Nipamaailma - Arvostelut: NHL 2005 (GC)

NHL 2005

NHL 2005:n suhteen odotukset olivat, jos ei nyt korkealla niin ainakin
positiivisen uteliaat. Viimeisin konsolikiekkoni, Gamecuben NHL 2003
jätti keskinkertaisen jälkimaun, mutta uskoin EA:n parantaneen konsep-

tiaan kahden vuoden aikana. Lisäpotkuna pelissä nähtäisiin vielä kotimai-

sen SM-liigamme kaikki joukkueet aitoine pelaajineen, mikä lämmittäisi
varmasti aikanaan tiiviistikin liigalätkää seurannutta peliarvostelijaa.

Säädettävää ja valittavaa tuntuu olevan ensi näppäimillä paljon. Pelikentän
tapahtumiin pääsee vaikuttamaan paitsi sääntöjä myös pelitempoa, pelaa-

jien aggressiivisuutta ja vaikeustasoa rukkaamalla. Lätkätunnelman luomi-

sessa avittaa erilaiset kuvakulmavaihtoehdot (joista vain harvat pelatta-

via), taustamusiikkina soivien kappaleiden valinta ja selostajien sekä pai-

kan päällä elämöivän yleisön desibelimittarin säätö. Kausivalikosta löytyy
NHL:n ja SM-liigan lisäksi myös läntisen naapurimme Ruotsin Elitserien-
kiekkosarja, Saksan DHL-liiga ja maajoukkuefriikkien iloksi viime vuoti-

nen World Cup of Hockey –turnaus. Ja mikä ilahduttavinta, kaikki jouk-

kueet ovat valtaosin miehitetty oikeannimisillä pelaajilla.

Ensimmäiseen liigaotteluuni luistelivat mahtipontisen EA-shown saattele-

mana mestari Kärpät ja liigan peräpäänpitäjä Pelicans. Tarkoituksena oli
antaa lahtelaisille kunnolla kyytiä, mutta kuinkas kävikään. Pelaaminen ei
luonnistunut oikein millään, vaan kiihkeät yritykseni rynniä Pelicans-maa-

lille kuivuivat hetimiten siniviivan jälkeen armottomaan ihmismassaan. No
jos ei kerta pääse läpi, ammutaan. Eipä tuonut tulosta tämäkään taktiikka,
sillä tusinasta vetoja suurin osa tyrehtyi heti alkuunsa lähimmän puolusta-
jan luistimeen. Yritin kyllä tähdätä muuallekin, mutta aivan kuin pelikaanit
olisivat varustaneet luistimensa jonkinlaisilla magneeteilla. Parin party-
playermäisen räkämaalin turvin Pelicans korjasi pisteet kotiin luvuin 3-1.

Ensimmäisen matsin jälkeen ajattelin surkean peliesityksen johtuvan tois-

taiseksi olemattomista taidoistani. Kymmenen ottelun jälkeen aloin kui-

tenkin olla jo huolissani, ja kokonaisen kauden jälkeen tuomio oli selvä.
NHL 2005 on turhauttava peli, joka muistuttaa jääkiekkoa lähinnä ulko-

näkönsä perusteella. Olin oppinut toki voittamaan – etenin ensimmäisellä
kaudellani aina finaaliin asti – mutta sadankaan ottelun jälkeen en tuntenut
hallitsevani joukkuettani kokonaisvaltaisesti. Ongelma toistuu riippumatta
joukkueesta tai sarjasta.

EA on jaksanut panostaa mainoslauseissa esiintyviin kikkanappeihin ja
muihin melkoisen hyödyttömiin erikoistoimintoihin, mutta näistä ei ole vä-

hääkään iloa perustuntuman kustessa sukkaan. Tekoäly loistaa ailahtele-

vuudellaan, ja välillä tuntuu kuin jäällä viilettäisi lauma apinoita pitkin ope-

tettuja ratoja. Tilanteet kone tuntuu arpovan, sillä niin maalit kuin jäähyt
tulevat harvoin oikeutetusti. Taitokiekkoa NHL 2005:ltä on turha odot-

taa. Pelitaktiikan pääajatus on niitata kaikki liikkuva jäihin. Reilut toistasa-

taa taklausta ottelua kohden ei ole enää jääkiekkoa, vaan jenkkifutista
luistimilla. Pelaamisen sujuvuus ja mielenkiinto kärsii kohtuuttomasti jatku-

vasta mättöhengestä.

Hampaita kiristävää on myös syöttöpeli. Kovin monimutkaisia kuvioita ei
ole edes mahdollista suunnitella, koska joka toisella syötöllä on tapana
suuntautua aivan toisaalle kuin oli tarkoitus. On huvittavaa, kun yrittää
syöttää edessä luistelevalle pelaajalle, ja kiekko lipuukin tämän vierestä
vastustajan päätyyn. Tai avopaikkaan maalinkulmalle tarkoitetun syötön
kone päättääkin ohjata ahdistettuna olevalle pelaajalle siniviivalle. Jostain
kumman syystä joukkuetovereilla on käsittämättömiä vaikeuksia saada
aivan helppojakin irtokiekkoja haltuunsa. Hitaasti valuva kiekko saattaa
ohittaa puolustajan tai hyökkääjän muutaman sentin päästä, ja koneen
ohjaama pelaaja seuraa hölmistyneenä vierestä kun vastustaja ampaisee
kymmenen metrin päästä noutamaan kiekon.

Mikä uskomattominta, EA:n lätkäpelien ikuisuusongelmaa, pelaajien
kummallista kaartelua ei vieläkään ole kitketty pois. Ongelma on perus-

tavaa laatua, sillä monesti tästä syystä vastustajalle avautuu täysin avoin
maalintekopaikka. On se niin hauskaa, kun puolustajan ottaa ohjauk-

seensa ja ensi töikseen tämä tekee sellaisen pikku piruetin pelaten itsensä
samalla täysin ulos tilanteesta. Muutenkin puolustamisessa keinot ovat
laskettavissa yhdellä sormella. Jos et saa vastustajaa runnottua nurin,
kiitää hän ohitsesi tuosta vain. Mailalla voi yrittää roikkua vastapelurin
peräsimessä, mutta tämä harvoin hidastaa etenemistä ja johtaa pahim-

millaan koukkaamisjäähyyn.

Kontrollit itsessään toimivat kohtuullisesti. Toiminnot on jaettu padin nap-

puloille fiksusti ja lämärille, rannelaukaukselle ja syötölle löytyvät omat
nappinsa, kuten myös taklaukselle ja harhautuksille. Aloitusten yhteydes-

sä pelaajan on helppo valita haluttu pelaajaryhmitys selkeästä kuviosta.
Ristiohjainta vääntämällä saa pelistrategian vaihdettua lennosta. Sikäli, jos
uskoo asialla olevan suurta merkitystä. Ulkoiset puitteet pelissä ovat
kohdallaan. Pelaajat liukuvat jäällä uskottavasti ja käyskentelevät kuten
oikeissa matseissa. SM-liigan suhteen on monia kauneusvirheitä, kuten
NHL-logoin varustetut tuomarit, sama jäähalli joka paikkakunnalla,
markkahintaiset naposteltavat, kahden pisteen arvoiset ottelut ja Ruotsin
liput suomalaishallien seinillä.

Kahden kauden jälkeen yritykseni aloittaa monivuotista managerityylistä
dynasty modea kulahtivat heti alkuunsa. NHL 2005:n matseja oli nähty jo
tarpeeksi. Koneen kanssa pelaaminen käynnistää nykyään lähinnä inhore-

aktion, vaikka kuinka haluaisi pitää pelistä. Mutta onneksi on kavereita,
joiden kanssa tuotteen ottaa esiin jopa ihan mielellään. Ei moninpelaami-

nen tietenkään kaikkia ongelmia poista, mutta inhimillisen vastustajan
kanssa huonostakin pelistä voi saada tunnelmaa irti. Höyryäviin kaveripii-

riturnajaisiin sopii miellyttäväksi välipalaksi myös vapaamuotoinen yhteen
maaliin pelattava ”katulätkä”, viralliselta nimeltä free 4 all.

EA Sportsin NHL 2005 on harmittavalla tavalla epäonnistunut. Potentiaa-

lia on paljon parempaa, sillä onhan lisenssiasiat, sisältö ja presentaatio
kohdallaan. Pelaaminen on vain kaikkea muuta kuin hauskaa, mikä johtaa
koko pelin lamautumiseen. Pelaamieni NHL-pelien joukossa 2005-versio
on ylivoimaisesti heikoin, mutta ennakkotietojen mukaan tämän syksyinen
06-painos olisi kulkenut reippaasti parempaan suuntaan. Toivoa sopii,
sillä Gamecuben kiekkomarkkinoilla ei kilpailevia tuotteita ole näkynyt
sitten Segan NHL 2K3:n.

MrVirtanen