Nipamaailma.com - Arvostelut: F1 Career Challenge (GC)

F1 CAREER CHALLENGE

Sonyn hankittua yksinoikeuden F1-lisenssiin seuraaviksi vuosiksi jää EA
Sportsin F1 Career Challenge näillä näkymin viimeiseksi formulapeliksi
Gamecubella – ainakin viralliseksi sellaiseksi. Senpä vuoksi olinkin latonut
pelin niskaan paljon odotuksia, ja myös uusi idea usean kauden mittaisesta
ajourasta vaikutti lupaavalta. Valitettavasti vain EA Sports ei vieläkään
osaa tuottaa onnistunutta F1-peliä. Valmis tuote pettää pelaajan lähes
jokaisella osa-alueella.

Todelliselle formuloiden ystävälle F1 Career Challenge on suorastaan
inhottava kokemus. Tuntuu kuin pelin kehittäjätiimi koostuisi ryhmästä
amerikkalaisia amatöörejä, joiden tiedot F1-tason mestaruuskilpailuista
ovat yhden nauhalta nähdyn koostelähetyksen varassa. Onnetonta
pelimekaniikkaa värittävät vielä EA:n jo tavaksi tulleet korttijärjestelmät ja
muut bonushömpötykset, jotka tekevät koko touhun naurunalaiseksi.
Kahden viikon ja viiden ja puolen kauden jälkeen vain yksi osakilpailu
useasta kymmenestä tuntui aidosti mukavalta kisalta. Hermojeni
paukahtelun ja täydellisen vihastumiseni esti vain kiinnostukseni formula-
ajoihin. Pelin huonoudesta huolimatta jokin kumma vietti sai minut aina
päivän tauon jälkeen takaisin sen ääreen, ehkä toivo pelin parantumisesta
ajan myötä.

Yhden kauden sijasta F1 Career Challengen uramoodi kattaa kokonaiset
neljä kautta. Kilpaileminen alkaa vuodesta 1999 ja kauden 2002 päätteeksi
tavoite olisi juhlia lajin maailmanmestaruutta. Neljän kauden yhdistäminen
on hyvä idea, mutta valitettavasti ei juuri mitään muuta. Jo oman kuskin
luominen on uskomattoman rajoitettua. Kaikkein hupaisinta on oman
hahmon nimeäminen, jota varten on annettu tilaa vain muutaman kirjaimen
verran. Eli jos vaikka haluaisi olla Schumacher, niin tässä pelissä se olisi
sitten Schumac. Puuhastelu formuloiden parissa aloitetaan F1 2002:sta
tutuilla ajotesteillä, jotka ovat opettavinaan peruselementtejä ajamisesta.
Niistä suoriutuminen käy nopeasti ja tämän jälkeen varsinainen oman uran
luonti aloitetaan hyväksymällä jokin peräpään tallien tarjouksista tyyliin
Minardi tai BAR Honda.

Pelin kapeamielisyys käy parhaiten ilmi uramoodin syövereissä. Auton
säätäminen on kolmen liukupalkin varassa, mikä ei anna pelaajalle mitään
vaikutusmahdollisuuksia edes sellaisiin perusasioihin kuin renkaiden laatuun
tai bensiinin määrään. Jokainen kilpailu kestää ainoastaan muutamia
kierroksia eikä edes varikkotaktiikkaansa saa valita itse. Niinpä joka
kilpailussa pysähdytään kerran renkaidenvaihtoon ja tankkaukseen, yleensä
toiseksi viimeisellä kierroksella, jottei varikkokäynnin jälkeen varmasti ole
tehtävissä muuta kuin körötellä yksi kierros maaliin. Joidenkin
osakilpailujen edellä osallistutaan testituokioon, joissa kokeillaan muun
muassa jotain niinkin mieletöntä kuin ilman vauhtisiipiä ajamista.

Pelin kattavin ongelma selviää heti ensimmäisellä yrittämällä. Analogisen
ohjaimen tarkkuus on ohjelmoitu aivan liian herkästi, mikä tekee ajamisesta
ärsyttävää tihrustamista. Jarruttamisen perusperiaate on yhtä hatara. Välillä
auto pysähtyy kuin seinään, kun taas toisena hetkenä mennään pitkin
peltoja. Kaasukin tuntuu välillä hyytyvän ilman järkevää syytä. Käytännössä
oikeaoppinen ja puhdas ajaminen on mahdotonta. Lisävaikeutta aiheuttavat
kuvakulmat, joista jokaisessa on jotakin vikaa. Perusnäkymä auton takaa
on sadesäällä autosta nousevan vesipilven vuoksi käyttökelvoton ja
esimerkiksi ohjaamonäkymä on niin matalalla ettei siitä näe edes ajoväylää.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana pelaajan auto on lähes tuhoutumaton,
mutta kilpakumppaneiden ei. Tosin jos omakin auto hajoaisi törmäilyistä,
menettäisi peli luultavasti viimeisetkin ajettavuuden rippeet. Vallitsevan
tekoälyn taktiikkana on nimittäin pyyhältää määrättyä ajolinjaa pitkin oli
edessä sitten mitä tahansa. Kilpailun aikana on hyvin tavanomaista, että
takaata lähestyvä kilpailija useita kertoja täräyttää suoraan peräkonttiin,
josta lopputuloksena on kummankin auton pyörähtäminen. Toisaalta sama
taktiikka toimii myös toisinpäin. Kaiken kestävällä autollaan on kätevää
purkittaa muut kilpailijat tantereelle kaasuttamalla suoraan edellämenijän
takasiipeen. Radan reunojen ja muiden autojen kanssa on syytä kuitenkin
olla varuillaan, koska pyörähtäminen tapahtuu todella helposti
mitättömiltäkin vaikuttavissa hipaisuissa.

Vaikka 300 kilometrin tuntinopeudella seinään ajaminen ei hetkauta
formulaa mitenkään, pelissä ei silti säästy vaurioilta. Niitä ei tosin omaan
piikkiin tarvitse laittaa, vaan peli arpoo ongelmia ihan itse. Kesken mutkan
vaihde voi jumiutua tai moottori alkaa savuttamaan. Kävipä kerran niinkin,
että kesken kaiken etusiipi vain lennähti irti täysin suoralla rataosuudella.
Hyvältäkin näyttävä sijoitus kilpailussa ei ole ikinä varmaa, koska auto
saattaa pyörähtää ympäri vaikka ei koskisi koko ohjausvipuun. Ihan kuin
tämäkään nyt ei olisi tarpeeksi, niin varikolla käynti ongelmatilanteissa ei
välttämättä auta yhtään. Jos meneillään ei ole alkuperäinen varikkokäyntiä
varten suunniteltu kierros, ajatuttaa kone auton suoraan varikon läpi, vaikka
ruudussa lukisikin pit in. Aika-ajoissa voi ilmetä samantyyppisiä ongelmia.
Jos ajaa pari kertaa pahemmin ulos, bensa voi loppua kesken ennen
maalilinjan ylitystä.

Aika-ajosuorituksella ei kuitenkaan ole kilpailun kannalta kovin suurta
merkitystä. Alkukiihdytyksen aikana ehtii aivan mainiosti nousta vähintään
kymmenen sijaa, paitsi jos joutuu itse mukaan kolarisumppuun, joka tuntuu
olevan enemmän sääntö kuin poikkeus jokaisen kisan aluksi. Viralliset
säännöt voi muutenkin heittää olan yli. Sikaaneista saa oikaista (paitsi aika-
ajoissa) ja stop-go –rangaistuksetkin voi jättää suorittamatta ilman mitään
sanktioita. Keltaisia lippuja eli vaaratilanteiden ilmoituksia näkee harvoin,
vaikka monesti osuminen keskelle kurvia jääneeseen autoon on enemmän
kuin tipalla.

F1 Career Challengen uramoodi on osattu peittää niin monella
epäonnistuneella asialla, ettei niiden kaikkien luetteleminen ole edes
mahdollista. Miksi pelaajan on kerättävä itse kykypisteitä hankkiakseen
parempia moottoreita, jarruja ynnä muuta? Eikös nämä ole
autonvalmistajan hommia. Muutenkaan pelistä ei saa yhtään irti
menestyksen makua. Romuralleja muistuttavat kilpailut eivät tarjoa
onnistumisen elämyksiä ja urakehitystäkin kuvataan vain vaivaisella viivalla,
joka nousee hyvien ja laskee huonojen suorituksien jälkeen.

Jos jotain hyvää pelilevyltä on nostettava esiin, niin lisenssin tarkka
hyödyntäminen voidaan sellaiseksi katsoa. Radat ovat mallinnettu yhtäkään
mainostaulua unohtamatta ja autot sekä niiden voimasuhteet ovat
kuosissaan. Yleisellä tasolla grafiikka on kuitenkin suttuista, kilpailu-
uusinnat puuttuvat käytännössä kokonaan ja äänimaailma on niin heikko,
ettei aina kuule edes moottorin hyrinää siitä ajokista jonka ratissa istuu.
Kaikkein parhain pelitila on tietyllä tapaa moninpelin puolelta löytyvä time
trial. Siihen voi osallistua jopa 22 pelaajaa, jotka vuorotellen ajavat
yksinään kierroksen. Voittaja on tietenkin radan nopeiten selvittänyt. Tästä
pelitilasta hyvän tekee se, ettei tyhmiin konekuskeihin tai epärealistiseen
kilpailun kulkuun joudu keskittymään. Kaikki pelaajat ovat ikään kuin
samalla viivalla.

Lienee sanomattakin selvää, että F1 Career Challenge on surkeimpia
formulapelejä miesmuistiin. Sen sijaan, että EA Sports olisi lähtenyt
kehittämään pelisarjaa F1 2002:n jälkeen parempaan suuntaan, ovatkin he
päättäneet pilata kaiken vähänkin onnistuneemman sisällön kokonaan.
Lohdullista on sentään se, että nythän näitä EA:n formulapainoksia ei
tarvitse ainakaan muutamaan vuoteen sietää. Sillä välin kaikkien
nintendolaisten kannattaa kaivaa kuusnepa laatikostaan ja iskeä vanha,
mutta edelleenkin lyömätön F1 World Grand Prix koneeseen.

MrVirtanen