Nipamaailma.com - Arvostelut: NBA Street vol. 2 (GC)

NBA STREET VOL. 2

Voihan Harlemin pojat sentään! EA Sports Big –tittelillä julkaistu NBA
Street vol. 2 on Gamecuben parhaita urheilupelejä. Koripallon
harrastaminen amatöörimielessä on Amerikassa erittäin suosittua ja maan
suurimpien kaupunkien lähiökoriskentät nauttivat ainakin paikallisesti suurta
arvostusta. Tätä lähtökohtaa silmällä pitäen laadukkaalle katukorispelille on
varmasti kysyntää. Tarkan simulaation ystävien ja muiden realismin
kannattajien kannattaa pysyä loitolla NBA Streetistä. Meininki on nimittäin
sen verran yliampuvaa, onneksi kuitenkin hyvän maun rajoissa.

Pelin katukorisottelut käydään kolme vastaan kolme –kamppailuina kahteen
koriin. Korista saa yhden pisteen, viivan takaa vipatuista osumista kaksi
pojoa. NBA Streetissä pistelasku on kuitenkin vain osa kokonaisuutta.
Suurempi rooli annetaan näyttävyydelle. Perusvarmat pussitukset eivät
kiinnosta ketään, vaan mahtavimmat suosionosoitukset tulevat komeista
donkeista ja tyylitellyistä harhautuksista. Kaikki Cuben ohjaimet ylänapit (L,
R, Z) on varattu erityistä turbo-toimintaa varten, jolla vauhditetaan pelin
kulkua. Yhdistelemällä syöttö-, heitto- ja harhautusliikkeitä erilaisin turbo-
nappikomboin, saa aikaan kymmenittäin erilaisia kikkoja. Jos heittonappi
B:n yhdistää donkauksessa turbonaviska L:ään on tuloksena erilainen
suoritus kuin B:n ja vaikkapa R+Z:n yhdistelmä. Sama idea pätee myös
syöttöihin ja harhautuksiin. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon.

Pääperiaate on, että aina kannattaa liikkeitään turbolla vahvistaa.
Perusniksit ovat helppoja, mutta vaikeimmat monien nappien kombot
vaativat treenausta. Opetusjakson parissa pelijärjestelmään pääsee mukaan,
jonka jälkeen pelitaitojen kehittyminen on vain pelaajasta itsestään kiinni.
Tony Hawk:maisella temppuilemisella ja räjähtävillä hyökkäyskuvioilla on
myös laajempaa merkitystä itse otteluun. Kaikki korit, harhautukset ja
erikoisniksit pisteytetään. Mitä parempia ja monimutkaisempia komboja
pystyy tekemään, sitä vauhdikkaammin kasvaa palkki erityisessä
gamebreaker-mittarissa. Kun se täyttyy, on pelaajalla mahdollisuus tehdä
entistäkin upeampia koreja, jotka kaiken lisäksi vähentävät vastustajan
pistepottia. Toisen tason gamebreaker esimerkiksi lisää omaa pistesaalista
parilla pojolla samalla kun vastustajalta napataan useampia pisteitä pois.
Tiukassa väännössä gamebreakin käyttämisellä voi siis olla varsin tuhoisat
vaikutukset vastapuolen tiimille tai päinvastoin.

Monipuolisuudestaan huolimatta pelin kanssa pääsee sinuiksi varsin
helposti. Perustoiminnot ymmärtää hetkessä ja kokeilemalla oppii koko
ajan lisää. Peli ei myöskään ole ainoastaan näyttävien korien tekemistä
päästä päähän, vaan kerrankin myös puolustamisesta on aidosti hyötyä.
Pallonriistoja ja blokkauksia tapahtuu jatkuvasti, kunhan vain ajoittaa ne
oikeaan aikaan. Turbonappijärjestelmä pätee myös puolustukseen, joten
tehokkailla näppäinkomboilla hyökkäävän tiimin temppuilua pystyy
hillitsemään. Koska mitään sääntöjäkään hyökkäysaikaa lukuun ottamatta ei
ole, on pelaaminen koko ajan vauhdikasta ja täynnä tapahtumia.

Pelin ilman muuta innovatiivisinta antia on be a legend –moodi. Tyhjästä
aloittamalla tarkoitus on nousta katujen koriskuninkaaksi. Homman
ensimmäinen vaihe on oman pelaajan luonti. Hahmoeditori voisi olla
laajempikin, mutta kyllä sillä kohtalaisen vaihtelevia hahmoja aikaan saa.
Naispallottelijatkaan eivät tässä pelissä ole ollenkaan harvinaisuuksia. Kun
pelaajavalinta on tehty, poimitaan rinnalle pari joukkuetoveria ja aloitetaan
taival kohti suuruutta. Saadakseen mainetta ja kunniaa, on kierrettävä
yksittäisissä otteluissa, turnauksissa ja haastematseissa ympäri USA:aa.
Ensimmäiset pelit käydään New Yorkin kentillä, mutta jo muutama voitto
avaa tien muihinkin kaupunkeihin. Menestyksen myötä ansaituilla
kehityspisteillä oman pelaajan taitoja ja pelivälineitä pääsee jatkuvasti
parantamaan. Be a legend –tila toimii niin kuin parhaimpien uramoodien
pitääkin. Pelaamista riittää vähintään 15 tunniksi, vaihtelua ottelutyyppien
sekä areenoiden suhteen on tarpeeksi ja erinomainen katufiilis siivittää
jokaista matsia.

Legendaksi tulemisen ohella voi piipahtaa myös pelin toisessa päätilassa,
NBA challengessa. Se ei ole aivan yhtä valovoimainen kuin oman uran
luominen, mutta tietty vetovoimansa on NBA-tähdilläkin. Kaikki
ammattilaissarjan joukkueet niiden tärkeimpine pelaajineen on lisenssoitu
mukaan. Tämä tarkoittaa noin 250 taalaliigan pelaajaa. Challengessa
edetään valitulla NBA-joukkueella kukistaen yksitellen kaikki muut saman
sarjan tiimit. Voitot palkitaan kaikenmaailman lisähöysteillä, joista
merkittävimmät lienevät menneiden vuosien NBA-legendojen avautuminen
käytettäviksi. Moses, Magic, Bird, Jordan, Wilt, Dr. J ja monet muut
tähdittävät peliä läsnäolollaan. Kyseisistä megaluokan pelaajista voi sitten
tehdä vaikka oman joukkueen, mihin kokoaa esimerkiksi pari itse luotua
hahmoa vahvistaen heitä muutamalla supertähdellä.

Yllättävää kyllä, moninpeli ei ole aivan yhtä onnistunut kuin pelin muu
sisältö. Nelinpelissä toiminta on tahtoo luisua liian sekasortoiseksi, vaikka
koneen hallinnassa olevaa kolmatta joukkueen jäsentä pystyykin
komentamaan. Lukitut pelipaikat eivät ehkä ole kaikkein toimivan ratkaisu,
joten kimppapeliä varten on opeteltava kokonaan omanlaisensa
pelisysteemi. On suuri pettymys, että neljästään pelatessa jako on aina
tehtävä tyyliin kaksi vastaan kaksi. Miksei toiselle puolelle voisi ryhmittää
kolme pelaajaa, ja toista tiimiä puolestaan ohjaisi yksin jäävä neljäs pelaaja?
Tämä poistaisi osan muun muassa edellä mainitusta ongelmasta. Jo NBA
Courtside 2002:ssakin jaon pystyi tekemään näin, vaikka katukoris oli siinä
pelissä vain ylimääräinen lisämoodi. Vain kaksinpelinä NBA Streetin
multiplayer action on todella hauskaa ja toimivaa.

Pelin tekninen toteutus noudattaa oikeaa katutunnelmaa. Pelikenttiä löytyy
niin itä- kuin länsirannikoltakin ja ne myös eroavat melko paljon toisistaan.
Taustat ovat tyylikkään näköisiä oli kyseessä sitten takakujan sauhuavat
ilmastointikanavat tai aidan takana peliä seuraileva yleisö. Jo pelin kirjavan
liikevalikoimankin vuoksi pelaajien animoinnin on oltava toimivaa. Hieman
karikatyyrimaisesti suunnitellut hahmot heiluvat ja hääräävät sulavasti ilman
pahempia nykimisiä. Itsestään selvää lieneekin, että vallitsevassa arcade-
hengessä useimmat liikkeet eivät fysiikolta hyväksyntää saisi, mutta se ei
tässä toiminnassa tarkoitus olekaan. Lisää katu-uskottavuutta EA on
hankkinut soundtrackin avulla, jonka hip-hop-henkisten biisien joukossa
hoilaavat muun muassa Nelly ja Black Sheep. Selostus hoidetaan lähinnä
lyhyillä huumoripitoisilla kommenteilla, jotka sopivat kyllä pelin tyyliin, mutta
tulevat toiston takia liiankin tutuiksi.

Kardinaalimunauksien etsiminen NBA Street vol 2:sta on turhaa. Joitakin
pieniä yksityiskohtia olisi voitu tehdä paremminkin, tämä etenkin useamman
kuin kahden hengen moninpelin ollessa kyseessä. Kokonaisuus kuitenkin
ratkaisee ja se on EA:n pojilla tällä kertaa ollut hallussa. Näin tiiviisti ja
mielenkiinnolla en vähään aikaan muista urheilupeliin paneutuneeni. Pelaaja
imaistaan toimintaan heti mukaan ja irti pääsee vasta kun kaikki mahdollinen
on tullut saavutettua.

MrVirtanen