gc_lostkingdoms

LOST KINGDOMS

Konsolit vaihtuvat, mutta tietyt asiat tuntuvat pysyvän edelleen
muuttumattomina. Nintendo 64:lla oli huutava pula rooli- ja
seikkailupeleistä, eikä Gamecubekaan tähän mennessä ole ainakaan
yliherkutellut kyseisten lajityyppien tuotoksilla. Niinpä Lost Kingdoms
tulee tarpeeseen, eikä onneksi ole myöskään ihan toivoton tapaus.

Lost Kingdoms ei ole puhdas roolipeli, muttei pelkkä seikkailukaan. Se
yhdistelee molempia piirteitä, minkä lisäksi mukana on uudenlainen
keräilykorttisysteemi. Näillä eväin saadaan aikaan varsin miellyttävä
pelituokio, vaikkei juoni itsessään olekaan erikoinen edes omassa
lajityypissään. Muinaisen liiton viisi kuningaskuntaa ovat vaarassa ajautua
synkeän sumun syömäksi, eikä urhoolliset yritykset pelastaa maakuntia ota
tulta siipiensä alle. Samainen sumu oli ennen muinoinkin käynyt
visitoimassa, tällöin se onnistuttiin torjumaan. Nyt tämä kaameita hirviöitä
sisältävä sumupilvi on tehnyt paluun ja ainoa henkilö, joka asian hyväksi voi
tehdä jotain, on kuningasperheeseen kuuluva prinsessa Katia, joka lähtee
mysteerin saloihin riimukiven ja magiakorttinipun kera.

Eteneminen pelissä ei paljon älynystyröitä kuluta. Puzzlet ovat
yksinkertaisia ja elinvoimaa sekä uusia kortteja ja lisäesineitä löytyy
helposti reitin varrelta lojuvista arkuista. Ruudun ylälaidassa nököttävä
kartta opastaa kohti oikeaa suuntaa. Kupeksimaan ei pidä jäädä, koska
tällöin hyvin helposti ruudulle ilmestyy hirviöitä aivan yllättäin. Taisteluthan
toki kohottavat ominaisuuksia, mutta joskus niitä tulee liiankin kanssa.
Taistelusysteemi on silti se seikka, mikä pelissä juuri parhaiten toimiikin.
Kuten on jo tullut hehkutettuakin, korttisysteemi muodostaa pelin sielun ja
sydämen. Maastoon suoraan rajautuva taisteluareena tekee kulloisestakin
yhteenotosta ympäristöllisestikin hieman vaihtelevamman. Taistelua
käydään neljään eri elementtiluokkaan jaetuilla korteilla (tuli, vesi, puu,
maa), joiden käyttö pitää suunnitella vastustajan mukaan. Logiikka on
varsin yksinkertaista tyyliin vesi päihittää tulen, mutta aina homma ei etenä
aivan näin simppelisti. Riittävän voimakkaat tuli-iskut voivat esimerkiksi
kaataa vesivoimankin. Muutamat erikoiskortit monipuolistavat taistelun
kulkua. Asekorteilla käyttöönsä saa muutamaksi hyökkäyksi jonkinlaisen
kättä pidemmän apuvälineen, summoner-korteilla Katia muuttuu itse jonkin
sortin hirviöksi pienten sivuvaikutusten, kuten vaikkapa myrkyttymisen,
lumouksen tai kivettymisen, kustannuksella ja onpa eräillä korteilla
saatavissa mukaan kokonaan itsenäinen apurikin, joka häärii sankarittaren
rinnalla elinvoimansa loppuun saakka. Luonnollisestikin kaikkien korttien
ominaisuudet vaihtelevat niiden sisällön mukaan, joten opeltavaa ja
opittavaa on riittämiin. Löytyyhän pelistä nimittäin kymmenittäin erilaisia
kortteja joka luokkaan.

Korttipakasta valitaan aktiivisiksi korteiksi kerrallaan neljä kappaletta,
jotka ovat helposti navigoitavissa ruudun alalaidan kuvakkeilla. Kortit
kehittyvät pelin aikana jatkuvasti, ja erilaisten otusten ja Katian elinvoimaa
kuvaa kestopisteet, joiden loppuessa homma päättyy kyseisen olion
kohdalta siihen. Korttien toimintaan tarvitaan sen sijaan taikapisteitä, joita
saa muun muassa taikakivistä vihollisia murjomalla. Korttipakka kasvaa
hyvin nopeasti laajemmaksi kuin taskujen kantokyvyn luulisi olevan, joten
aikaa joutuu uhraamaan myös korttien järjestämiseen valikoiden puolella.
Tähän voi venähtää pitkäkin tovi, koska pelkkää tekstiä löytyy joka
kortista sivumitalla. Henkilöstä tietenkin riippuu pitääkö tätä hommaa
mielekkäänä vai ei, mutta yllättävänkin hauskaa puuhaa korttien kanssa
näpertely parhaimmillaan osaa olla. Jos kokemuspisteet riittävät, voi
kortteja kopioida Gurd-noidan luona tai muuten vain kehitellä ja päivittää.
Kun rataan parhaiten sopiva korttipakka on luotu, on sankarimme valmis
kohtaamaan haasteensa.

Lost Kingdomsin tekninen toteutus tarinan ohella on keskitasoa. Tietyt
alueet ovat ihan tyylikkäitäkin, kuten Bestrieli-järvi tai Sarvanin silta, mutta
esimerkiksi kaikki talot ja muut rakennukset ovat kauttaaltaan tyhjiä eikä
mitään esineitä tai muita vastaavia näy mailla eikä halmeilla. Tunnelma
tyhjän puoleisessa linnassa onkin väistämättä hieman kolkko. Hahmot ovat
paremmasta päästä, vaikkakin japanilaistyylinen mielikuvitus on niissä
vahvasti läsnä. Eräät isommat bossit ovat joka tapauksessa varsin
näyttäviä. Tällaisena grafiikassa ei ilmene minkäänlaisia häiritseviä
nykimisiä, vaan peli pyörii koko ajan sulavasti. Äänien maailmasta voisi
sanoa sen verran, ettei mitään sykähdyttäviä fanfaareja ole luvassa, mutta
mielellään musiikit päällä pitää. Joitakin voi häiritä puhutun dialogin
uupuminen.

Lost Kingdomsin tarina eikä välttämättä toteutuskaan havahduta, mutta
kortteihin perustava taistelujärjestelmä toimii kiehtovasti. Taistelusysteemi
on sivukäänteitään myöten toimiva, erilaisia kortteja löytyy iltojen iloksi
kasoittain eikä loitsutkaan ole mitään huonoja. Näiden ansioiden takia peli
tuntuu omaperäiseltä ja pelaamisenarvoiselta. Hieman olisi pituutta saanut
lisätä, jottei huvi loppuisi näin nopeasti kesken, mutta kyllä sitä joillakin
konsteilla saa kasvatettua. Vaikkapa keräilemällä kortteja hieman lisää.
Kaksinpelikin löytyy, mutta tähän tarvitaan todelliset Lost Kingdoms-
fanaatikot, jotta mähinät olisivat tarpeeksi tasaväkisiä. Joillakin tämä
varmasti onnistuu, mutta ei vain minulla. Nipamaailman muista toimittajista
kun ei löytynyt toista tämän pelin taitajaa. Kaksinpeliä tai ei, lajityypin
ystäville tämä on selvä hankintakohde Gamecubella.

Sir Lupus