gc_ksprosurfer

KELLY SLATER'S PRO SURFER

Activisionin seuraava valloitus skeittilautojen ja bmx-pyörien jälkeen on
maailman parhaimmat surffausrannikot. Lajin kuumin nimi, moninkertainen
maailmanmestari Kelly Slater kansipojaksi, mukaan hieman lajille tyypillistä
tunnelmaa ja Nokia pääsponsoriksi niin eiköhän paketti ala olla siinä.
Poiketen muista O2-logon alla julkaistuista extreme-peleistä, Kelly Slater's
Pro Surfer vaatii hieman enemmän paneutumista aiheeseen eikä ole tämän
takia yhtä helposti lähestyttävissä kuin virkaveljensä Hawk ja Hoffman. Jos
haluat surffauspelin, on Kelly kuitenkin ehdoton valinta.

Pelin valmistamisesta vastannut Treyarch on upottanut peliin paljon tavaraa,
joka pyrkii valottamaan surffaajien arkea ja ajattelua ihan yleisestikin.
Tarkat kuvaukset kustakin pelin 13 surffaajasta (yksi nainen) sekä pitkät
esittelyvideot esimerkiksi kustakin suorituspaikasta tuovat vaihtelua pelkän
meren tuijottamiseen, vaikkakin ovat itse pelaamisen kannalta turhia. Asiaan
vihkiytynyt viihtynee joka tapauksessa erinomaisesti.

Kelly Slaterin idea on sinällään kovin simppeli. Suuren aallon lähestyessä
noustaan laudan päälle, kikkaillaan aallonharjalla parhaimmat temput mitä
irti saa ja lopuksi katsotaan kuinka paljon suorituksista herui pisteitä.
Samantyylinen ideahan se Pro Skaterissakin on, mutta sillä on kuitenkin
etunaan yksi suuri seikka: monipuoliset ja viihdyttävät toimintaympäristöt.
Lainelautailussa ei paljon valinnanvaraa jää, vaan tyytyminen on samanlaisiin
aaltoihin toinen toisensa jälkeen, joskin välillä voi vaihtelun vuoksi kokeilla
surffausta sortuvan aallon sisään. Jos hyväksyy pelistä tämän itseään
toistavan yksityiskohdan, avautuu eteen ihan mieltä piristävää toimintaa.
Toisille peli saattaa olla liian tylsä.

Pro Surferin sisältö on pyritty tekemään mahdollisimman monipuoliseksi.
Temppuvalikoima onkin kattava eikä aaltojen päällä heiluminen onnistu
luonnostaan. Alussa jopa aallon päällä pysyminen voi tuottaa ongelmia,
mutta kaatumiset ei onneksi haittaa. Veden ansiosta tekijöiden ei ole
tarvinnut lisätä liioiteltuja ”nenä vuotaa verta” –efektejäkään. Käsittääkseni
ainakin suurin osa tempuista on kopioitu tosielämän puolelta, mutta pientä
videopelilisääkin varmasti löytyy. Useinmiten homma alkaa perushypystä,
jota ryyditetään kierähdyksillä sekä ottamalla kädellä kiinni laudasta.
Alastulo on tarkkaa puuhaa, ettei aaltoon laskeudu väärässä kulmassa.
Ilmatemppujen ohella tietenkin myös liuku- ja showtemput aallon päällä
onnistuvat. Grindaukset mieleen tuovaa tasapainottelua voi harjoittaa aallon
sisällä surffatessaan, jolloin tuttu tasapainomittari ilmestyy näyttöön.

Ohjaaminen ei tuota hankaluuksia ja toimintojen sijoittelu Cuben padille on
viisaasti tehty. Kuten sanottua, harjoittelua pelaaminen silti vaatii ja ahneus
temppujen suhteen saattaa kostautua. Parhaimmat pisteet saadakseen on
kuitenkin otettava hieman jo riskejäkin, sillä suurimpiin pistemääriin pääsee
vain onnistuneiden kombojen kautta. Tässä tapauksessa on siis samalla
aallolla pystyttävä hoitamaan mahdollisimman useita temppuja pitkissä
sarjoissa. Tyydytys on suuri, kun ruutuun lävähtää useammista numeroista
koostuva pistemäärä, mutta toisaalta kirosanojakin helposti irtoaa, kun
viime hetkillä kämmii loistopotin. Muista extreme-peleistä tuttu peli-intoa
ylläpitävä jännite on olemassa myös Kelly Slaterissä.

Temppuilun ohella kunkin rannan tavoitteisiin on lisätty pienimuotoisia
tehtäviä. Ensimmäiset haasteet ovat aina pisterajojen ylittämisiä, mutta
muutakin on tarjolla. Purjelautailijoiden kaataminen tai laiturin yli
hyppääminen tuntuvat kuitenkin hieman väkinäisiltä yrityksiltä tuoda peliin
vaihtelua. Toisaalta jotainhan on ollut keksittävä. Riittävän paljon
heiluttuaan, alkaa myös pelin bonukset (mm. uudet laudat ja liikkeet)
avautua. Haukottelua voi myös yrittää ehkäistä tutustumalla pelin surffaajiin,
joiden ominaisuudet eroavat nopeuden, tasapainon ja kääntyvyyden
suhteen. Rantaa vaihtamalla mitään suurta muutosta ei tapahdu, sillä
aallothan ovat aaltoja, tosin pieniä eroja niidenkin suhteen on. Pelin
lautailuvesistä suurin osa sijaitsee Pohjois-Amerikassa tai sitten Havaijilla ja
Australiassa. Eksoottisuutta tarjoaa Antarktis, missä luulisi hieman jo
palelevan uima-asusteissa.

Ulkoasullinen anti on karua. Meri varmasti vaikuttaa hieman asiaan,
yksityiskohtia kun ei paljoa ole. Silti monin paikoin grafiikka tuntuu kumman
epäsiistiltä ja ruudunpäivitys hitaanlaiselta. Surffaajien liikehdintä ja vyöryvät
aallot ovat kyllä ihan kuosissaan, mutta kokonaisuutena visuaalinen ilme ei
ilahduta. Äänimaailma on pääosin meren pauhuntaa, josta puuttuu
tietynlaista tunnelmaa. Mitään vakavia ongelmia pelimoottorissa ei ole, joten
pulmia pelattavuuden suhteen ei ilmene, kunhan vain tulee sinuiksi tylsähkön
grafiikan kanssa.

Kelly Slater's Pro Surfer ei vedä puoleensa kovin helposti. Peli vaikuttaa
tylsältä ja itseääntoistavalta ja onkin sitä, kun ohjaimeen tarttuu ensimmäisiä
kertoja. Päästäkseen pelin sisään ja onnistuakseen nauttimaan
virtuaalisurffauksesta, on pelin ääressä vietettävä ensialkuun muutama
pidempi tuokio. Kun pelin niksit oppii, tarjoaa Slater parhaimmillaan todella
kivan session temppunikkareille. Mikään ikuisuuspeli tämä ei ole, mutta sen
pariin kyllä palaa aina silloin tällöin ottaakseen muutaman skaban aaltojen
kanssa. Jos kaksi samanhenkistä asettuu yhden konsolin ääreen, voi
iloittelua löytää kaksinpelinkin puolelta. Erikoisuutena pelissä on push-
niminen multiplayer-tila, missä onnistuneet temput pienentävät kaverin
ruutua oman kuvan kasvaessa.

Sir Lupus