Nipamaailma.com - Arvostelut: Metroid Prime (GC)

METROID PRIME

Nintendon kanssa yhteistyössä Metroid Primen kehittänyt Retro Studios ei
aluksi tuntunut kovin viisaalta vaihtoehdolta Samusin comebackin tekijäksi.
Tilillä ei ollut vielä yhtään valmistunutta nimikettä ja koko puljun tulevaisuus
oli vaakalaudalla taloudellisten ongelmien takia. Ensimmäiset vilaukset
pelistä parisen vuotta sitten eivät vakuuttaneet, ja Nintendokin huolestui.
Pelastavaksi enkeliksi ryhtyi kukapa muukaan kuin itse Shigeru Miyamoto,
joka laittoi Retro Studiosin sekavat rivit järjestykseen ja ohjasi pelin
kehityksen oikeisiin uomiinsa. Lopputulosta voikin sitten veikata yhtenä
vahvimpana kanditaattina vuoden peliksi.

Metroid Primen tapahtumat sijoittuvat Tallon IV-planeetalle.
Avaruusrosvot ovat havainneet planeetan sopivan oivasti tarkoituksiinsa
kasvattaa voimakkaita bioaseita. Chozo-panssarilla varustettu Samus Aran
lähetetään tutkimaan tapahtumia ja hän saakin huomata, että kaikki asiat
eivät todellakaan ole kohdallaan. Toiminta alkaa hylätyn tuntuiselta
avaruusalukselta, joka toimii opetusjaksona pelin perustoimintoihin.
Opetustuokiot jäävät kuitenkin lyhyeen, kun alus törmää vanhaan tuttuun
Meta-Ridley-lohikäärmeeseen ja tuhoutuu. Samusille ei sentään käy yhtä
pahasti, mutta myös hänen taistelupukunsa hajoaa kappaleiksi ja päätyy
vääriin käsiin. Päästyään Tallonille ei Samusilla ole käytössään kuin
vaivainen peruspuku, mutta jo hyvinkin pian sitä pääsee vahvistamaan
takaisinsaaduilla pukupäivityksillä.

Juoni ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta pelisysteemi kylläkin.
Vannoutuneelle Metroid-pelien ystävälle alkujärkytys lienee osuva termi.
Kaksiuloitteisesta seikkailupelistä on siirrytty ensimmäisen persoonan
räiskintään. Tunti pelin ääressä osoittaa, ettei muutos ole aivan näin
radikaali. Nintendon mainostama fpa eli first person adventure kuvaa pelin
rakennetta täydellisesti. Suurin osa niistä ominaisuuksista, jotka ovat tehneet
Metroid-peleistä nimensä veroisia eivät loppujen lopuksi olekaan
kadonneet minnekään. Reitit on edelleen avattava erikseen, alueet tutkittava
huolella ja aseita päivitettävä tiiviiseen tahtiin. Kaikki tämä hoidetaan nyt
vain uudesta kuvakulmasta räiskimistä unohtamatta. Puheet pelisarjan
nykyaikaisesta päivityksestä pitävät Metroid Primen kohdalla todellakin
kutinsa.

Perusta Samusin taistelukyvyille piilee hänen chozo-puvussaan. Pelaamisen
aikana se kokee aina vain uusia kehitysaskelia ja hioutuu loppua kohden
täydelliseksi aseeksi. Tulivoimasta vastaa oikean käden kanuuna, jonka
energiapanosten tilalle saa myöhemmin myös sähkö-, kaasu- ja plasma-
ammuksia. Sädeominaisuuksin varustetut hakeutuvat ohjukset ovat jonkin
verran vaativampia käyttää, mutta toisaalta voimakkuutensa ansiosta erittäin
tehokkaita. Tiukan paikan tullen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa yleensä
tavallista ahtaampaa koloa, Samus voi muuntautua pallomuotoon, jota
morphalliksikin kutsutaan. Tällöin kuvakulma muuttuu ja vauhdikasta
pyörintää seurataan tyylikkäästi taaemmasta kamerasta.

Tuliaseiden ohella toisen yhtä kattavan kokonaisuuden muodostaa puvun
skannerivalikko. Eniten tarvetta ilmenee informaatioskannerille, joka kertoo
nimensä mukaisesti runsaasti tietoa vähän kaikesta. Sen avulla luonnistuu
tärkeiden kohtien paljastaminen ympäristöstä tai vaikkapa laitteiden
aktivointi. Tasaisen varmasti käyttöä löytyy pelin muillekin skannereille.
Taistelun perustana on tätä varten suunniteltu skanneri, joka mahdollistaa
aseiden lukituksen vihollisiin sekä kartan ja tutkan käytön.
Röntgenskannerin toimintaperiaate on varmasti helposti pääteltävissä,
samoin kuin lämpöskannerinkin. Skanneroinnista tulee nopeasti luonnollinen
asia, jonka kanssa toimiminen on paitsi hyödyllistä niin myös hauskaa.
Tiedonmuruja etsiessään tosin innostuu välillä skannailemaan lähes tulkoon
kaikkea mahdollista, joten näyttöruudun parissa peliajasta kuluu helposti
reiluhko siivu.

Pelin suunnitteluun on uhrattu aikaa reippaanlaisesti ja se myös näkyy.
Pelimaailma on jaettu vähitellen avautuviin alueisiin, joista osa sijaitsee
ulkomaastossa. Saatuaan oikeanlaisen aseen haltuunsa, voi oven
seuraavalle alueelle murskata. Juuri mainittu skanneri ja puvun tietokone
kylvävät tarpeellista tietoa kohteista ja oikeasta reitistä, joten
pitempiaikainen tietämättömyys tulevasta ei pääse vaivaamaan. Holtittoman
kovavauhtinen eteenpäin painaminen ei ole taktiikoista kaikkein paras,
koska näin saattaa tarpeellinen info jäädä välistä. Lukuisat
energiapakkaukset, lisäpanokset ja muut bonukset ovat harvoin keskelle
suorinta reittiä. Tämän takia kunkin paikan tarkempi syynääminen on vaivan
arvoista. Kaikkea ei myöskään voi selvittää ensimmäisellä läpikulkukerralla,
koska tarvittavia ominaisuuksia tai tietoja ei vielä ole hallussa. Edestakaista
tarpomista saa siis tehdä, mutta tämä kuuluu pelin luonteeseen.

Eteneminen vaatii luonnollisesti myös pulmatilanteiden hallintaa. Ongelmat
ovat välillä hyvinkin visaisia, mutta aina johdonmukaisia. Kun pelin sisäiseen
kiertokulkuun pääsee mukaan, ymmärtää helpostikin kuinka ympäristöä ja
omaa nokkeluuttaan hyväksi käyttämällä homma hoituu näppärästi. Pelin
tempo on osattu säätää taitavasti, mistä osoituksena taistelujaksojen,
pulmatilanteiden ja tiedonkeruun järkevä tasapainottaminen.
Tallennuspaikkoja ei ole joka nurkassa, mutta kuitenkin aivan riittävästi.
Järkälemäisten loppupomojen kanssa mittelöimistä ei tietenkään sovi
unohtaa. Pelkkä silmitön räiskiminen ei pitkälle johda, koska aseiden lisäksi
bossien heikkoja kohtia on määriteltävä muun muassa skannereiden avulla.
Palkkiona haasteellisesta taistelusta on uusi ominaisuus pukuun.

Pelin tekniset saavutukset vievät Gamecuben tasoa jälleen askeleen
edemmäs. Pelin maisemat ovat tyylikkäitä ja yksityiskohtaisia, osa jopa
henkeäsalpaavan kauniita tyyliin chozojen rauniokaupunki. Pientä graafisen
tason heittelehtimistä on kuitenkin havaittavissa, sillä vastapainona pelissä
on myös huomattavasti tasapaksumpiakin osuuksia. Toisaalta
erikoisefektien ja hahmojen kanssa iloittelu on jälleen loistoluokan työnäyte.
Visiirin reagointi ympäristön olosuhteisiin on nautinnollinen elämys.
Vesihöyry huuruttaa näkymän, kuten tekee myös lasia pitkin valuva
limamönjä. Kun visiiri on puhdas, voi kirkkaassa valossa nähdä Samusin
naisen kasvojen heijastuvan lasipinnalle. Mahtavaa!

Tunnelmanluonti Metroid Primessa on tuskin muutenkaan vaikeaa.
Musiikki yhdistelee klassiset melodiat ja modernit soinnut mainiosti ja
äänitehosteiden puolella on jytyä, kun aseet paukkuvat ja hirviöt huutavat.
Aikaa ei tuhraannu ylimääräiseen odotteluun, koska latausaikoja ei
käytännössä ole. Palasiin jäsennelty pelialue mahdollistaa tulevan huoneiston
lataamisen etukäteen valmiiksi, mikä sulavoittaa peliä selkeästi.
Loppusilauksen kaikelle komeudelle antavat progressive scan – näyttö ja
Dolby Surround Pro Logic II –äänimaisema.

Ohjaamisen perusniksien opetteleminen voi perinteisiin räiskintäpeleihin
tottuneelta vaikuttaa hankalalta. Totuus on kuitenkin se, että omintakeinen
järjestelmä on miellyttävän raikas uudistus ja toiminnaltaan täydellinen –
ainakin Metroid Primen tarpeita varten. Tatilla juostaan ja olkapäänapeilla
suoritetaan tähtäimen lukitus. Kun lukitus on kytketty, voi sivuttaisaskelin
liikkuminen alkaa. Osuminen ei ole vaikeaa ja tähtääminen luonnistuu myös
nopeutta vaativissa tilanteissa. Pientä viimeistelyä olisivat kaivanneet
pystyakselin lukitus ja skannerien lukituksen lennossa vaihtaminen.
Ensimmäiseksi mainittu vaikeuttaa ikävällä tavalla korkealla ilmassa
liikkuvien vihollisten tuhoamista ja jälkimmäinen taas tuplaa työmäärän, kun
esimerkiksi infotilan lukittua kohdetta ei voi suoraan siirtää taisteluskannerin
lukitukseen.

Poiketen pikkuveljestään Game Boy Advancella (Metroid Fusion), tarjoaa
Metroid Prime riittävästi pelattavaa. Jos pystyy taukoamatta tv-ruudun
ääressä istumaan, voi pelistä selvitä jopa viikonlopussa, mutta huolellisempi
tutkiminen ja bonusten kanssa näpertely pitkittävät viihdettä. Läpäiseminen
palkitaan toisella haastavammalla vaikeustasolla, joten kiinnostuksen ja
taitojen riittäessä pelin vetää läpi mielellään kahteen kertaan peräkkäin.
Kuukauden aikana oma pelikokemukseni on Primen parissa kestänyt jo yli
50 tuntia: 24 h ensimmäinen läpäisy ja noin 30 h toinen yritys. Oman
extraruiskeen pelille voisi antaa vielä moninpeli, jota ei ilmeisesti
ajanpuutteen ja erikoislaatuisen ohjausmallin vuoksi tällä kertaa ole
valmistettu. Ilman sitäkin Metroid Prime kohoaa Gamecuben
klassikkopelien kastiin.

Sir Lupus