Nipamaailma.com - Arvostelut: Final Fantasy: Crystal Chronicles (GC)

FINAL FANTASY: CRYSTAL CHRONICLES

Square Enixin ensimmäinen Gamecube-peli Final Fantasy: Crystal
Chronicles poikkeaa merkittävästi FF-sarjan aikaisemmista osista.
Mahtipontiset juonenkuljetukset korvaa satumainen tunnelma ja yksinpelin
sijasta pelin juju piilee moninpelissä. Lisää erikoisarvoa Crystal Chronicles
saa moninpelin toteutuksesta, jossa Game Boy Advancen ja Gamecuben
välistä yhteyttä hyödynnetään ennennäkemättömällä tavalla. Haitaksi
muodostuvat vain korkeaksi kohoavat tilbehöörikustannukset, koska
jokainen pelaaja tarvitsee Advancen lisäksi yhteyskaapelin.

Crystal Chroniclesin maailmassa ilman täyttää myrkyllinen miasmaksi
kutsuttava kaasu, jonka vaikutuksen alaisena pystyvät elämään vain
kovimmat hirviöt. Valitettavasti juuri nämä hirviöt ovat miehittäneet seudun
mirhamipuiden ympäristön. Ilman mirhamin puhdistavaa vaikutusta
asuinpaikkojen kristallit eivät pysy elinvoimaisina ja tappava miasma
pyyhkäisee kaiken elämän mennessään. Joka vuosi kylien rohkeimmista
kootaan kristallikaravaani, jonka haasteellisena tehtävänä on noutaa
mirhamipisaroita eri puolilta maata.

Pelaajien tehtävänä on johtaa yhtä tällaista karavaania. Ennen matkan alkua
jokainen pelaaja luo itselleen hahmon tarjolla olevien vaihtoehtojen mukaan.
Heimon ja asuinpaikan lisäksi valitaan ammatti, joka vaikuttaa muun
muassa kotiväeltä saapuvien pakettien sisältöön. Jo tässä vaiheessa Game
Boy –konsoleiden käyttö peliohjaimina osoittaa toimivuutensa. Kukin
pelaaja suorittaa hahmonluontinsa ja muut henkilökohtaiset asetuksensa
oman Advancen ruudulla. Tylsältä vuorottaiselta valikkorumbalta vältytään
ja aikaa säästyy. Järjestelmän etu on sama myöhemminkin. Toisten ei
tarvitse keskeyttää pelaamista, jos joku osaanottajista yllättäen haluaa
järjestellä inventaariotaan tai tarkastella tietojaan.

Pelaaminen nimenomaan tiiminä on menestyksen avain. Pelin taistelut ovat
reaaliaikaisia, joten varsinkin isompia köriläitä kurittaessa
yhteishyökkäykset ja tovereiden tukeminen on syytä sujua sutjakkaasti.
Oma taktinen rooli on kristallimaljalla, joka luo sankareiden ympärille
myrkkykaasun vaikutuksen kumoavan kehän. Kehän pieni koko pakottaa
jonkun jatkuvasti siirtämään maljaa, jotteivät pelaajat jäisi myrkyllisen
miasman ja äkäisten vihollisten piirittämiksi.

Mitä enemmän pelaajia karavaanissa on mukana, sitä sosiaalisempi
pelitapahtumasta syntyy. Ohjeita satelee yhteishyökkäyksen ajoittamisesta
tarvittavan loitsun tekemiseen. Puheensorina on pelitilassa parhaimmillaan
melkoinen. Ilman järkevästi koordinoitua työnjakoa homma menee helposti
plörinäksi. Siksi pelaaminen ensimmäisillä pelikerroilla onkin melkoista
sekamelskaa ennen kuin yhteispelaamisen salat alkavat valjeta. Tiimin
hitsauduttua yhteen moninpelaaminen on todella nautinnollista.

Crystal Chronicles muistuttaa moninpelinsä vuoksi jonkin verran
Gauntletia. Taisteluiden määräkin on pelissä melkoinen. Rauhallisempia
suvantovaiheita värittävät simppelit pulmat, joiden ratkaisemissa ei nokka
kauan tuhise. Luolastoissa ja metsissä samoamista helpottavat karttaruudut,
jotka näkyvät Game Boyn näytöllä. Nokkelana ideana kullakin pelaajalla
on käytössä erilainen ruutu. Yksi näkee luolaston kartan, toinen lähettyvillä
vaanivat viholliset, kolmas aarteiden kätköpaikat ja neljäs infoa
vastustajista. Jälleen yksi syy sananvaihdon lisäämiselle.

Suoran toiminnan painottamisesta huolimatta roolipeliominaisuuksia ei ole
syrjäytetty. Hahmonkehityksessä on tosin omat vivahteensa. Hahmojen
energiataso nousee ja ominaisuudet kehittyvät artifakti-esineiden kautta.
Tehtävän päätyttyä artifakteja jaetaan seurueen kesken spesiaalitavoitteiden
suorittamisen perusteella. Jos hahmokohtaisena bonustehtävänä on
esimerkiksi ollut fyysisten iskujen välttäminen ja vaatimuksen on suorittanut
hyvin, pääsee valitsemaan ensimmäisenä artifaktin. Ja ensimmäinenhän
poimii parhaimmat päältä. Nipamaailman karavaanissa vallitsi kuitenkin sen
verran reilu yhteishenki, että kaikille pyrittiin takaamaan tasapuolinen
kehitys.

Loitsuvalikkoa täydennetään keräämällä vihollisten jättämiä materiittikuulia.
Pelaajien kannattaa panostaa monipuolisiin loitsukokoelmiin, jotta usean
pelaajan suorittamat fuusiohyökkäykset olisivat mahdollisia. Uuteen
kenttään astuttaessa vanhat taiat katoavat, mikä tuo loitsujen manaukseen
vaihtelua. Tämä helpottaa myös uusien pelaajien liittymistä karavaaniin
kesken seikkailun. Kerätyt esineet eivät kuitenkaan katoa.

Sopivan kaupan tai sepän löytyessä sankarit voivat päivittää varusteitaan.
Verstaan isännällä on harvoin tarjolla valmiita tuotteita, joten ilman
piirustuksia sekä tarvittavia materiaaleja on turha haaveilla uudesta
panssarista tai aseesta. Yleensä seikkailun varrelta kertyy jokaisella sen
verran rompetta, että seppä saadaan työllistettyä.

Square Enix on luonut pelille persoonallisen ja tunnelmallisen ilmeen.
Erityisesti hahmot ovat omalaatuisen näköisiä. Bossikohtaamiset ja loitsuista
aiheutuvat erikoisefektit ovat mukavan mahtavia. Grafiikka ei ole kaikkein
terävintä kärkeä, mutta jälki on kuitenkin kaunista ja kentät on maisemoitu
tyylipuhtaasti. Puheet suoritetaan tekstilaatikkoina naiskertojaääntä lukuun
ottamatta. Äänimaailmassa saisi olla hiukan enemmän potkua, mutta
istuuhan se peliin tällaisenaankin.

Tiivistunnelmainen seikkailu on luotu niin vahvasti moninpelin ehdoilla, ettei
yksin pelatessa käteen jää kuin kaluttu runko. Yksin häärätessä tehtävät
tuntuvat paljon suoraviivaisemmilta ja kavereiden tuoma yhteishenki jää
uupumaan. Yhden hengen pelitilassa retkiseurueen tilalla on kristallivaasia
kantava moogle, josta ei ole moninpelin tarjoamien ominaisuuksien
korvaajaksi. Yksinpelin pariin kannattaakin uppoutua ennen ystäväporukan
kutsumista, sillä silloin siitä saa maksimaalisen nautinnon irti.

Final Fantasy: Crystal Chroniclesia ostaessa kannattaa varmistaa, että
moninpeliä varten vaadittavan laitekokoonpanon saa kasattua.
Kimppapelinä seikkailu toimii upeasti, yksinpelinä sisältö ei ehkä täysin
tarjoa roolipelin vaatimaa syvyyttä.

Sir Lupus & MrVirtanen