gc_knockoutk03

KNOCKOUT KINGS 2003

Ragen konkurssin vuoksi Rockya ei kuutioympyröissä nähdä, joten
nyrkkeilypelien ystävien ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehtoksi
Gamecubella jää toistaiseksi EA Sportsin Knockout Kings 2003. Tilanne
ei sentään ole katastrofaalinen, koska EA:n vuosikertanyrkkeilystä löytyy
monia hyvän pelin piirteitä, mutta todelliseksi timantiksi peli ei silti hioudu.

Kun on kyse EA Sportsin pelistä, ei tarvitse huolehtia rahalla saatavien
perusasioiden puutteesta. Tällä tarkoitan tietenkin pelattavana olevien
nyrkkeilijöiden listaa, joka sisältää niin nykypäivän kuin eilispäivänkin
kuuluisuuksia. Sellaiset nimet kuin Muhammad Ali, Oscar De La Hoya,
Evander Holyfield ja Lennox Lewis ovat varmasti tuttuja nimiä vähänkin
nyrkkeilyä seuranneille henkilöille. Edellä mainittujen joukkoon voidaan
lisätä tukullinen kovia nimiä aina kevyestä raskaimpaan sarjaan, tosin aivan
kaikki naamat eivät olleet ainakaan minulle ennestään tuttuja.

Nyrkkeilijän lökäpöksyihin astumisen voi käytännössä suorittaa myös
omana itsenään. Uramoodin pelaamisen edellytyksenä on nimittäin oman
hahmon luonti, jolla sitten lähdetään valloittamaan nyrkkeilymestaruuksia.
Hahmoeditorilla saattaa kuitenkin olla hieman vaikeaa luoda itsensä
näköistä kaveria, sen verran suppea valikoima ulkonäkövaihtoehtoja on,
mutta realistisen oloisen nyrkkeilijän luominen kyllä onnistuu. Eniten
huomiota on syytä keskittää kykypisteiden sijoitteluun.Onko yhdistelmä
nopeus ja sukkeluus iskevämpi kuin massa ja voima? Jokaisesta voitetusta
ottelusta tilille tipahtaa lisää kykypisteitä, joilla hahmon kehitys käy päinsä
läpi koko uran. Eli jos aikaisempaan ominaisuusyhdistelmään ei ole ollut
tyytyväinen, voi kehittyessään alkaa panostamaan joihinkin muihin osa-
alueisiin. Pelaajaa kuitenkin ohjataan selvästi kohti kultaista keskitietä, sillä
juuri ansaittua kykypistepottia ei voi sijoittaa suoraan esimerkiksi
pelkästään voimaan.

Urakäyrän suunta on alkuvaiheessa kohtalaisen jyrkästi ylöspäin. Ainakin
ensimmäiset viisi vastaan asettuvaa nyrkkeilijää kaataa helposti tyrmäyksin,
mutta vähitellen taso alkaa nousta. Todelliset vaikeudet alkavat koetella,
kun harjoitussalien ja pienten areenoiden otteluista on siirrytty suuremman
luokan stadioneille, joissa kehän toisesta nurkasta esiin astelee
moninkertaisia mestareita. Jos nyrkkeilyn salat ovat iskostuneet riittävän
tanakasti selkäytimeen, ei mestaruustasolle nouseminen ole mikään
mahdoton juttu.

Knockout Kings 2003:n pelaaminen vaatii pientä harjoittelua.
Ensimmäinen hankaluus on jo pelkkä liikkuminen. Suuntavivulla toki
hoidetaan nyrkkeilijän liikuttaminen, mutta välttääkseen päättömän
näköisen ryntäilyn kehässä, ovat tekijät päätyneet enemmän nyrkkeilyä
muistuttavaan hallintamuotoon. Opittuaan tatin käytön, pitäisi vastustajan
ympärillä pyöriminen, perääntyminen ja kaikenmaailman muut liikehdinnät
onnistua kohtalaisen mutkattomasti. Seuraava oppimisprosessi koskee
iskukatalogin hallintaa. Padin napit ovat tehokäytössä, sillä jokaisella niistä
on oma toimintonsa aina Z:taa myöten. Lisävalikoimaa antaa vielä
nappiyhdistelmät ylävipujen kanssa. Käytössä on sinänsä varsin laaja,
mutta ainakin ensi alkuun myös sekavan tuntuinen iskuvalikoima. Vaikka
päätön hakkaaminen tuntuukin usein toimivan menestyksekkäästi,
kannattaa tiukemmissa paikoissa hallita myös hieman vaativammat kikat.

Pääosin kontrollit ovat hyvin hanskassa. Koska ohjaimelle on ahdettu
toimintoja varsin runsaasti, pientä epävarmuutta kokonaisuudessa esiintyy.
Joskus haluamansa isku ei onnistukaan tai tuloksena on laiton lyönti, joita
on ohjelmoitu mukaan. Vastustajan iskujen blokkailu on myös ärsyttävää,
sillä suojaus onnistuu vain lyhyen tovin. Näin ollen L-napiskaa on jatkuvasti
rämpytettävä suorien iskujen välttämiseksi. Toisaalta pelin puolirealistinen
otekin vaikuttaa asiaan. Ottelut luisuvat välillä pelkäksi mäiskimiseksi, missä
voittajan ratkaisee vain tiivistahtinen eri nappien vuorottainen painelu siinä
toivossa, että tuurikin olisi hieman mukana. Ilmenneet hallintaviat rajoittuvat
onneksi muutamaan yksityiskohtaan, minkä ansiosta pelaajan ja ohjaimen
välistä kumppanuutta Knockout Kingsin kohdalla voidaan pitää hyvänä.

Oman hahmon luontia ja nyrkkeilyuraa on syytä pitää pelin pääantina,
mutta muitakin pelivaihtoehtoja toki on tarjolla. Slugfest-tilassa rukataan
perinteisiä sääntöjä oikein kunnolla. Eriä ei ole, vaan voitot ratkaistaan
tyrmäysten perusteella. Kun vastustajan saa kanveesin kolmesti, on aika
siirtyä seuraavan haastajan pariin. Lisämaustetta touhuun tuovat
erikoisliikkeet, jotka tekevät otteluista varsin arcademaisia. Superiskut ja
boostit ovat slugfest-tilan peruskamaa ja suorituksia verrataan toisiinsa
kerättyjen pisteiden avulla. Tyylillä on tässä tapauksessa väliä, sillä pisteitä
jaetaan jokaisesta onnistuneesta iskusta ja blokkauksesta. Luonnollisesti
näyttävimmistä ja taidokkaimmista jysäytyksistä heruu myös korkeimmat
pisteet.

Nyrkkeilynälkää pääsee tyydyttämään lisäksi turnauksilla tai yksittäisillä
matseilla. Peli-ilon tuplaamista voi koettaa kaksinpelin muodossa, mikä
toimii hyvin, kunhan vain ottelijoiden tasoero ei ole liian suuri. Ihmispelaajaa
vastaan pelaaminen saattaa tosin muistuttaa toisinaan enemmänkin
armotonta mättöä kuin taktista nyrkkeilyä, mutta väliäkös tuolla.
Naapuruston nyrkkeilymestaruuskisojenkin pitäminen käy päinsä, sillä
turnausmoodi hyväksyy kahdeksan osallistujaa.

Grafiikassa pahimmat moitteet menevät yleisön toteutukseen, sillä huojuvat
pahvitaulut näyttävät tökeröiltä muuten siistissä katsomossa.
Nyrkkeilijöiden mallintaminen on sen sijaan onnistunutta ja kontaktit
ottelutilanteissa näyttävät aidoilta. Naaman irvistelyt, hikipisaroiden lentely
ja mustelmat tuovat toimintaan mukavasti aitoa fiilistä. Lukuun ottamatta
pientä muovimaisuutta hahmojen olemuksessa kaikki on ulkoasullisesti
reilassa. Kehätuomarin, kuuluttajan ja yleisön yhdistelmä tuo elämää
äänimaailmaan ja selostajakaksikkokin on kohtalaisen hyvin perillä
tapahtumista, vaikkakin jossain vaiheessa sanavarasto alkaa loppumaan
heiltäkin.

Suuria rimanalituksia Knockout Kings 2003 ei sisällä, mutta vastapainona
todelliset huippuhetketkin puuttuvat. Peliä vaivaa jonkinasteinen
tasapaksuus. Nyrkkeilyottelut toisensa jälkeen käyvät ramaisemaan väkisin
jossain vaiheessa, eikä tilannetta auta yhtään pelitilojen vähäinen määrä.
Uratila on mielenkiintoinen aina niin kauan kuin on jotain saavutettavaa.
Ahkera pelaaja kuitenkin ansaitsee mestaruusviirit verrattain nopeasti,
minkä jälkeen on joko pelattava kavereiden kanssa tai yritettävä viihtyä
yliammutuissa slugfest-otteluissa. Kyse on siis monilta osin hyvästä
nyrkkeilypelistä, johon vain toivoisi reippaasti enemmän sisältöä.

MrVirtanen