Nipamaailma - Arvostelut: NBA Street V3 (GC)

NBA STREET V3

NBA Street-pelisarja on hallinnut katukorispelimarkkinoita melkeinpä
monopolin tavoin viime vuosina. NBA Street V3:sta varten temppusys-

teemiä on viilattu ja peliin on lisätty muitakin uusia ominaisuuksia. Kysy-

mys kuuluukin, jaksaako pelisarjan jo kolmas osa vielä iskeä edeltäjiensä
tavalla. NBA Street -peliperheen tuotteet ovat aitoja pelaajia sekä useita
aitoja kenttiä lukuun ottamatta täyttä arcadea. Se toimii NBA Street -
sarjassa paremmin kuin hyvin. Jostain syystä NBA Live -sarjan lapsukset
eivät ole ikinä iskeneet Street-sarjaan, ja se on hyvä se.

Pelin uramoodissa aloitetaan pohjalta, vähitellen mainetta luoden ja omaa
häiskää kehittäen. Kehitysmahdollisuuksiin lukeutuvat niin heitot, pallon
blokkaukset, nopeus, donkkaus kuin paljon muutakin. Pelaajan kehitty-

mistä voi ohjata tarkasti valitsemalla niitä ominaisuuksia, joita haluaa
parantaa. Ominaisuudet tuleekin valita huolella, sillä matseissa tarvitsee
juuri sitä oikeaa suorituskykyä oikealle pelaajalle. Tietty pelaaja osaa
tehdä upeimmat kikat, toinen taas heittää hienoimmat kolmoset ja kolmas
lopulta donkkaa koko roskan sisään mitä upeimmalla tavalla. Oman
joukkuekokoonpanon valinta on siis tärkeää.

Otteluista ansaittua rahaa voi sijoittaa omaan kenttään, itse suunniteltuihin
kenkiin, koruihin, lippiksiin, pelipaitoihin, shortseihin sekä vaikkapa tatu-

ointeihin. Ja rahaa niihin saakin kulumaan. Kalleimmat korutkin lasketaan
jo monissa tonneissa, oman pelikentän tavarat ovat myös tyyriitä. Onnek-

si pelaaja voi myös saada sponsorisopimuksia. Onkin mietittävä tark-

kaan, paljonko rahaa kuluttaa kykyihin ja tavaroihin. Kentän kunnosta-

minen tuntuu loppujen lopuksi hyvin turhalta menoerältä, ja rahavirtojen
ollessa niukilla tuppasivat dollarit kulua lähinnä hahmonkehitykseen.
Kenttään panostaminen kun on suurimmaksi osaksi vain oman silmän
miellyttämistä.

Itse pelityyppejä on useita. Uramoodissa pelaaja voi valita tavallisista
21:een pisteeseen pelattavista matseista, donkkikisoista, turnauksista
sekä tavallisten otteluiden erilaisista variaatioista. Joissain pelityypeissä
lasketaan vain donkit, toisessa pelataan ilman temppupisteitä. Pelaaja voi
myös tehdä sopimuksen jonkun NBA-joukkueen kanssa, jonka kanssa
pelataan sarjaa. Pelityyppejä on monta, ja ne onnistuvat olemaan sopivan
vaihtelevia. Turnauksen jälkeen donkkikisa tuntuu virkistävältä. Se eroaa-

kin tavallisista pelityypeistä täysin. Kisassa pelaaja tekee erilaisia temppu-

ja päämääränä komean ilmalennon ja donkin yhdistäminen. Kisat ovat
mielenkiintoisia ja haastavia, onhan peliohjaimen jokainen nappi käytössä.
Tuomareiden antamat pisteet määräytyvät suorituksen mukaan ja jo pieni
virhe tiputtaa huomattavasti pisteitä.

Pelikentällä aloittelija saattaa aluksi olla ihmeissään. Toiminta on todella
nopeaa ja erilaisten kikkojen yhdistely sekä kimppadonkkaukset tuntuvat
vaikeilta toteuttaa. Onneksi kontrolleihin on panostettu. Ohjausmetodit on
helposti omaksuttavissa ja ne toimivat kokonaisuutena hyvin. Erilaisilla
olkanäppäinten sekä C-tikun yhdistelmillä tehdään vastustajaa hämääviä
kikkoja. Hauskimpia ovat liikkeet, joissa palloa pompotetaan takaisin
korilevystä tai vastustajan eri ruumiinosista. Yhdistämällä erikoistemppuja
tavallisiin kikkoihin saadaan aikaiseksi tyylikkäitä komboja.

Hauskojen kontrollien ansiosta pelaaminen on todella nautittavaa. Mel-

kein kaikki liikkeet voi yhdistää heittoon ja heitosta voi vielä syöttää
toiselle joukkutoverille. Pelin suolana on juuri temppujen yhdistely.
Pelaajan valtaisat liikeyhdistelmät palkitaan pistetilin karttumisella ja
Gamebreaker-mittarin täydentymisellä. Täyttä Gamebreaker-mittaria
käytetään spesiaaliheittojen ja –donkkien suorittamiseen. Esimerkiksi
heittäessään kolmeen pisteeseen oikeuttavan rajan takaa saa pelaaja
kaksi pistettä ja vastustaja menettää yhden. Eniten pisteitä saa
gamebreaker-donkeista, jotka ovat periaatteessa samanlaisia kuin
donkkikisoissa. Pelaaja liitää läpi ilmojen tehden hienoja temppuja.
Gamebreakerissa pelaaja voi lisäksi syöttää pallon toiselle tiimikaverille,
joka jatkaa liikkeitä ja lopettaa ne donkkaukseen. Koko donkin onnis-

tuttua oikein voi pelaaja saada neljäkin pistettä, ja vastustajalta taas vero-

tetaan useampia pisteitä. Tämä on kova isku, jolla voi kääntää pelinkulun
kokonaan edukseen. Toimivaa puolustuspeliäkin NBA Streetissä harjoi-

tetaan, mutta se jää upeiden hyökkäysten varjoon.

Se, että peli vain tuntuu hyvältä, ei ole pelintekijöille riittänyt. Hyvä niin,
sillä NBA Street V3 miellyttää silmää joka suhteessa. Pelaajien kasvot,
asut, kentät, pelin nimikkoliikkeet ja kaikki animointi on tehty huolella,
eikä varsinkaan RGB-kaapelilla tarvitse sen suuremmista sahalaidoista
kärsiä. Koko ulkoasu on todella onnistunut valikoita myöten, luoden
yhtenäisen kokonaisuuden.

Pelin hiphop-hengestä kertovat sekä kenttien laidoilla olevat tagit että
pelin musiikkipuoli. Myös selostaja kommentoi rennolla tyylillä, joka
eroaa täysin NBA Livestä. NBA Streettiin hiphop-kulttuuri sopii onneksi
kuin nyrkki silmään. Kaikki toimii kuin rasvattu. Jostain syystä pelintekijät
ovat Nintendo-erikoisuutena toimittaneet Marion, Peachin sekä Luigin
NBA Street V3:n Cube-versioon. Konsepti ei hyvästä ideasta huolimatta
toimi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kentällä Mario näyttää aitojen
pelaajien rinnalla lähinnä naurettavalta. Ei se kuitenkaan loppujen lopuksi
miinus ole.

NBA Street V3 toimii todella hyvin kuutiolla, toisin kuin monet muut
kolmannen osapuolen pelit GameCubelle nykyään. Pelin kaunis ulkoasu
liitettynä toimivaan pelisysteemiin ja rentoon tunnelmaan luovat pakkauk-

sen, johon tahtoo päästä käsiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Kehittymistä
vanhaan on tapahtunut paljon, pelin ollessa vaikeampi sekä pidempi kuin
edeltäjänsä. Peli siis toimii niin aloittelijan kuin veteraaninkin käsissä. Ky-

seessä on loistopeli, joka iskee salamaakin kovemmin.

Dentrian