Nipamaailma - Arvostelut: Metroid Prime 2: Echoes (GC)

METROID PRIME 2: ECHOES

Jatko-osat ovat hankalia tapauksia. Pelikokemus harvemmin eroaa mer-

kittävästi edeltäjästään, mutta toisaalta menestysreseptin totaalinen muut-

taminen ei välttämättä saisi hyväksyntää kuluttajilta. Metroid Prime 2:
Echoes muistuttaa hämmästyttävän paljon parin vuoden takaista ensim-

mäistä Primea eikä sen vuoksi herätä enää samanlaisia tuntemuksia. Tämä
ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelissä olisi jotain vikaa.

Palkkionmetsästäjä Samus Aranin nokka suuntautuu tällä erää kohti
Aether-planeettaa, jossa tilanne on muuttunut uhkaavaksi meteoriitin
törmäyksen jälkeen. Elämä taivaankappaleella on jakautunut pimeää
kansoittavien Ingien ja valoisalla puolella elävien Luminothien kesken.
Luminothien elintila on hupenemassa mustan puolen vallatessa energiaa
kaiken aikaa valoisalta puolelta. Samus päättää auttaa valoisan puolen
väkeä, mikä käytännössä tarkoittaa kolmen pimeän temppelin löytämistä
ja niiden puhdistamista.

Echoesin teemaksi valittu pomppiminen pimeän ja valon välillä kuulostaa
ensi alkuun varsin puhki kuluneelta keksinnöltä. Samoissa käytävissä ja
rakennuksia rampataan nyt tuplamäärä riippuen siitä, kummassa rinnak-

kaistodellisuudessa sankari seikkailee. Vaikka idea ei olekaan omaperäi-

nen, toteutuksen korkean tason ansiosta sukkuloimisessa on riittävästi
pelillistä syvyyttä. Aluksi pimeällä puolella haahuilu on varsin puisevaa,
mutta Samuksen päivitysten lisääntyessä ja taitojen kohentuessa pelotta-

vissakin maisemissa tulee toimeen. Erilaiset lamput ja muut valonlähteet
sekä valovoimaan perustuvat aseet antavat turvaa pimeässä vaeltamiseen,
mutta missejä ei pidä tehdä, koska synkkyys koituu sankarin kohtaloksi
yllättävän nopeasti.

Echoesissa noudatetaan jälleen kerran Metroid-sarjan tunnetuinta perin-

nettä: pikku hiljaa kerättäviä lisävoimia. Seikkailun alussa Samus taitaa
pelkät perusasiat eikä morp ball –muodosta tai muista erikoisuuksista ole
tietoakaan. Päivityksillä ohjataan myös pelaajan käyttäytymistä. Ilman riit-

täviä ominaisuuksia Samuksella ei ole asiaa tiettyihin tunneleihin tai aluei-

siin. Toinen liikkumista rajoittava tekijä on erot pimeän ja valoisan ulottu-

vuuden välillä. Vaikka kartalla kumpikin rinnakkaismaailmoista näyttää
samanlaiselta, eivät kaikki ovet ja portaalit käyttäydy samalla tavalla pi-

meällä puolella. Selvitäkseen pelin monista ongelmatilanteista on pelaajan
tiedettävä, mitä ulottuvuutta milloinkin on käytettävä.

Varsinaiset uutuudet Samuksen varustuksessa ovat vähäisiä. Muutamat
uudet aseet, visiirit ja puvut eivät juurikaan monipuolista toimintaa. Ympä-

ristön skannailu on kuitenkin edelleen hauskaa puuhaa, ja ahkera tutkija
palkitaan paitsi muhkealla informaatiomäärällä myös runsailla bonustava-

roilla. Merkittävämpi mullistus on aseiden ammusmäärä. Pelaajan on kiin-

nitettävä huomiota ammuskeluunsa, sillä perusase power beamia lukuun
ottamatta ammuksia on saatavilla rajoitetusti.

Haastetaso on pelissä on varsin korkea, eikä perusvihollisetkaan aina ole
niitä helppoja nakkeja. Sitkeää vastarintaa harrastavat pomovastukset
vaativat lähes aina useamman yrityksen ennen kuin taistelusessio päättyy
voitokkaasti. Tietyssä määrin pomotaistelut hieman toistavat itseään, sillä
minuutteja kestävät yhteenotot koostuvat jatkuvasta juoksemisesta, skan-

nailusta ja heikkoon kohtaan tulittamisesta. Jos yrityksessään epäonnis-

tuu, uuvuttava taistelu on otettava uusiksi. Tosin pitäähän pomohirviöiden
hieman ollakin hermoja raastavia. Tällöin palkkioksi saatavan uuden omi-

naisuuden ottaa entistäkin tyytyväisempänä vastaan.

Kärsimättömille pelaajille harmia saattaa aiheuttaa verrattain pitkät etäi-

syydet tallennuspaikkojen välillä. Vinkkinä kerrottakoon, ettei yhtään
tallennuspistettä ole syytä sivuuttaa. Muuten jopa tuntikausien pelaaminen
saattaa valua hukkaan yhtäkkisen kuoleman koittaessa. Yleisesti ottaen
tallennuspaikkoja on kuitenkin ripoteltu muutamaa kohtausta huomioimat-

ta tarpeeksi tiheään.

Teknisessä mielessä Echoes ei ole paljon muuttunut sitten Metroid
Primen. Grafiikka on edelleen erittäin komeaa. Retro Studios on jopa
pystynyt aavistuksen verran kohentamaan yksityiskohtien ja tehosteiden
määrää. Kakkososan synkempi yleistunnelma vahvistaa scifi-tunnelmaa
entisestään. Äänipuolella onnistumisprosentti ei yllä vastaavaan luokkaan,
vaikka Metroid-musiikiksi pelin taustabiitit tunnistaakin. Äänitoteutus ei
ole riittävän kunnianhimoinen eikä esimerkiksi monikanavaäänestä oteta
riittävästi irti.

Ennakkoon puhuttanut moninpeli poikkeaa muuten laadukkaasta pelistä
ikävällä tavalla. Neljän hengen välinen tappomatsi ei ole täysi floppi, mut-

ta eipä se mikään mieltäkään ylentävä kokemus ole. Moninpelivaihtoeh-

dot ovat tavattoman köyhät ja kokonaisuutena pelitila on kovin päällelii-

matun oloinen. Tarjolla olevat kentät ovat tylsiä, toiminta yksitoikkoista ja
erikoisuudet vähissä. Pallona pyörimisen merkitys moninpelissä on mitä-

tön eikä kolikoiden keräämisestä koostuva bounty-vaihtoehtokaan tarjoa
lohdutusta. Jos resursseja kunnollisen kimppapelin toteuttamiseen ei ole,
pelimuoto olisi syytä jättää ahtamatta valmiiseen tuotteeseen.

Metroidit ovat yksinpeleiksi suunniteltuja ja sellaisina ne myös parhaiten
toimivat. Metroid Prime 2: Echoes on Nintendon mainostamaa ”first
person adventurea” parhaimmasta päästä. Rautainen toteutus, syvällinen
ja kompakti tarina, tyylitelty tunnelma sekä omaperäisen toimivat kontrol-

lit ovat takeita sille, että peliin investoiminen palkitsee monilla nautinnolli-

sina kokemuksina. Retro Studios on kuitenkin ottanut turhan varman
päälle jatko-osan suhteen, minkä vuoksi Echoes on ainakin Metroid-
veteraanille hivenen liian tuttu ja yllätyksetön. Itse odotin suurempia
evoluution askelia.

Sir Lupus