gc_luigism

LUIGI'S MANSION

Gamecubea varten Shigeru Miyamoto tiimeineen päätti nostaa Luigin jalus-

talle. Olihan Mario siihen mennessä ehtinyt esiintyä jokaisen Nintendo-
konsolin julkaisussa, joten vaihtelunkin vuoksi oli pidemmän ja laihemman
veljen vuoro. Juonikuvioksi ei kuitenkaan oikein sopinut "Bowser kaappaa
Prinsessan", vaan tällä kertaa katoamistempun tekeekin Mario.
Tapahtumapaikaksi järjestetään Luigin voittama jättisuuri kartano ja
vastustajiksi mitä mielikuvituksellisimpia kummituksia. Näin seikkailu on
valmis alkamaan.

Luigi's Mansionin alkuhetkillä pelokas Luigi tutustuu professori E. Gadiin,
jolta hän saa sekä tietoja että taitoja talossa selviämiseen. Toimintavälineiksi
Luigille annetaan Poltergust 3000 –niminen erikoispölynimuri, taskulamp-

pu ja Game Boy Horror, mikä toimii kamerana, karttana, tilastona ja
puhelimena. Harjoitteluosion jälkeen pelaaja on valmis siirtymään
kummitusten armoille.

Kuten todettua, pelin kaikki tapahtumat nähdään kartanon tiloissa, mikä
koostuu kolmesta kerroksesta sekä kellarista ja katosta. Erilaisia huoneita
on tolkuttoman useita, ja kullakin niistä on oma teemansa. Kartanosta
löytyy kaikki mahdolliset mieleen tulevat huoneet kuntosalista
observatorioon. Seikkailun aluksi ei tietenkään pääse kuin muutamaan
paikkaan, mutta putsaamalla kummitukset pois huone kerrallaan, tulee
rakennus aina vain suuremman tuntuiseksi. Yleensä uuteen huoneeseen
astuttaessa paikka on täysin pimeänä, ja pikku hiljaa paikalle alkaa
valumaan erilaisia peruskummituksia. Sokaisemalla kummitusta
taskulampulla ja käynnistämällä välittömästi imurin, häiriötekijöistä pääsee
eroon. Erilaisilla kummituksilla on eri määrä energiaa, eikä imurointi aina
suju niin kitkattomasti kuin odottaisi. Erityisen paljon ongelmia tuottavat
pelin erikoiskummitukset, joihin perinteiset keinot eivät heti tehoa. Tällöin
on otettava tosissaan aivonystyrät käyttöönsä. Ruokailemassa olevalta
kummituksen saa havahtumaan vasta kun tarjoilijat on imuroitu, ja syötävä
loppuu kesken. Nojatuolissa kirjaa lukeva aave yllätetään hänen
haukotellessaan. Kuntosalilla bodaava kummitus törmätään ensin
nyrkkeilypussilla ja vasta sitten hän on valmis imurin suuhun. Reilun
kahdenkymmenen erikoiskummituksen päihittäminen tuo peliin runsaasti
lisää kaivattua haasteellisuutta.

Tunnelma pelissä on mahtava. Huoneet ovat hyvin yksityiskohtaisia, ja ne
ovat täynnä lipastoja, tauluja, pöytiä, tuoleja ja muuta teemaan sopivaa
kalustusta. Imuroimalla ympäriinsä paljastuu rahakätköjä sekä aarteita, ja
kaikkialta ilmestyy yhtenään kummituksia. Pelin viisi eri kerrosta linkittyy
hyvin yhteen, ja pelin aikana nähdyt ja koetut asiat loksahtavat loppua
kohden täydellisesti yhteen. Imuriin löytyy pelin aikana kolme uutta
ominaisuutta, mitkä mahdollistavat tulen, veden ja jään ampumisen imurin
avulla. Koska vain yhden ominaisuuden voi ladata kerrallaan, tekee tämä
pelaamisesta hieman hankalampaa. Tulipaloja on sammutettava, kynttilöitä
sytytettävä ja vesiesteitä jäädytettävä. Voi sitä ihanaa tunnetta, kun huomaa
viimein keksineensä jonkun mieltä askarruttaneen arvoituksen. Toisinaan
homma hoituu kuin vahingossa, kun joskus taas ryhtyy jo epäilemään omia
hoksottimiaan. Omalla kohdallani yksi eniten tuskaa tuottanut osio löytyi jo
pelin alkupäästä, kun en millään eräässä huoneessa huomannut takaseinällä
olevaa nappia, mikä näkyy peilin kautta.

Luigi's Mansion on erittäin kekseliäs ja mielenkiintoinen peli. Haasteeltaan
kyseessä on keskivertoa tavaraa, ja yleensä perimmäisen pulman
ratkaistuaan eteneminen on vain kummitusten oikea-aikaista imurointia.
Neljään osaan jakautuvan pelin haasteellisimpiin osioihin kuuluvat varmasti
erityistä loppubossikamppailua vaativat kummitukset. Usein kyllä kartanon
suojista yksitellen putkahtelevat 50 Boo-kummitustakin on yllättävän vaikea
napata. Pelin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin pelin kesto.
Luigi's Mansion on viikonlopputavaraa, eikä asiaa auta edes euroversioon
lisätty peilikuvaseikkailu. Marion hukatut tavaratkin löytyvät kuin itsestään,
ja pömppömaha-veljen vapautettuaan muistaa muita pelejä paremmin
seikkailun alkupään tapahtumat. Tällaisenakin peli jo käsittelee
uskomattoman määrän erilaisia ongelmia, eikä kummitusten imuroiminen
välttämättä samanlaisena viihdyttäisikään pitempään. Ideoita on käytetty
runsaasti, ja uusia olisi ollut vaikea varmasti keksiä, mutta siltikin peli loppuu
aivan turhan nopeasti.

Teknisen toteutuksen puolesta pelin grafiikka esittää Gamecubea
parhaimmillaan. Valo- ja varjoefektit on yksinkertaisesti upeita. Luigin
taskulamppu valaisee pimeitä huoneita uskottavasti, ja vapattavat kynttilät
sekä tyylitellyt kalusteet ja niistä lennähtävät pölypilvet tekevät talosta
todellisen kummituskartanon. Komeaa ulkoasua vahvistavat hyvät
äänitehosteet tuulen ulinasta nariseviin oviin. Ratkaisu jättää musiikkipuoli
erittäin vähiin ei häiritse, yllättävää kyllä, juuri ollenkaan. Luigin hyräilyt,
viheltelyt ja Mario-huudot saavat aikaan sen, ettei pelimusiikkia kartanoa
tutkiessaan juuri edes kaipaakaan. Vasta tilanteen käydessä kiperäksi, tulee
mukaan myös jännitystä nostattavaa tehostemusiikkia.

Hallintapuolella en löydä käytännössä mitään valitettavaa. Osittain tähän
vaikuttaa varmasti sekin, että pelissä tehtävät toiminnot ovat varsin
simppeleitä. R-napilla imuroimaan analogisesti tehoa säätäen samalla kun
C-tatilla kohdistetaan suutinta. L-napilla hoidetaan taasen imurin ilmavirtaa
toiseen suuntaan (eli ammutaan tulta, jäätä ja vettä). B-nappia pohjassa
pitämällä voi kytkeä taskulampun pois päältä A-napin toimiessa yleisenä
toimintanäppäimenä. Z, Y ja X hoitavat Game Boy Horrorin valikoita.
Kontrollit on luotu nerokkaan selkeiksi, mutta harjoitellakin täytyy, sillä
taskulampun valokeilan ja imurin suuttimen kohdistaminen C-tatilla ei ole
alkuun niin helppoa kuin luulisi. Joskus harvoin imuri hieman jumittaa, mutta
siinä on kyse käytännössä vain tahattomasta pikkuvirheestä.

Luigi's Mansion on Nintendoa ja Shigsyä parhaimmillaan. Kyseessä on
viihdyttävä ja omaperäinen peli, mikä on tehty erittäin kauniin näköiseksi ja
tunnelmalliseksi. Hallittavuus on luotu mahdollisimman mutkattomaksi, mikä
mahdollistaa 100% keskittymisen itse peliin. Huippupisteitä peli näistä
erinomaisista ansioista ei silti saa, koska pelilevyn kesto on auttamatta liian
lyhyt. Pelin hankkimista suosittelen tästäkin huolimatta ilman muuta, ja
myyntimääristä päätellen aika moni Gamecuben hankkinut onkin jo
pelikaupassa päätynyt Luigin seikkailuun.

MrVirtanen