Nipamaailma.com - Arvostelut: Metal Arms: Glitch in the System (GC)

METAL ARMS: GLITCH IN THE SYSTEM

Metal Arms: Glitch in the System on ehdottomasti menneen talven
positiivisimpia yllätyksiä. Vielä pelin julkaisun aikoihin joulukuussa
suhtauduin siihen jonkin tuntemattoman tiimin räpellyksenä, johon en
mielelläni koskisi. Kuultuani pelistä joitakin hyviä kommentteja päätin
haudata ennakkoluuloni ja ottaa pelin testattavaksi. Nyt pelin parissa onkin
vierähtänyt kohta jo kokonainen kevät.

Joulun peliruuhkassa Metal Arms jäi armotta tunnetuimpien nimikkeiden
varjoon, vaikka se laadullisesti varmasti päihittikin monet vuoden lopun
pelijulkaisut. Räiskintäpelien ystävien kannattaakin hankkia peli
kokoelmiinsa viimeistään nyt, sillä Gamecube-version saaminen käsiinsä
saattaa olla jo hankalaa.

Metal Arms on sankarin selän takaa kuvattua räiskintää. Ohjauksen
alaisena on kapinallisrobotti Glitch, joka taistelee oikeuden puolesta pahaa
kenraali Korroosiota vastaan. Miekkonen on valloittanut joukkoineen
Rautatähti-planeetan, mitä Glitch kumppaneineen ei purematta niele.
Juoniosastolla ei siis ole keksitty mitään hätkähdyttävää, mutta onneksi itse
peli ei ole yhtä mitäänsanomaton kuin sen tarina.

Toiminnan alkaessa Glitch on varustautunut lievästi sanottuna tehottomalla
lasertykillä. Kovat piipussa maastoon pyrhältävä pelaaja saakin palata pian
takaisin häntä koipien välissä, sillä vastapuolen MIL-robotit eivät vähästä
hätkähdä. Viholliset eivät rynni idioottimaisesti yksi kerrallaan pelaajan
eteen, vaan ymmärtävät odottaa pelaajan liikkeitä ja käyttää
joukkovoimaa. Pelissä onkin siis syytä toimia harkitusti ja hyödyntää
ympäristön tarjoamaa apua. Muun muassa tykkitornien sekä erilaisten
ajoneuvojen käyttö helpottaa kummasti vastapuolen aiheuttamaa painetta.
Monesti vastustajan heikko kohta löytyy yksinkertaisesti vain tarkkailemalla
tämän toimintaa.

Räiskintäpelin ollessa kyseessä tarjoutuu pelaajan käytettäväksi totta kai
jatkuvasti uudenlaisia aseita. Metal Armsissa vaikeustaso pysyy koko ajan
sen verran korkealla, että uusista aseista ilahtuu aidosti. Erityisen hyvä idea
on se, että robotin kädet voi varustaa eri asein. Niinpä pelaaja voi kokeilla
erilaisia asepareja, jotka parhaassa tapauksessa tuovat selvästi lisää
tehokkuutta tulitukseen. Asevalikoima on runsas käsittäen laseraseiden
lisäksi esimerkiksi rynkkyjä, raketteja sekä pari erikoisempaa vempainta.
Näistä mainitsemisen arvoinen on eräänlainen liekapyssy, jonka välityksellä
pääsee ohjaamaan ja hallitsemaan vihollisrobotteja.

Entistä mielenkiintoisempaa aseiden käytöstä tekee tyylillä toteutettu
vihollisten reagointi osumiin. Robotit hajoavat sen mukaan, mihin kohtaan
niitä on ampunut. Metalliraajojen irtoilu ja robottien sekoilu tekevät
toiminnasta elävää. Taitava pelaaja ampuu heti ensimmäiseksi asekäden irti
tai pamauttaa pään taivaan tuuliin, jolloin robotista tulee paljon
puolustuskyvyttömämpi. Hupaisiakin tilanteita syntyy, kun vaikkapa osittain
vielä kiinni jäänyt raaja yhä ampuu, mutta tähtäystoiminnot ovat jo täysin
kadonneet. Tosin tavallisesti vihollista pukkaa siihen tahtiin, ettei pelaajalle
jää aikaa hienosteluun, vaan osumakohdat määräytyvät lähinnä
sattumanvaraisesti.

Metal Armsin korkealle hilattu vaikeustaso aiheuttaa hermojen kiehuntaa
silloin tällöin. Pelin nelisenkymmentä rataa eivät hoidu hetkessä ja peliaikaa
alusta läpäisyyn kertyykin vähintään 20 tuntia. Useimmiten vaikeustason
ottaa miellyttävänä haasteena vastaan, mutta mukana on myös kenttiä ja
kohtia, joissa monet toistuvat yritykset voivat johtaa turhautumiseen.
Muutamat tasoloikkaosiot olisi esimerkiksi pitänyt jättää kokonaan pois.
Haastetason laskemiseksi myös tallennuspaikkojen tiheämpi ilmestyminen
olisi ollut suotavaa.

Pelin kenttiä vaivaa ehkä hienoinen yksinkertaisuus, koska käytännössä
kyse on vain eteenpäin kulkemisesta määrättyä reittiä pitkin.
Kenttäarkkitehtuuri on kuitenkin hienoa ja kehittäjät ovat keksineet
muutamia täysin omia ideoita. Ratojen nurkat on syytä nuuskia tarkoin,
koska salapaikat ja yllätysbonukset ovat tavallisia Metal Armsissa.
Monesti ilmaisten, mutta piilotettujen täydennysten poimiminen helpottaa
matkan tekoa suuresti. Tarpeellisesta vaihtelusta vastaavat jo mainitut
ajoneuvopätkät sekä loppupomojen kohtaamiset.

Rennompiotteisemman elämyksen tarjoaa neljän hengen kesken pelattava
moninpeli jaetulla ruudulla. Se vastaa tunnelmaltaan varsinkin aluksi Time
Splitters 2:sta. Moninpeli on ihan näpsäkkä ja vauhdikas, mutta ei silti
kestä käyttöä niin hyvin kuin toivoisi. Henkilökohtaisesti viihdyin paremmin
yksinpelin hektisessä actionissa.

Metal Arms: Glitch in the System selvittää hyvin ulkoasukriteerit.
Robottijoukot liikehtivät sulavasti ja hajoavat komeasti. Ympäristöihinkin
on pyritty ymppäämään interaktiivista sisältöä. Ajoittain ruutu takkuilee
ikävästi toiminnan lisääntyessä, mutta pääpiirteittäin pelattavuus säilyy
eheänä. Musiikki on omaksunut tehtävänsä toimivana taustasointuna ja
ääninäyttely kelpaa. Tosin dialogi ei ole mitään vuoropuhelun aatelia.

Pienet viilaukset sisältöön, mielenkiintoisempi tarina sekä haastetason
lieventäminen tekisivät pelille eetvarttia, mutta lajityypin ystäville ja
tosipelaajille homma maittaa tällaisenaankin. Teema joka tapauksessa toimii
ja toteutus kerää pisteet kotiin. Toivottavasti joskus nähdään vielä piirun
verran hiotumpi jatko-osa.

Sir Lupus