gc_fifa2003

FIFA 2003

EA Sportsin jalkapallotuotoksesta on Gamecubella voinut nauttia jo viime
kesäisen World Cup –pelin muodossa, mutta nyt myös yhtiön varsinaiseen
FIFA-sarjaan kuuluva nimike on saatu kuutiolle. NHL-sarjan tavoin
edellinen kerta kun FIFA:a Nintendo-konsolilla nähtiin oli vuosi 1999,
mutta moni asia on muuttunut vuosien saatossa. Ydinkysymys luonnollisesti
on se, onko kehitystyössä onnistuttu ottamaan mittavia askeleita eteenpäin
vaiko junnattu vain paikallaan.

Yksi asia minkä laadukkuudesta voi olla varma ostaessa FIFA-peliä on
lisenssiasiat. Kuten tunnettua Electronic Artsin hallussa on liuta tärkeimpiä
oikeuksia jalkapallomaailmassa, mikä näkyy FIFA 2003:ssa 15 maan
liigana kokonaisuudessaan. Mukana ovat on Keski- ja Etelä-Euroopan
suurmaiden liigojen lisäksi muun muassa Ruotsin Allsvenskan, Norjan
Tippeligaen sekä brasilialainen liiga. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä
joukko muiden maiden ykkösseurajoukkueita sekä maajoukkueet,
ymmärtää nopeasti, ettei jokaista tiimiä tule kokeiltua ihan parissa illassa.
Joukkueiden pelaajalistat tuntuivat pääosin olleen myös kunnossa ainakin
niiden pelaajien kohdalta, jotka suuresta massasta tunnistin. Suomalaisesta
näkökulmasta tietenkin hieman harmittaa, ettei yhtäkään kotimaista
seurajoukkuetta mahdu mukaan, mutta kun tietää kotoisen
Veikkausliigamme tason, tyytyy sitä ihan mielellään suurseurojen antiin.

Pelin kanssa toimeentulemista voi kehittää neljän eri vaihtoehdon
muodossa. Ensimmäisenä valikko tarjoaa Club Championship –tilaa, mikä
niputtaa yhteen sarjaan joukon Euroopan huippuseuroja. Kun haluaa
keskittyä vain yhteen liigaan kerrallaan, on hyvä vaihtoehto kausitila, missä
luonnollisesti tahkotaan koko pelikausi valitsemillaan joukkueilla läpi.
Vaikkapa yhden illan nelinpelikekkereihin hyvin soveltuva turnaustila
sisältää peräti seitsemän erilaista vaihtoehtoa, joiden avulla onnistuvat lähes
tulkoon minkämalliset jalkapallosessiot tahansa. Perinteinen ystävyysottelu
muodostaa pelimuodoista viimeisimmän. Vaikka mitään suuria yllätyksiä ei
pelitapojen suhteen olekaan tarjolla, voi FIFA:n antia kehua vähintäänkin
kattavaksi.

2003-painosta varten ovat kehittäjät lähteneet aukomaan uusia uria. Viime
vuosina FIFA-sarjan arvostus on laskenut nopeaa tahtia, mutta tasaisen
vankka pelisarjan suosio ei ole pakottanut muutosten tekoon. Nyt
kuitenkin on etsitty useita parannuskonsteja, joilla pelikentän tapahtumat
saataisiin paremmin hallintaan. Tehtävässä on onnistuttu vaihtelevin tuloksin,
mutta pääpiirteittäin peli kyllä kulkee, kunhan vain löytää oikeanlaista
asennetta peliä kohtaan. Ensinäkään FIFA 2003 ei ole mikään helppo peli.
Kontrollien opettelemiseen kuluu ensimmäinen pitkä tovi ja seuraavaa tovia
saa viettää pelin kulun opettelussa. Pelaajien käyttäytyminen sekä pallon
kanssa että ilman on hieman levotonta. Äkkinäisten liikkeiden tekeminen ei
luonnistu yleensä niin kuin haluaisi ja paljon on harjoiteltavaa myös hyvien
syöttöjen kanssa. Syöttöjen voimakkuutta säädetään pienellä
latausmittarilla, minkä toimintaperiaate ei aivan heti valkene. Joskus tuntuu
kuin ohjauksen alaisena oleva pelaaja liikkuisi hieman omia polkuja, mikä
näkyy outoina animaatioina. Myöskin verrattain tyhmät joukkuetoverit
sapettavat usein. He noudattavat samanlaista levottomuuslinjaa kääntyen
äkisti juuri pallon edestä toiseen suuntaan tai haaveilemalla kentän keskellä.
Maalivahtien suhteen tekoäly tuntuisi olevan hiukan paremmassa kuosissa.

Tuomarilinja on varsin asianmukainen ja tuomiot tulevat aiheesta. Järkevästi
pelaten voi turhat vihellykset välttää. Erikoistilanteet ovat mielestäni varsin
onnistuneita, muun muassa kulmatilanteet ja vapaapotkut, jotka sisältävät
kiitettävästi toimivat tähtäysjärjestelmät. Sama pätee rajaheittoihinkin,
joskin niitä pystyy viskomaan hieman turhankin tarkasti useiden kymmenien
metrien päähän. Se mikä eniten tuottaa ihmetyksen aiheita ovat laukaisut.
Lähtevän vedon lujuutta säädellään samantyyppisellä mittarilla kuin
syöttöjäkin, mutta sen hallinta osoittautuu nopeasti melko vaikeaksi. Niinpä
ampuminen onkin useammin puhdasta arpapeliä kuin tarkkaa sihtailua.
Yleensä parhaimpia tuloksia saakin yrittämällä tietynlaisia kuvioita, joista
eräät tosin tuntuvat toimivan liiankin hyvin. Pelin neljä vaikeusastetta
pystyvät tarjoamaan vastusta tästä huolimatta viimeiseen saakka.

Pelaajien animointi on hyvää luokkaa. Nurmikolla pelattava laji on heti
tunnistettavissa jalkapalloksi ja onpa suurimmat jalkapallon nimitähdet ihan
tunnistettavissa muodoissakin. Mitä pienempiin joukkueisiin mennään, sitä
vähemmän pelaajat muistuttavat esikuviaan, mutta kokonaisuudessaan
lopputulos tyydyttää. Hieman kyllä ihmetyttää, miten Jari Litmasesta on
tullut kiharatukkainen pörröpää, mutta Sami Hyypiä on täysin
omannäköisensä. Pelaajien realistisen otteen lisäksi stadionit ja yleisö on
toteutettu vähintään tyydyttävästi, ainakin äänipuolella fanclubien huudot
sekä peliareenan yleinen tunnelma välittyvät hyvin. Erityismaininnan
ansaitsee pelipallo, joka on mallinnettu jopa häiritsevän tarkan näköiseksi
verratessa muihin objekteihin. Aneeminen selostajakaksikko edustaa
tyypillistä brittijaaritusta.

FIFA 2003 on hyvä jalkapallopeli. Pelaajaa olisi tietenkin voitu ajatella
hiukan enemmän, mutta kun on riittävästi pelannut ja alkujärkytyksestä
toipunut, oppii ymmärtämään kuinka bittijalkapalloa potkitaan ja miten
pelin ongelmakohdat pystyy selvittämään. Kelpo toteutus ja runsas sisältö
pitävät otteessaan parhaimmillaan viikkokausia. Futispeleistä
kiinnostuneelle FIFA 2003 on suositeltava hankinta ainakin Gamecubella.
Toivotaan silti, että FIFA-sarjan evoluutio jatkuu vielä seuraavassakin
osassa.

Sir Lupus