Nipamaailma.com - Arvostelut: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (GC)

HARRY POTTER AND

THE PRISONER OF AZKABAN

Alfonso Cuaronin ohjaama kolmas ja parhain Harry Potter –elokuva
Azkabanin vanki on valloittanut kotimaiset elokuvateatterit. Ajankohtaan
sopivasti kaivamme esiin Electronic Artsin jo alkukesästä julkaiseman
samalla nimellä kulkevan Gamecube-pelin. Olisiko Cuben kolmas Potter-
seikkailu elokuvan tapaan sarjansa paras?

Azkabanin vangissa tarina on aikaisempaa synkempi. Pahamaineinen
Sirius Musta on onnistunut pakenemaan Azkabanin velhovankilasta
aikeenaan nitistää Harry Potter. Lisäharmia aiheuttavat ankeuttajat,
Azkabanin vanginvartijat, jotka eivät ole suosiollisia Harrylle. Uhkaavasta
taustatarinasta huolimatta merkittävä osa peliajasta kuluu arkisten
askareiden parissa. Velhokokelaat käyvät oppitunneilla, suorittavat taistelua
ja pulmien ratkontaa sisältäviä tehtäviä ja oppivat uusia loitsuja.
Yhtäläisyydet Salaisuuksien kammion kanssa ovat hämmästyttävän
suuret. Johtuisiko EA:n suunnittelijoiden laiskuudesta vai lisenssin
rajoituksista?

Suurin muutos on Harryn ystävien mukaantulo pelattaviksi hahmoiksi. Ron
ja Hermione ovat sen verran tärkeä osa Harry Potter –tarinoita, että on ilo
nähdä heidät mukana toiminnassa. Kolmen hahmon myötä kehittäjille on
avautunut tilaisuus suunnitella kimppavoimin ratkeavia pulmia. Tylypahkan
linnassa on paljon ovia, luukkuja ja kytkimiä, joiden aktivoimiseksi ei yhden
velhotakkisen keinot riitä. Hahmoilla on myös henkilökohtaisia
erikoiskykyjä. Harry on etevä kuilujen yli ponnistaja, Hermione mahtuu
ahtaista koloista sisään ja Ronin nuuskimistaidoilla ympäristöstä paljastuu
salakäytäviä ja esineitä. Hahmokohtaiset erikoiskyvyt tuntuvat hieman
keinotekoisilta, mutta niillä varmistetaan jokaisen hahmon tasapuolinen
käyttö.

Seikkailu etenee vahvasti ennaltamäärätyssä järjestyksessä. Valtavaa linnaa
saa kuitenkin tutkia myös ominpäin. Salaisia huoneita, oikoreittejä ja
piilotettuja esineitä on joka puolella rakennusta, joten tutkimusretkiä jaksaa
tehdä tiheään ilmaantuvista latausruuduista huolimatta. Lineaarista pääjuonta
seurataan EA:n tapaan tyylikkäin välianimaatioin, joiden välissä suoritetaan
pelin vaatimat päätehtävät.

Ongelmanratkonnan ohella kamppaillaan vihollisia vastaan. Perusviholliset
saa rökitettyä, kunhan muistaa valita alati kasvavasta loitsuvalikoimasta
toimivan taian. Pomotyylisiä vastuksia kaataessa on ensiksi keksittävä
oikea vahingoittamistaktiikka. Loitsuille varattujen pikanäppäinten
rajoittuminen kahteen aiheuttaa turhaa valikoiden selaamista. Erityisesti
pelin loppupäässä tarvitsee monenlaisia loitsuja, joten pikanäppäinvalikkoa
on jatkuvasti muutettava. Lisäksi energiaa palauttavat juomat ja muut
vastaavat varaavat nekin pikanäppäimen, mikä tekee niiden käyttämisestä
turhauttavan hidasta. Loputtomien elämien ansiosta kohtauksen aloittaa
staminan huvetessa mieluummin huoneen alusta uudestaan.

Käyttöliittymä on muutenkin kankeahko. Tähtäysjärjestelmä on toteutettu
keskinkertaisesti, mikä heikentää taisteluiden sujuvuutta. Peli myös nykii
usein ja toimintojen suorittamisessa esiintyy häiritsevää viivettä. Kaikkein
kummallisinta on oudosti koodattu liikkumisherkkyys. Vaikka analogista
vipua painaisi kuinka eteenpäin, hahmo liikkuu kävelyvauhtia.
Juoksuvauhtiin päästäkseen on painettava vipua epäsuorasti tai pidettävä
kameraa sivukuvakulmassa. Pitkiä käytäviä tarpoessaan alkaa kypsyä
hahmojen löntystelyvauhtiin.

Teknisesti peli on erittäin tunnelmallinen. Hahmojen animointi on
huipputyötä ja tyydyttää varmasti jokaista Potter-fania. Taustamaisemat
eivät ole samalla tasolla, mutta toteutus on joka tapauksessa uskollista
esikuvalleen. Fiiliksen täydentää orkestraalinen taustamusiikki ja laadukas
ääninäyttely, vaikka elokuvan näyttelijöitä ei pelissä kuullakaan. Game Boy
Advance –linkkiä hyödynnetään parilla ladattavalla minipelillä ja
pöllöpakkauksella. Sen ideana on kehittää kilpapöllöä Game Boy
Advancen Prisoner of Azkaban –pelissä, siirtää se Gamecubelle ja ottaa
osaa lentokilpailuun Cube-versiossa.

Electronic Arts osaa toteuttaa hallussa olevista lisensseistään tunnelmallisia
ja lähdeaineistolle uskollisia luomuksia. Vaativaa pelaajaa lopputulos ei
kuitenkaan välttämättä tyydytä. Harry Potter and the Prisoner of
Azkaban on ainakin aikuiseen makuun turhan suoraviivainen ja helppo. Peli
muistuttaa aivan liikaa sarjan edellisiä julkaisuja ja lisäksi sitä vaivaa
viimeistelemättömyys. Lisenssipelien kastissa se on silti kelpo julkaisu ja
Harry Potteriin hurahtaneet nauttinevat siitä täysin siemauksin.

MrVirtanen