gc_nhl2003

NHL 2003

EA Sports on hallinnut jääkiekkopelien markkinoita jo vuosikausia, vaikka
aina ei lopputulos olekaan tyydyttänyt jokaista kiekkofania. Nintendon
pelikoneille uskollisena pysyneille edellinen kosketus EA-lätkään tapahtui
NHL 99:n muodossa, joka saakin nyt toimia uusimman painoksen eli NHL
2003:n vertailukohtana.

Lisenssin tehokas hyödyntäminen on kuulunut aina NHL-sarjan vahvimpiin
osa-alueisiin ja pelaajalistat ovatkin jälleen kerran hyvässä jamassa.
Huomioon on otettu kustakin pelaajasta useista eri tekijöistä koostuva
kokonaisuus saman seikan pätiessä joukkueisiinkin. Koska tutut
treidausominaisuudet ovat edelleen mahdollisia, voi suosikkijuokkueensa
vahvuutta parannella haluamillaan pelaajilla. Tähdistöjoukkueiden lisäksi
tarjolla on liuta kansainvälisiä joukkueita ja myös kokonaan omanlaisensa
tiimin voi luoda. Seurojen tasoerot Amerikan kiekkosarjassa tuntuvat hyvin
mitoitetuilta, mutta maajoukkueiden puolella on tehty joitakin kummallisia
vetoja. Ilmeisestikään arvokisoja ei EA:n pojat viime aikoina ole laisinkaan
seuranneet, minkä voi päätellä esimerkiksi Slovakian tai Suomen
maajoukkueiden alhaisesta tasosta verratessa muihin maihin. Hyvää
kiekkoa Pohjois-Amerikassa pelataan, mutta siltikin Usan ja Kanadan
suosiminen on hieman ärsyttävää.

NHL 2003 tavoittaa varsin aidontuntuista jääkiekko-ottelun tunnelmaa.
NHL-areenoilla on omat nimensä ja löytyypä pelistä kotoinen Hartwall
Areenakin. Käytännössä eroavaisuudet jäävät kuitenkin vain hallin nimeen
ja tulostauluun, koska muuten joka paikassa arkkitehtuuri tuntuu olevan
täysin samanlaista. Pelaajien liikehdintä jäällä on aidon puoleista ja
pelitilanteita on väritetty lukuisilla eri animaatioilla. Jäähyille astumisista,
aloituksista, yleisön temmellyksistä, tuuletuksista ynnä muista monista
olennaisista tapahtumista on tarjolla useita vaihtelevia animaatioita, jotka
kieltämättä lisäävät oikeanlaista fiilistä. Yleisön eläytyminen ja
taukomusiikki tuovat parhaimmillaan tunteen aidon NHL-ottelun
seuraamisesta. Joitakin ärsyttäviä pikkuvirheitä pelistä silti vieläkin löytyy.
On täysin epäuskottavaa, että yleisö ja pelaajat ovat täysissä fiilingeissä kun
kotijoukkue kaventaa viimeisellä minuutilla tilanteeksi 1-6. Tai mitä
mesoamista pelaajalla on jäähyn ottaessaan, kun oma joukkue on selvässä
viiden maalin johdossa. Luulisi EA:n poikien vuosien varrella jo oivaltaneen
tämäntyyppiset seikat, mutta kun ei.

Pelimoodit eivät ole kokeneet uudistuksia. Pikamatsin lisäksi voi tahkoa
haluamansa pituista kautta, siirtyä suoraan playoffeihin tai valita turnauksen
haluamillaan joukkueilla. Kun vertaa NHL 99:ään on kuhunkin pelitilaan
tullut useita lisävaihtoehtoja ja parannuksia, mitkä luonnollisesti kohottavat
jonkin verran peli-iloa. Kaukalon koko tai jatko-ajan pelityyli ovat juuri
niitä pieniä asioita, mitkä ilahduttavat pilkunviilaajaa. Säännöt ja pelin
kulkuun vaikuttavat asetukset ovat varsin yksityiskohtaisia ja säädettävissä
miellyttävällä tarkkuudella. Hyvän ohella mukaan mahtuu myös
turhanpäiväisiäkin ominaisuuksia, kuten läpiajokamerat tai eräänlainen
ratkaisumittari, jotka niiden epäkäytännöllisyyden takia kytkee mielellään
nopeasti pois päältä. Menossa mukana ovat myös NHL-kortit, joiden
saamiseksi täytyy hankkia pisteitä suorittamalla määrättyjä tehtäviä
otteluiden aikana, tyyliin tee hattutemppu, kymmenen taklausta erän aikana
tai maali 30 sekunnissa. Ansaituilla korteilla voi sitten vaikuttaa väliaikaisesti
esimerkiksi vastapuolen pelaajiin tai hankkia uusia tuuletuksia valittavaksi.
Mistään mullistavasta ominaisuudesta ei ole kyse, mutta eipä tuosta
haittaakaan ole. Omalla kohdalla NHL-korttien käyttö jäi kyllä melko
vähäiseksi.

Vaikka tausta-asiat aina JP Jalon alkuspiikkejä myöten ovat hyvin
kunnossa, ei kokonaisuus välttämättä toimi ollenkaan yhtä loistokkaasti.
Tähän kuoppaan lankeaa myös NHL 2003, jonka pelattavuus kärsii
vakavia ongelmia monilla osa-alueilla. Pelin jo varsin arcademaiseksi
venyneen linjan runsaine taklauksineen vielä hyväksyy mukisematta, jos
muuten hallittavuuden osa-alueet olisivat tip-top. Pahinta pelissä on
nopeiden käännösten ja sulavien suunnanmuutosten tekeminen. Sen sijaan,
että pelaaja liikkuisi haluttuun suuntaan ja nappaisi irtokiekon tai pysäyttäisi
vastapelaajan, alkaakin ohjauksen alla oleva kiekkoilija kaartamaan
luistimillaan kunnon kierroksen ennen kuin vaadittu liikesuunta viimein
luonnistuu, jos vielä tällöinkään. Koneen ohjaamat joukkuetoverit eivät
kovinkaan kummoisella tekoälyllä ole varustettuja, kun pyyhältävät tuhatta
ja sataa täysin vapaan rebound-kiekon ohi. Itsekään tätä ei voi oikein
tehdä juuri mainitun kaarrosongelman vuoksi. Parantamisen varaa löytyy
myös taklausten, syöttöjen ja spurttien tekemisestä. Taklaustilanteista on
ehkä tehty hiukan realistisempia, mutta niiden aikaansaanti on oudon
tahmeaa ja tuuriin perustuvaa. Koska juurikaan muita kiekollisen pelaajan
pysäyttämismahdollisuuksia ei löydy, on puolustaminen toisinaan erittäin
turhauttavaa. Syöttöjen kohdalla perussyötöt ja suoraan syötöstä
laukaisemiset onnistuvat vielä hyvin, mutta erikoisempien kikkojen, kuten
valelaukauksien tai taaksejättöjen tekeminen on varsin tukalaa. Spurttinapin
suhteen tehty ratkaisu, missä näppäintä on koko ajan rämpytettävä, ei
myöskään miellytä. Ainoa todella hyvin toimiva ominaisuus on laukaisun
peittäminen sekä automaattiset harhautukset, mutta pelkästään näillä eväillä
ei pitkälle pötkitä. Manuaaliset harhautukset takertuvat omaan
näppäryyteensä.

Pelitapahtumat tuntuvat toisinaan ennaltamäärätyiltä. Kun vastustaja
yhtäkkiä pelin lopussa iskee kolme maalia peräkkäin kolmesta laukaisusta
kahdessa pelissä putkeen, alkavat epäilykset herätä. Maalien tekeminen on
kuitenkin kohtalaisen helppoa vielä vaikeammillakin vaikeustasoilla, mikä
onneksi tasoittaa pelin kulun omituisuuksia. Pitkät kausipelit kattavine
tilastoineen ja säätömahdollisuuksineen ovat kuitenkin ihan mukavia
koitoksia noin päällisinpuolin, vaikka mukaan mahtuukin jaksoja, jolloin
pelilevykkeestä tekisi mieli tehdä kahvikupin alunen. Tämmöisten hetkien
yllättäessä on parasta kutsua kaverit koolle, jolloin pelin kulun
epäloogisuudet jäävät unholaan, joskin ongelmat pelihallinnan suhteen
hieman latistavat hauskuutta. Päästyään käsiksi pelin pilailuvalikkoon, voi
vähän aikaa pitää hauskaa jättikokoisilla pelaajilla ja muilla erikoisuuksilla.

On ikävää havaita, että edistymisen sijaan EA:lla on tietyissä asioissa menty
peräti taaksepäin sitten vuoden 1999. Nyt kun ulkoiset puitteet alkavat olla
kohdillaan, on pelin sydän möhlitty pahan kerran. Pelattavuus kärsii ikävistä
ongelmista, joiden korjaamiseen on toivon mukaan ensi vuoden
painoksessa panostettu. Kiekkopelimarkkinoiden vähäisen kilpailutilanteen
vuoksi NHL 2003 on joka tapauksessa paras jääkiekkopeli Gamecubella
tällä hetkellä, mutta Nintendo 64:n NHL 99 on tasan tarkkaa nuo 12
pistettä miellyttävämpi peli pelata kuin mitä me sille aikoinaan arvosanaksi
annoimme. On mielenkiintoista nähdä, mikä on Segan vastaus tämän
kevään NHL 2K3:ssa.

MrVirtanen