuntuu
kuin realistisuuden viidakossa olisi ajoittain pelaamisen sujuvuus unohdettu
kokonaan.

Formulapelit ovat nykypäivänä tietynlaisessa inflaatiotilassa. Kilpailevat
tuotteet eivät tarjoa toisiinsa nähden mitään mullistavaa. Jotain
pikkuyksityiskohtia lukuunottamatta ainoa isompi uutuus F1 2002:ssa
verrattuna Nintendo 64:n formulapeleihin on varikkokäynnit, jotka on
tehty haasteellisemmiksi viisivaiheinen eteneminen lisäämällä, missä on
jarrutettava, käännyttävä, vaihdettava vaihdetta ja kiihdytettävä. Tämä
ihan hyvä idea ei kuitenkaan poista pelin yltä yllätyksettömyyden ja
tasapaksuuden leimaa. Uusia tuulia voi yrittää hakea moninpelin puolelta,
missä jopa nelinpelikin on nyt mahdollista. Pelimuodoissa on löydetty
kivoja ideoita, kuten advantage (eniten johdossa ollut voittaa) tai last man
standing (kierroksen viimeisin tippuu pois). Viimeksi mainittuun ei tosin
saa konekuskeja mukaan, minkä takia kyseinen pelitila vaatii aina juuri
nuo neljä pelaajaa. Neljään osaan jakautuva ruutu vaikuttaa kuitenkin
olevan hieman liikaa pelimoottorille ja ruudussa on havaittavissa selvää
tahmaamista, minkä takia siirtyminen kaksinpeliin tai yksittäin ajettavien
aika-ajojen pariin on suositeltavaa. Hieno seikka on se, että kaksinpelissä
saa kilpailua vauhdittamaan 20 konekuskiakin.

Lukuunottamatta nelinpeliä rullaa ruutu tasaisesti tarjoten samalla hyvin
viimeisteltyjä maisemia, jotka eivät kuitenkaan hirveän yksityiskohtaisia
ole. Formulat on mallinnettu tyylikkäästi ja autoa ohjastava kuskikaan ei
ole vain paikallaan törröttävä tatti vaan liikahtelee tilanteen mukaan.
Varsin realistisen puoleinen linja ei enää jatku valikoiden puolella, sillä
muun muassa auton säätömahdollisuudet ovat varsin niukat eikä
muutenkaan peli tarjoa mitään ylimääräistä kivaa. Pörisevät moottorit,
monotoninen varikkoääni ja mitäänsanomattomat valikkomusiikit
muodostavat pelin äänimaailman.

F1 2002 on sinänsä ihan onnistunut ja todentuntuinen formulapeli. Mutta
koska se ei tarjoa mitään uutta formulamaailmaan ja kärsii vieläpä
muutamista pikkuvioista muun muassa hallinnan puolella, on peli
pidemmän päälle varsin mielenkiinnoton tapaus moninpelistä huolimatta.
Jos olet aikeissa hankkia aihepiirin pelin lähiaikoina, on suositukseni
odottaa kilpailevia tuotteita tai saman sarjan seuraavaa osaa F1 2002:n
sijaan.

MrVirtanen