Nipamaailma.com - Arvostelut: Harvest Moon: A Wonderful Life (GC)

HARVEST MOON: A WONDERFUL LIFE

Kesäni on vierähtänyt maatilaa hoitaessa, vaikka aluksi ajatukseen
penseästi suhtauduinkin. Kehuista huolimatta en kunnolla jaksanut innostua
Natsumen maineikkaan Harvest Moon –pelisarjan Gamecube-debyytistä.
Sateinen ja kolea alkukesä edesauttoi minua aloittamaan pelaamisen, ja
nykyisin viihdyn pelin ääressä hellepäivinäkin. Harvest Moon: A
Wonderful Life käy myös toimivasta stressilelusta. Sen rauhallinen ja
idyllinen tunnelma, mutta vaiherikas toiminta on suoranaista mielenlepoa.

Suosiosta erityisesti Japanissa nauttiva Harvest Moon –pelisarja
pyöräytettiin käyntiin Super Nintendolla takavuosina. Myöhemmin sarjan
pelejä on ilmestynyt muun muassa Game Boy –pelikoneille ja Nintendo
64:lle. Maatilan hoitoa on ehditty varioida jo ties kuinka monessa versiossa,
mutta kummasti maatilan elämä jaksaa kiehtoa ostavaa yleisöä. Ehkäpä
lehmien lypsäminen ja peltojen kyntäminen on suurkaupungeissa asuville
ihmisille jo sen verran eksoottista, että tuote on pakko hankkia.

A Wonderful Life keskittyy Forget-Me-Not-laaksoon. Pelaaja on uuttera
nuori mies, joka perii isältään maatilkun. Tila olisi saatava kukoistamaan,
eläimet ja kasvit voimaan hyvin ja oma elämäntilanne hoidettua kuntoon.
Alku ei kuitenkaan lupaile paljoa. Rahat riittävät vain välttämättömään eikä
karja- ja peltotilanne ole kehumisen arvoinen. Isän tuttavan antamat
tilanhoitovinkit ovat ainoa saatavilla oleva apu. Hetken ihmettelee,
mitenköhän tässä pitäisi aloittaa. No kylvetäänpä siemenpussin sisältö
maahan ja koitetaan hoitaa navetan lehmää. Eiköhän se siitä.

Pelaaminen koostuu pitkälti maalaiselämän jokapäiväisistä puuhista. Jotta
toimintojaan ja tulojaan pääsee laajentamaan, maatilasta on pidettävä hyvää
huolta. Peltoja ei voi jättää oman onnensa nojaan, vaan niitä on sään
mukaan hoidettava. Karjasta ei ole iloa nälkäisenä ja huonokuntoisena.
Toisaalta luonnontulot on kerättävä talteen eli lehmät lypsettävä, pellot
puitava tai kanalan munat poimittava.

Rahaa tienataan markkinoilta, jonne tilan tuotteita viedään myytäväksi.
Poikkeus ovat meijerituotteet, jotka matkaavat automaattisesti kaupunkiin.
Kun kukkaron pohjalle on kertynyt tarpeeksi säästöjä, on aika kehittää
tilustaan. Kyntäminen on helpompaa ja tehokkaampaa paremmilla
työkaluilla. Laajentamalla siemenvalikoimaa uusilla lajikkeilla saa
markkinapöydästään kyläläisiä entistä enemmän houkuttelevamman.
Tuotantokapasiteettia voi tietenkin nostaa ostamalla lisää karjaa ja eläimiä.

Bisneksen pyörittely ei silti ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Toimintojen
kasvaessa paisuvat myös työtehtävät. Päivittäiset askareet vaativat entistä
ruhtinaallisemmin aikaa, jolloin kaikkea ei välttämättä ehdi pitää silmällä.
Viljelysten hoitamisen laiminlyönti voi johtaa sadon osittaiseen
tuhoutumiseen. Epäonnistumisiakin sattuu. Peliin on mallinnettu erilaisia
säätyyppejä ja kaikki neljä vuodenaikaa, joten tarkkaavaisuutta vaatii
esimerkiksi uusien kasvien oikea kylvöaika. Virheistä onneksi oppii ja
seuraavalla kerralla muistaa toimia viisaammin.

Maatilan ylläpidossa on kummallista viehätystä, varsinkin kun tilan jokaisen
osa-alueen saa kukoistamaan. Kaikkea peliaikaa ei kuitenkaan tarvitse
viettää maatilalla puurtaen. Kylän baarissa ja kaduilla tapaa monia ihmisiä,
joiden kanssa pääsee vaihtamaan kuulumisia. Samalla tulee luotua suhteita
ja kerättyä tietoa muiden asukkaiden elämästä. Omakin ihmissuhde-elämä
on saatettava kuntoon. Kylän kolmesta vaimoehdokkaasta yksi vokotellaan
heilaksi ja suvun jatkajaksi. Vaihtoehtoina ovat maalaistyttö Celia,
punahiuksinen Nami ja baarineiti Muffy. Onnellisella perhe-elämällä on
myös varjopuolensa. Hyvätapaisia lapsia ei saa ilman onnistunutta
kasvatustyötä.

Peruspuurtamista maustetaan monenlaisin lisäharrastein, jotka usein on
toteutettu hauskojen minipelien muodossa. Ongen hankinta on lähtölaukaus
kalastusharrastukselle. Pelaaja voi myös erikoistua eläinten kasvattajaksi tai
viljelyskasvien risteyttäjäksi. Tai kenties kokkaaminen ja arkeologiset
tutkimukset ovat lähempänä sydäntäsi. Harvest Moon on paljon muutakin
kuin pelkkä maataloussimulaattori.

Pelissä ei ole yksittäisiä tavoitteita, mutta tästä huolimatta aika kuluu
rattoisasti maalaisen roolissa. Elämää Forget-Me-Not-laaksossa seurataan
kuuden luvun edestä, mikä käsittää 30 vuoden ajanjakson. Pelaajalle tämä
tarkoittaa noin kuukauden edestä pelattavaa. Virtuaalipäivän kesto on puoli
tuntia, vuosi vierähtää 40 päivässä. Tarinan aikahypähdykset lyhentävät
elinkaaren kestoa, joten jokaista vuotta ei koeta.

Monipuolisen ja runsassisältöisen pelin ainoat merkittävät moitteet
kerääntyvät ulkoasusta. Japanilaistyylinen söpögrafiikka sopii peliin hyvin,
mutta se on vanhanaikaista ja jopa rumaa. Siitä huolimatta muun muassa
vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihtelut on toteutettu tyylikkäästi.
Maatilan äänimaisema kaipaisi pientä piritysruisketta, vaikka ei toivoton
olekaan. Ehkä pari negatiivista sanaa voi mainita myös ohjauksesta, jossa
esiintyy pientä epätarkkuutta.

On varmaa, että kaikki eivät Harvest Moonin rauhallisesta temmosta pidä.
Ehkäpä samojen rutiinien toisteluun kyllästyn lopulta minäkin. Koko
heinäkuun olen maatilaani hoitanut, ja elokuunkin jaksan varmasti pelin
parissa roikkua. Katsotaan, josko syyskuussa olisin saanut kyllikseni. Yksi
asia on joka tapauksessa selviö, Harvest Moon: A Wonderful Lifea
paremmin maalaiselämää ja roolipelaamista tuskin voidaan yhdistää.

Sir Lupus