gc_harrypottersk

HARRY POTTER JA SALAISUUKSIEN KAMMIO

J.K. Rowlingin luomasta Harry Potter –hahmosta on kehkeytynyt todellinen
superhitti varsinkin nuoremman väen keskuudessa. Kirjojen ohella Potter
on seikkaillut valkokankaalla sekä nyt myös Nintendon Gamecubella.
Julkaisija Electronic Arts haluaa hyödyntää ilmiön taloudellisen puolen
kaikin mahdollisin keinoin, minkä vuoksi Harry Potter ja salaisuuksien
kammio on ilmestynyt kaikille mahdollisille alustoille.
Multiformaattijulkaisujen laadulla on tapana heitellä runsaastikin eri
alustoilla, mutta ainakin GC-versio on selviytynyt ilman pahempia kolhuja.

Parhaimmat palat Salaisuuksien kammiosta saavat irti Harry Potterin
lukuisat fanit. Varsinkin jos on nähnyt elokuvat, joihin pelinkin lisenssi
perustuu, huomaa pelissä monia yksityiskohtia ja tilanteita, jotka eivät
aukene Harrysta kiinnostumattomille. Muutenkin Harry Potter –universumi
on luotu erittäin aidontuntuiseksi. Dekkarimainen juoni rakentuu monien
välianimaatioiden avulla, joissa on onnistuttu välttämään ylimitoitettu kesto.
Pelistä ei siis muodostu toista elokuvaa, vaan pelaaja saa olla Harryn
puikoissa riittävän paljon.

Pelaaminen aloitetaan kevyesti harjoittelun parissa. Kun kontrollien
perusniksit ovat pääkopassa, päästään itse asiaan Tylypahkan linnaan. Peli
koostuu ongelmatilanteiden ratkomisesta, kykyjen kehittämisestä ja
tietenkin myös huispausta on luvassa. Pääpiirteittäin seikkailu on varsin
suoraviivainen eikä omiin sooloiluihin ole juurikaan mahdollisuuksia. Puzzlet
eivät myöskään ole kovinkaan vaikeita, vaan ne hoituvat yleensä tutkimalla
jokainen nurkka mahdollisimman tarkoin. Vaara- ja taistelutilanteita
ilmaantuu silloin tällöin, mutta niistäkin selviää tavallisesti ensiyrittämällä.
Pelin kohderyhmää ajatellen seikkailun ei pidäkään olla turhan
monimutkainen. Hieman vapauden tunnetta pelaamiseen voi hakea Nimbus
2000 –luudalla lentämisestä, minkä avulla Tylypahkan maisemiin
tutustumisen voi suorittaa ilman rajoituksia. Perusseikkailua maustetaan
joillakin minipeleillä sekä varsin monipuolisella velhokorttien
keräämiskansiolla. Seikkailun aikana haalittuja kortteja voi myös vaihdella
oppilastovereiden kanssa täydentääkseen kokoelmaa. Hyvin toteutettu
keräilykorttiosio onkin pelin ehdottomasti parhaimpia sivukäänteitä.

Paitsi että Salaisuuksien kammio noudattaa tarkasti HP-arkkitehtuuria, on
se myös todella tyylikkään näköinen. Eurocom on luonut pikkutarkan
ulkoasun, mistä on aistittavissa asianmukaista velhotunnelmaa. Grafiikka on
puhdasta ja yksityiskohtaista, animaatiot sulavia ja äänimaailma uskottava.
Jopa kamerakin toimii järkevästi ja sen hallitsemiseen annetaan kohtalaisen
hyvät edellytykset. Budjetissa on ollut varaa hienostella, mistä kertoo muun
muassa orkesterin soittamat musiikkiraidat. Tällaisesta lopputuloksesta
pitäisi jokaisen Harry Potter –fanin olla tyytyväinen. Ikävää tosin on se,
ettei itse peliä ole käännetty suomeksi. Nuorempi peliväki olisi varmasti
ollut tästä hyvillään, ja esimerkiksi PS2-versiohan on kokonaan
suomenkielinen. GC-versiossa on tyydytty manuaalin ja pelikannen
suomentamiseen.

Pahoja teknisiä vikoja ei pelissä muutenkaan ole. Koska ohjaaminen on
viety mahdollisimman pitkälle automaattiseksi, ei hallinnassa ilmaannu
vaikeuksia. Esimerkiksi kiipeämiset, hypyt ja monet muut vastaavanlaiset
toiminnot peli suorittaa itse. Pelaajan tehtäväksi jääkin melkeinpä vain
liikkuminen ja taikasauvan heiluttaminen. Jos jollekin esineelle voi tehdä
jotain, ruutuun ilmestyy kehotus suoritettavasta toiminnosta. A-napin
painaminen riittää tällöin. Taikojen suhteen joutuu jonkin verran säätämään,
koska temppuja varten on varattu vain kolme nappia. Toimivan
inventaariosysteemin avulla haluamat toiminnot saa kuitenkin nopeasti
käden ulottuville. Kumoitus, valois ja kaapasus ovat muutamia esimerkkejä
taioista, joihin Harry pääsee tutustumaan jo varhaisessa vaiheessa peliä.
Loputkin pelin taioista aukeaa oppituntien ja tehtävien kautta.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio täyttää monen osa-alueen
laatukriteerit. Lisenssipelejä tehdään usein paljon huonommin kuin mitä
Eurocom on nyt loihtinut. Harry Potter –huuman vallassa olevalle henkilölle
peli täyttää varmasti odotukset, sillä sujuvan toteutuksen ohella
lähdeaineistosta on otettu kiitettävän hyvin materiaalia irti. Totuuden nimissä
on kuitenkin todettava pelin olevan aivan liian helppo ja lineaarinen
noustakseen todelliseksi laatujulkaisuksi. Paikasta toiseen liikkuminen ja
nappien oikeanaikainen näpyttely kiinnostaa tasan yhden läpäisyn kerran ja
tämä on pelin pahin haittatekijä.

Sir Lupus