Nipamaailma - Arvostelut: Mario Smash Football (GC)

MARIO SMASH FOOTBALL

Nintendon jokapaikan höyläksi pestautunut Mario on tähdittänyt läsnäo-

lollaan jo lukuisia urheilupelejä aina Nintendon 8-bittiseltä lähtien. Mainit-

tavimpia saavutuksia ovat olleet Marion tennis- ja golfpelit, jotka ovat
tarjonneet kevyen ja viihdyttävän vaihtoehdon realistisille videopelivasti-

neilleen. Sopivasti futiksen MM-kisojen kolkuttaessa Sienimaan edustus-
jengi ottaa komentoonsa joukkuelajeista mahtavimman, kuningasjalkapal-

lon. Vaan pysyykö potkupallo italiaanon pömppömahan kintuissa?

Mario Smash Football on juuri sellainen futispeli kuin Nintendo-urheilul-

ta osaa odottaa. Kentällä käytävän pelin tunnistaa kyllä jalkapalloksi,
mutta kovin vakavamielisesti siihen ei pidä suhtautua. Tosissaan pitää kui-

tenkin pelata, sillä säntäilyn, räjähtelyiden ja taklausten alla sykkii jok-

seenkin järkeenkäypä pelijärjestelmä. Smash Football on arcade-futista
äärimmillään. Sääntökirjan selailuun ei tarvitse tuhlata aikaa, tärkeintä on
että pallo liikkuu ja kansa viihtyy. Lähin sielunkumppani pelille on Segan
Soccer Slam. Itse asiassa kummankin pelin takaa taitaapi löytyä sama
kehitystiimi.

Ohjaimeen tarttuminen ei ole suuri kynnys. Sivusta seurattuna toiminta
saattaa näyttää kaaottiselta, mutta pohjimmiltaan tuntuma on yksinker-

tainen. Riittää kun löytää taklaus- ja vetonapin. Vastustajat tuuppimalla ja
tiiviisti laukomalla voi jo pärjätä. Tehokkuus kohisee silmissä kun lisää
pelikuvioihinsa hieman vauhdikasta syöttöpeliä, kohopalloja ja kunnolla
ladattuja laukauksia. Homman kruunaa, kun napauttaa vastapuolen nis-

kaan muutamat koopankilvet, pelaa kapteenin vapaaksi ja naksuttaa
pienellä nappisarjalla kahden pisteen arvoisen super strike –potkun.

Pallonkäsittelytaidosta on etua, mutta mariomaisesti tuurillakin on oma
osansa sopassa. Pelitilanteet vaihtuvat nopeasti eikä aina ehdi varmistaa
jokaista tilannetta. Toisinaan otteluiden tuloksiin vaikuttaa jopa ratkaise-

vasti maalivahdin päivän kunto. Yhtenä hetkenä maalivahdin kone köhii
kuin vanhan Volkswagenin moottori talvikäynnistyksessä, mutta jo seu-

raavassa matsissa molari tilkitsee maalikehikon Berliinin muuria tiiviimmin.
Useimmiten syy takaiskuun löytyy kuitenkin omasta pelivirheestä, vaikka-

kin tiimikavereiden haparoivaa tekoälyä tekisi monesti mieli osoitella syyt-

tävällä sormella.

Konetta kuritetaan kahden erillisen cup-pelimuodon timmellyksissä.
Cupeissa mätetään matseja sarjataulukkosysteemillä, eli voitosta heruu
kolme pistettä, jatko-aikatappiosta yksi pojo ja tappiosta ei tietenkään
mitään. Kierrosten päätyttyä julistetaan pistetaulukon perusteella voittaja.
Joissakin cupeissa käydään sarjan päätteeksi vielä pudostuspelit. Hieman
ennalta-arvattavasta konevastuksesta saa ihan kelpo haasteen nostamalla
vaikeusastetta ylöspäin. Tason nosto näkyy koneen selvänä taitojen ko-

hentumisena. Syöttöpeli vilkastuu, avopaikat hyödynnetään kovalla pro-

sentilla ja harhautukset ja tilanteiden ennakointi paranevat. Vaikeimmalla
legend-tasolla konetta ei päihitetä vasemmalla kädellä pelaten.

Voitokas cup-menestys tuo valittavaksi uusia stadioneita, tiimejä ja hui-
jauskoodeja. Stadionin vaihto ei tuo muutosta kuin kulisseihin. Pallo tun-

tuu pomppivan yhtälailla metallilaattojen kuin nurmikon päällä. Pelihahmo-
jenkaan välillä ei ole animointia lukuun ottamatta käytännön eroja. Hah-

mot löntystelevät ja kikkailevat kukin tyylillään, mutta enemmän piristystä
olisivat tuoneet hahmokohtaiset erityisominaisuudet. Bowserin satunnaisen
öykkäröimisen ja pelikenttää reunustavan sähköaidan lisäksi pari muuta-

kin samanhenkistä kaaoselementtiä olisi ollut paikallaan. Pommit ja koo-

pankuoret tuntuvat kesyltä tavaralta jo parin pelikerran jälkeen. Toisaalta
sattumanvaraisia tapahtumia karsimalla tuurielementti ei nouse hallitsevaksi
tekijäksi.

Ilman moninpeliä kiinnostus Mario Smash Footballiin kaikkoaisi samaan
tahtiin kuin suomalaiset teollisuustyöpaikat. Seurailtuaan riittävästi koneen
edesottamuksia, on aika kutsua kaverit koolle. Tiukat matsit ystäviä vas-

taan antavat kummasti puhtia pelin tunnelmaan. Moninpeli osoittaa, että
puoli minuuttiakin on pitkä tovi tehokasta peliaikaa Smash Footballissa.
Useammankin maalin johtoasema voi huveta vielä viime sekunneilla. Par-

haimmillaan kavereilta heruu suloisia mielenpurkauksia ”varman voiton”
kääntyessä viime hetkillä karvaaksi tappioksi. Peli tarjoaa kohtalaisen
mukavat vaihtoehdot järjestellä omia turnajaisia periaatteessa jopa 16
hengen kesken. Pelaamalla voitosta sarjamuotoisesti varmistetaan, ettei
voittajaksi julisteta illan tuurihaukkaa. Tulostudiossa voisi fiilistellä vielä
antoisammin, jos ottelutilastot olisivat esillä hieman kätevämmässä muo-

dossa.

Mario Smash Football on toimivaa ja vauhdikasta arcade-palloilua.
Pelin helposti lähestyttävä ohjausmekaniikka on ehkä myös sen heikkous.
Peli ei tarjoa sitä samaa syvällisyyttä ja paneutumisen tunnetta kuin todel-

linen urheilupeli vaatii. Mäiskehengestä huolimatta pelaaminen jää pinta-

puoliseksi pallon potkimiseksi ja samojen kaavojen toistamiseksi. Asia
korostuu, mitä enemmän tunteja pelin ääressä viettää. Kaveriporukoiden
viikottaisten peli-iltojen viihdykkeeksi levy kannattaa kaivaa esille, mutta
tämän useammin ei sitä alkuinnostuksen jälkeen tee mieli kuluttaa.

MrVirtanen