gc_nbacourt

NBA COURTSIDE 2002

Nyt jo edesmenneen Left Fieldin koripallopeli NBA Courtside 2002 sai
kunnian olla ensimmäinen kyseisen lajityypin Euroopassa julkaistu peli
Gamecubella. Courtside-sarja sai alkunsa kahdella Nintendo 64-pelillä,
jotka kumpainenkin olivat ihan päteviä korispelejä yltämättä kuitenkaan
ihan huippuluokkaan. Samaa voi pitkälti sanoa myös Gamecube-osasta.

Kunnon urheilupelin tapaan NBA Courtside 2002 sisältää täyden lisenssin,
mikä tuo mukanaan oikeat joukkeet pelaajineen sekä areenoineen suoraan
NBA-liigasta. Myös Michael Jordanin naama roikkuu listoissa mukana, ja
pelin kansitaiturina jatkaa edelleen L.A. Lakersin Kobe Bryant.
Gamecuben tehokkaampi prosessori tekee pelaajista aikaisempaa
realistisempia, mikä näkyy pelikentällä muun muassa tarkempana
kasvokartoituksena pelaajissa. Yleensäkin kunkin pelaajan kohdalla
ominaisuudet on osattu mallintaa todellisuutta vastaavasti, eli oikeasti hyvät
kolmosen heittäjät ovat sellaisia myös pelissä. Joukkueiden tasoerot
huomaa selkeästi ja tarjolla olevat tilastot ovat monipuolisia, mutta
toisinaan myös hieman epäselviä. Koripallon ystävälle nämä seikat ovat
varmasti merkityksellisiä, joten on miellyttävä havaita, että niiden suhteen
on onnistuttu.

Courtside 2002:een on mahdutettu mukaan paljon pikku mukavaa.
Luonnollisesti nopeat pikapelit ja kokonainen kausi playoffeineen kuuluu
pelin päätarjontaan, mutta vauhdikkaammasta pelitemmosta pitäville
tarjolla on myös arcade-tila. Tässä tilassa pelikenttänä toimii kerrostalon
kattotasanne ja kentällä peluutetaan vain kolmea pelaaja joukkuetta
kohden. Sääntöjä ei juurikaan ole, mutta donkit ja blokkaukset ovatkin
tavallista mahtavempia. Kentälle ilmestyy tiuhassa tahdissa pieniä ympyrän
muotoisia alueita, ja jos niiden kautta onnistuu vippaamaan pallon koriin,
voi saaliina olla enemmän kuin kolme pistettä. Arcade-otteluiden viehätys
kuihtuu nopeasti pois jatkuvalla tahkomisella, mutta pienenä välipalana
pelitila toimii ihan kivasti varsinkin kaveriporukassa.

Quick Play –valinnalla pelikentälle pääsy on kaikkein nopeinta. Valitaan
vain joukkueet ja muutetaan halutessa kokoonpanoja ja homma on sillä
selvä. Jotta peliin pääsisi paremmin uppoutumaan, on kausitila ehdoton.
Halutessaan voi hypätä suoraan playoff-peleihin tai sitten saa tahkoa
valitun pituista kautta. Kuten yleensä aina urheilupeleissä, kautta varten
valittu joukkue tulee vähitellen hyvin tutuksi, ja sen hyvyydet ja heikkoudet
oppii tunnistamaan. Tällöin myös pelin tilastopuoli nousee arvoonsa.
Pelaajien vireen tarkistaa helposti statistiikkapuolelta, ja tarvittavat vaihdot
onnistuu parilla napinpainalluksella. En väitä joukkue- ja pelaajatilastoja
täydellisiksi, jotain parannettavaa niissä varmasti on, mutta omiin tarpeisiini
palvelu on ihan riittävää. Ja jos innostaa puuhastella oikein toden teolla,
onnistuu pelissä pelaajavaihdot joukkueiden välillä varsin kivuttomasti
samoiten kuin myös CPU:n välisten kausiotteluiden pelaaminen. Eiköhän
tästä ihan riittämään saa irti pelikauden iloja.

Edellä mainitun lisäksi pelissä on mukana pari pienempimuotoisempaa
pelitilaa. Harjoittelu tekee tehtävänsä aloittelijan opastajana kohtalaisen
mielenkiintoisesti, kiitos tarjolla olevien tekniikkavinkkien. Monista
muistakin korispeleistä tuttu 3-pisteen heittokilpailu löytyy sekin tästä
paketista, ja itse asiassa sen parissa viihtyy yllättävän hyvin kunhan vain
vastustajiksi löytyy elollista ystäväjoukkoa. Yksityiskohtaista oman
pelaajan luontieditoria ei myöskään sovi unohtaa. Näin tarkasti en olekaan
omia pelaajia tehnytkään, sillä vartalon muodot, karvoitukset, laastarit ja
varusteet valitaan monipuolisesta valikoimasta aina yksi ruumiinosa
kerrallaan. Oman pelaajan ominaisuuksia varten tarjolla on tuttuun tyyliin
tietty määrä pisteitä, joita voi sitten jakaa haluamiensa taitojen kohdalle.
Courtside 2002 mahdollistaa pelaajien luomisen sekä tosimielessä että
hupailupäällä, ja mikäs sen parempaa.

Itse pääasia eli pelaaminen voi hyvän aikaa tuntua hieman hankalalta. Peli
käyttää kaikkia Cube-ohjaimen nappeja, eikä täydellinen hallinta täten ole
mikään yhden päivän juttu. Oman lisänsä pelin kulkuun tuo L-napin
adrenaliini, mitä voi hyödyntää erilaisissa tilanteissa pelin aikana.
Esimerkiksi heitot ja harhautukset tehostuvat sitä mukaan mitä enemmän
L:ää painaa. Parhaimmat tyylit adrenaliinin käyttöön oppii vain pelaamalla
runsaasti. Puolustaminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi alkumetreillä,
ennen kuin löytää oikeat ajoitukset riistoille ja blokkauksille. Toki näyttäviä
hyökkäyksiä ja kolmosen upotustakin on treenattava. Tähän vielä lisättynä
pelitaktiikan vaihdot (ristiohjain), pikakäskyt (Z) ja aikalisät sekä
pelaajavaihdot valikon puolelta (start) niin oppimiskäyrää ainakin löytyy.
Alkuun pelin tarjoama easy-vaikeustaso tuntuu liian vaikealta, mutta
myöhemmin vaihtaa jo mielellään tasoa korkeammalle. Tämäntyylinen
pelitaitojen kehityskulku on täysin suotavaa, mutta ehkäpä tuntumaa olisi
jotenkin voitu yksinkertaistaa. Nyt ei moninpeleissä pysty oikein
pelaamaan tasaväkisiä otteluita kehittyneemmän ja vähemmän pelanneen
välillä, koska handicappiakaan ei ole.

Graafisesti peli on parempaa keskitasoa. Pelaajat ovat, kuten aiemmin jo
totesin, aiempaa realistisemman näköisiä ja heidän liikkeiden animointi on
muiltakin osin hyvässä jamassa myös vaihtopenkillä olijoiden osalta. Yleisö
koostuu 2-uloitteisista läpysköistä, jotka liikuttelevat osiaan pelitilanteiden
mukaan. Hyvä vaihtoehto verrattuna vaikkapa NHL 99:n värimössöön,
mutta lähikuvat yleisöstä voisi silti jättää näyttämättä. Pelikenttä
kimmeltelee areenan valojen loisteessa ja korit venyvät komeista
donkeista, mutta muilta osin sisätilat ovat aika karun näköisiä tulostaulu
mukaan luettuna. Äänipuolella hieman häiritsee se, että joka
paikkakunnalla toimii sama kuuluttaja, mutta muuten hän kyllä hoitaa
tehtävänsä ihan kivasti. Yleisö on mukana pelitilanteissa mukavalla
innostuksella ja salin DJ:kin pääsee aina välillä näyttämään taitojaan.
Selostuspuolelle toivoisi hieman enemmän eloa, sillä mikrofonin päässä
tuntuu olevan varsin aneemista väkeä. Mitään hirveämpää peliin
paneutumista ei selostajilta tunnu löytyvän, ja vähitellen kommenttilistalta
alkaa löytymään samoja tekstinpätkiä liian usein.

Kokonaisuutena NBA Courtside 2002 on kunnollinen koripallopeli
laajojen valintamahdollisuuksien sekä todentuntuisen pelitunnelman
ansiosta. Peli kaipaa silti jotain piristysruisketta, mikä nostaisi sen
kiinnostuksen tason vielä astetta korkeammalle. Kausitilaa lukuunottamatta
muuhun sisältöön tylsistyy ajan mittaan. Tosin tätä prosessia hidastaa
paljon ihmispelaajien suurempi lukumäärä. Pelihallintakaan ei ole ihan
nappisuoritus, mutta kyllä tätä kannattaa kaikille korisfanaatikoille kaikesta
huolimatta suositella.

MrVirtanen