Nipamaailma.com - Arvostelut: Lost Kingdoms 2 (GC)

LOST KINGDOMS 2

Keräilykorttiteeman ja roolipeliaatteen yhdistävä Lost Kingdoms on
saanut jatko-osan. Pelin kehittäjä From Software ei ole ryhtynyt suuriin
muutoksiin kakkososan suhteen, vaan on enemmänkin keskittynyt hiomaan
ensimmäisestä pelistä tuttuja ominaisuuksia. Ongelma on se, vieläkö
korttijärjestelmä jaksaa kiinnostaa vastaavalla tavalla kuin viime vuonna.

Päähahmon rooliin on istutettu Tara Grimface. Hän on nuori nainen, jonka
vanhemmat ovat hylänneet, mutta jonka haasteelliseksi tehtäväksi koituu
mikäpäs muukaan kuin maailman pelastaminen. Vallasta taistelevat kansat
ovat kääntyneet toisiaan vastaan, ja saadakseen rauhan sanoman takaisin
Taran on turvauduttava erikoiseen kykyynsä hallita korttien muodossa
ilmentyviä taikoja.

Lost Kingdoms 2 ei ole täysiverinen roolipeli, kuten ei ollut sen
edeltäjäkään. Kyseessä on pikemminkin toimintaseikkailua
kokemuspisteillä varustettuna. Pelaajan ajasta suurimman osan vie
menestyksen myötä avautuvien uusien alueiden tutkiminen sekä lukuisat
kamppailut vihollisia vastaan. Myös kevyttä ongelmanratkontaa on tarjolla,
tosin sen määrä jää sivuseikaksi. Pelin rakenne kietoutuu korttien
haalimisen ja kehittämisen ympärille. Menestys riippuu korttipakan laadusta
ja monipuolisuudesta, minkä lisäksi niiden avulla saattaa saada vihjeitä
ongelmatilanteiden ratkontaan.

Korttien keräileminen ja kehittäminen pysyvät mielenkiintoisena kiitettävän
toteutuksen ansiosta. Kortit jakaantuvat useisiin eri kategorioihin ja
tyyppeihin. Peruskortiksi voisi luonnehtia sellaista, jota käytetään
tavallisena aseena taistelussa. Korteilla on kuitenkin mahdollista tehdä
paljon muutakin. Hahmonsa olomuotoa voi esimerkiksi muuttaa, mikä
tepsii tietyissä tilanteissa huomattavasti tehokkaammin. Korttien kautta
pääsankari voi saada haltuunsa myös uusia kykyjä, joista muun muassa
lentokyky on yksi yleisimmistä. Erikoisempaa tarjontaa edustavat ne kortit,
joilla vihollisia pystyy kaappaamaan ja muuntamaan korteiksi. Itsenäisesti
kehittyvistä läpysköistä puolestaan syntyy Taran rinnalla kulkevia
apujoukkoja, jotka kortin luonteesta riippuen taistelevat vihollisia vastaan,
keräilevät arvoesineitä tai tekevät jotain muuta yleishyödyllistä.

Lisäulottuvuutta korttipakan pyörittelyyn tuovat jo Lost Kingdomsista
tutut korttityypit, joita ovat vesi, tuli, maa, puu, mech ja neutraali.
Käytännössä siis vesi päihittää tulen, tuli maan ja sitä rataa, mutta ihan näin
yksinkertaista logiikkaa kortit eivät noudata. Koska kortteja kehitetään
niiden saamien kokemuspisteiden avulla, kokevat perussäännöt muutoksia.
Siis tarpeeksi vahvalla tulikortilla voi päihittää myös vedenkin. Jotta
systeemissä pysyisi hyvin mukana, pakanluontiruutu tarjoaa koko ajan
runsaasti infoa korteista ja niiden vaikutuksista. Kortteja pläräilessä saattaa
vierähtääkin tovi jos toinen. Kohtalaisen helppo käyttöliittymä ja selkeät
kuvakkeet pitävät homman mielekkäänä.

Hyvästä korttijärjestelmästä huolimatta peliä vesittää muutamat seikat.
Yksi niistä on haastetason yksipuolisuus. Kun korttipakkansa on saanut
kondikseen, voi seikkailun periaatteessa jyrätä kokonaan läpi vain parilla
vahvaksi kehitetyllä kortilla. Se on sääli, koska peli tarjoaa hienot
mahdollisuudet luoda strategisesti monipuolisia hyökkäyksiä ja yhdistelmiä.
Mitä itua on nähdä niihin vaivaa, jos samaan lopputulokseen pääsee
helpompaakin reittiä? Toinen osittainen murheenkryyni on kuiva
pelitunnelma. Tasaisen harmaaseen ja tylsään grafiikkaan tuovat piristystä
ainoastaan harvahkot värikkäämmät efektit. Musiikki soi
huomaamattomasti taustalla ja silloin tällöin pelimaailmasta myös kuuluu
jotain ääniä. Toisaalta peliä ei voi haukkua bugiseksi tai rumaksi,
ainoastaan ankeaksi.

Lost Kingdoms 2 ei herätä intresseja enää samalla tavalla kuin ykkösosa.
Korttijärjestelmä on kyllä hieno ja monialainen, mutta itse seikkailun
vetovoima on valju. Reippaan kymmenen tunnin pelikokemusta voi yrittää
pidentää kaksinpelin parissa, jos kaveripiirin joukosta löytyy toinen peliin
perehtynyt. Ummikko vastaan veteraani –ottelut eivät tuota tyydytystä
kenellekään. Kovempi vaikeusaste ja lisäsyvyyttä tarinaan sekä hahmoihin,
niin lopputulos olisi ollut jo selkeästi laadukkaampi. Tällaisenaan peli jää
liiaksi pelkän korttitaisteluideansa varaan.

Sir Lupus