gc_nbalive03

NBA LIVE 2003

NBA-koripallosarjassa ei Möttölää lukuunottamatta juurikaan suomalaisia
ole esiintynyt, mutta itse laji on Suomessakin ihan suosittua, vaikka
maailman huipulla emme olekaan. Nintendon oma viime kesän julkaisu NBA
Courtside 2002 on pitänyt Gamecuben korispelivalikoimaa pystyssä, mutta
nyt se on saanut kilpailijoita niin EA Sportsin kuin Sega Sportsinkin
suunnalta. Tässä arvostelussa tarkastamme, kuinka hyvin EA:n versio
ammattilaiskoripallosta on onnistunut.

NBA Live 2003 täyttää heti alkuunsa monia EA Sportsin urheilupeleistä
tuttuja tuntomerkkejä. Pelaaminen on kevyen arcademaista, välianimaatioita
pyörii ruudussa useaan otteeseen ja tilastoja sekä muita nippelitietoja on
jopa yli tarpeiden. Toisaalta komeat donkit, vauhdikas liikkuminen ja
tyylikkäät kikkailut luovat myös kunnon tunnelmaa peliparketille, vaikka se
ei sitten niin todenmukaista olisikaan.

NBA Liven kolmessa päämoodissa ei ole paljoa yllätyksiä. Urheilupeli
ilman kausitilaa on mahdottomuus, joten siihen katse onkin heti
ensimmäiseksi suunnattava. Jos täysipitkä kausi tuntuu hieman liian suurelta
urakalta, voi otteluiden lukumäärää myös pienentää. Suoraan playoff-
karkeloihin hyppääminen käy päinsä sekin. Hivenenkin jos on kiinnostunut
seuraamaan pelaajien iskukyvyn pidempiaikaista kehitystä ja selailemaan
erinäköisiä statistiikkatauluja, niin uramoodin parissa pitäisi viihtyä.
Tärkeimmät peruasiat ovat kausitilassa kunnossa, mutta toisaalta joitakin
pikkupuutteita löytyy. Pelaajien kunnon tarkkailemiseen ei käytännössä ole
mitään muita mahdollisuuksia kuin otteluiden yksilökohtaiset pistesaaliit.
Jonkinlaista viremittaria kaipaisi. Tosin vaihtojen tekeminenhän on
mahdollista matsin aikana, joten alavireiset kaverit voi siirtää penkille
myöhemminkin. Pelistrategialla on merkitystä, mutta tässä tapauksessa
asiassa on menty hieman yli. Erilaisia kuvioita on tarjolla päätä huimaavia
määriä, ja useinmiten erot eri taktiikoiden välillä ovat hyvin pieniä. Vaatii jo
aikamoista perehtymistä, että jaksaa uhrata kärsivällisyyttä kömpelön
taukovalikon takaata löytyvien taktiikoiden jatkuvaan remppaamiseen.
Onneksi tärkeimpiä pelityylin päälinjoja voi vaihdella helposti ristiohjaimella.

Franchise-pelitila tuo tavalliseen kausipelaamiseen vivahduksen managerin
elämää, kun joukkueen pelaajia saa kaupustella edestakaisin. Omaa
joukkuetta pystyy helpostikin vahvistamaan varsinaiseksi pisteautomaatiksi,
mutta virhehankintojakin matkan varrella saattaa sattua. Pohjimmiltaan
franchisen pelaaminen ei suuresti poikkea normaalin kauden tahkoamisesta.
Jos jotain erilaisuutta kaipaa, niin mies vastaan mies –ottelut
katukorissäännöin on ehdottomasti testattava. Konetta vastaan jatkuva
vastustajan kyttäily käy nopeasti tylsäksi, mutta kaverin kanssa pelitilaa
kannattaa joitakin kertoja kokeilla.

Ensikosketus ohjaimeen tekee olotilasta aluksi hieman epävarman.
Puolustaminen ja hyökkäys tuottaa joitakin hankaluuksia, mutta karttuva
pelikokemus korjaa asiaa. EA:n paljon mainostama freestyle-kontrolli eli c-
tatin suuntaaminen eri suuntiin hyökkäys- ja puolustustilanteissa ei ole niin
vallankumouksellista kuin väitetään. Mutta höydytönkään se ei missään
tapauksessa ole. Sen avulla puolustamiseen saa vakaampaa otetta ja
vastustajien korille etenemisen estäminen helpottuu. Onnistuneeseen
puolustamiseen lukeutuvat myös blokkauksien oikea-aikainen tekeminen
sekä tietenkin levypallojen napsiminen. Omat joukkuetoverit tosin tuntuvat
olevan usein aika vastentahtoisia ottamaan tosissaan irtopalloja, mikä
ajoittain harmittaa.

Hyökättäessä c-tatin freestylea voi käyttää muutaman harhautuksen
vääntämiseen. Suoritettava liike riippuu osittain pelaajan vauhdistakin, mutta
omasta mielestäni kaikkein kätevin harhautus tapahtuu x-napin
peruspyörähdyksestä. Syöttöpelaamisessa on syytä olla tarkkana, koska
pallo ei aina lennäkään sille pelaajalle, mikä mielessä käväisi. Z:lla syötön
kohteen voi kätevästi myös valita, mutta nopeissa tilanteissa tämä ei toimi.
Ylipäätänsä peli aina välillä tuntuu hieman arpovan, mistä rikkeestä annetaan
vapaaheitto, milloin syöttö ei onnistukaan ja niin edelleen. Liian toistuvaa
tämä ei sentään ole, joten pelaamisessa pysyy koko ajan into yllä.
Joukkueiden tasoerot on otettu huomioon, joten ottelu Los Angeles
Lakersia vastaan on todellakin aivan eri luokan liikuntaa kuin sarjataulukon
peränpitäjien otteet.

Koripallo NBA Livessa näyttää mukavan toimivalta. Yleisö ja toimitsijat
ovat tuttua pahvitaulutavaraa, johon urheilupeleissä on saanut jo tottua.
Pelaajat liikehtivät kentällä sutjakasti ja monia koripallosta tuttuja eleitä on
saatu mukaan. Oma lukunsa on erinäköiset donkkaukset ja harhautukset,
jotka ovat kieltämättä siistejä, mutta ajoittain myös hieman
epäuskottaviakin. Yllättävää on se, että pelaajilla esiintyy tyhjäjuoksua eli
esimerksi toista pelaajaa päin tarpoessa jalat käyvät, mutta kroppa ei liiku
mihinkään. Ei paha moka, mutta pistää kyllä jonkin verran silmään. Pelin
huipputilanteita näytetään uusintana, minkä lisäksi mukaan on ohjelmoitu
lyhyitä pätkiä valmentajien pohdintatuokioista, pelaajien tuuletteluista ja
muista vastaavista asioista. Ihan mukavia lisäyksiä siis, mutta kun näkee
kymmenettä kertaa saman animaation nimikirjoitusta antavasta pelaajasta ja
vihaisesta valmentajasta tämän takana, niin toiston maku alkaa jo hiipiä
suupieliin. Yleisö noudattaa perinteisiä kaavoja, eli kannustusta annetaan
hyville suorituksille silloinkin, kun peli on jo menetetty. Muuten äänimaailma
koostuu pallon pompahtelusta, korien kolinasta ja lattian narskumisesta.
Koriskentällä siis ollaan.

NBA Live 2003:sta ei todellisena koripallosimulointina voida puhua, mutta
viihdyttävänä pelinä paketti toimii sekä yksin ollessa että kaveriporukan
seurassa. Kontrolleihin kaipaisi pientä hienosäätöä ja pelitilanteisiin joitakin
selkeyttäviä toimintoja, mutta ei tämä ainakaan huonoon toteutukseen
kaadu. Vertailussa NBA Courtsiden kanssa kallistun pari pistettä Left
Fieldin tuotteen puolelle sen tasaisemman rytmin ja ohjauksen ansiosta,
mutta erot eivät ole suuria.

MrVirtanen