DATARUUTU
Luonne: tasoloikka
Valmistaja: Namco
Julkaisija: Namco/EA
Pelaajia: 1, arcade 1-2
Muistikortti: 16 paikkaa
GBA-link: ei
Online: ei
Levyt: 1
ARVIOT
Gamecube
KUVAT
PAC-MAN WORLD 2

Pac-man keräsi keltaisia palloja ja väisteli kummituksia sokkeloissa jo yli
20 vuotta sitten. Kyseessä onkin yksi vanhimmista pelimaailman hahmoista,
jolle Namco on nyt väsännyt uuden seikkailun. Vaikka alkuperäisestä peli-
ideasta ollaankin jo harhaannuttu, hyödyntää Pac-Man World 2 kuitenkin
monia vuosien varrelta tuttuja elementtejä. Ajoittain pelaaminen herättää
aitoa mielenkiintoa, mutta toisaalta välillä tuntuu, että suositun sankarin
ympärille on vain kyhätty nopeasti jotain pelikelvollista tavaraa.

Pac-kylän asukkaiden ja kummitusten yhteenotto tuntuu olevan ainoa
mahdollinen lähtökohta tarinalle, kun Pac-man-peleistä puhutaan.
Takavuosilta tuttu kummitusnelikko ryövää yön pimeinä tunteina Pac-kylän
keskustan puusta kultaiset hedelmät, jolloin piru pääsee valloilleen.
Hedelmät on noudettava kummituksilta takaisin, jotta asiat palaisivat
normaaliin päiväjärjestykseen. Kylän viisaat laittavat tietenkin Pac-manin
selvittämään kuuden eri maailman vaarat ja vaikeudet. Pelissä onkin selvä
etenemisrakenne. Päästyään radan läpi siirrytään karttanäytöllä seuraavaan
kenttään, ja kun saman maailman kaikki radat on suoritettu voitokkaasti läpi
kohdataan bossi. Tämä on yleensä jokin kultaista hedelmää hallussaan
pitävä kummitus, jonka kukistettuaan voi siirtyä kohti seuraavaa maailmaa.

Pääasiassa toiminta pysyy samanlaisena alusta loppuun eli melko puhtaasta
tasohyppelystä on kyse. Korokkeilta hypitään toisilla, käytetään lauttoja
apuna, varotaan kuiluja, nitistetään joitakin vihollisia sekä tietenkin ahmitaan
mielettömiä määriä pac-dotteja (niitä keltaisia pikkupalloja). Hyppimisen
lisäksi Pac-man hallitsee ilmapotkun, hieman Marion murskausloikkaa
muistuttavan tömähdyshypyn sekä nopean kiihdytyspyrähdyksen, jota pitää
käyttää muun muassa leveiden kuilujen ylittämiseen hyppyrin avulla.
Tietenkin kummituksiakin vastapuolella ajoittain esiintyy ja niistä pääsee
eroon ainoastaan löytämällä power-pallon, minkä vaikutuksen aikana
siniseksi muuttuvat kummitukset on helppo napsi suihinsa. Suorittaakseen
kentän 100-prosenttisesti läpi on kaikkien pac-dottien ohella etsittävä myös
jokainen tavallinen hedelmä.

Maailman mukaan määräytyy pitkälti kyseisen alueen kenttien teema. Pac-
kylästä lähdettyään ensimmäisenä etappina on metsä, joka sisältää ehkäpä
ne kaikkein perinteisimmät ja helpoimmat osuudet koko pelin aikana. Peli
vaikeutuu kuitenkin koko ajan ja kun seuraavassa maailmassa siirrytään
hyppimään puiden latvojen korkeudelle, on oltava jo tarkkaavaisempi mihin
askeleensa suuntaakaan. Pac-man World 2 ei ole monimutkainen peli,
mutta se osaa olla ajoittain hyvin hankala. Tietyt kohdat vaativat todella
tarkkaa ajoittamista ja keskittymistä, mikä huonona päivänä ei välttämättä
ota luonnistuakseen. Useasti on ihan kokeiltava kuoleman kautta kuinka
eteneminen oikein onnistuu. Varsinkin jos omaa perfektionistin luonnetta ja
haluaa heti ensimmäisellä kerralla kerätä kaikki ongelmallisimpiinkin
paikkoihin sijoitetut bonuskolikot tai hedelmät, saattaa joutua yrittämään
samaa kohtaa monta kertaa peräkkäin. Namcolla on onneksi oivallettu
tämä ja check point –välietappimerkki on lähes poikkeuksetta jokaisen
vaikeamman kohdan jälkeen. Lisäksi elämiäkin kerääntyy pelatessa
riittävissä määrin.

Peli sisältää myös erikoisempia osuuksia, jotka tosin ovat paljolti tuttuja
monista muista tasoloikista. Esimerkiksi lumivuori-maailman kenttä, jossa
paetaan vuoren rinteeltä valuvaa jättimäistä lumipalloa on idealtaan
samanlainen kuin Crash Bandicoot –peleissä on nähty. Super Mario 64:sta
puolestaan on kopioitu Pac-manin metallipuku, joka tekee sankarista
haavoittumattoman. Henkilökohtainen suosikkini on niinikään äsken
mainitsemastani lumivuori-maailmasta löytyvä luistelukenttä, jossa
hurjastellaan kovaa vauhtia vuorelta alaspäin väistellen esteitä ja ponkaisten
hyppyreistä. Toisaalta Oceanin Pac-sub osuudet eivät sitten olekaan aivan
yhtä viehättäviä.

Pac-manin ohjaaminen on tavattoman simppeliä. Ohjaustatin lisäksi ei
tarvitse kuin A- ja B –nappeja. Myös kameran hallinta on pelaajan käsissä.
C-tatilla ja L:llä kuvan saa yleensä kohdistettua tarpeeksi sujuvaan
asentoon, mutta jonkin sorttista takkuiluakin ilmenee. Välillä kuva ei suostu
millään kääntymään tai oikeasta menosuunnasta ei saa tolkkua. Muilta osin
kontrollit tuntuvat olevan kohdillaan, mitä nyt joskus kaipaisi hieman
enemmän tarkkuutta. Ohjaukseen Pac-man World 2 ei siis ainakaan
kaadu.

Retroilijoille Namcon uusin Pac-man peli on kiinnostuksen aihe. Seikkailun
aikana kerätyillä bonuskolikoilla voi avata vähitellen Pac-kylästä löytyvän
pelihallin arcade-pelejä. Mukana on niin alkuperäinen kolikkopeliversio
kuin myös uudempia väännöksiä samasta ideasta tyyliin Pac Attack ja
Pac-Mania. Nykyaikaistakin versiota originaalista pelistä pääsee
kokeilemaan. Pulmapelien ystävillä pelihallissa voi vierähtää pitkäkin tovi,
koska korkeasta iästään huolimatta nämä pelit tarjoavat todella kovan
haasteen.

Mitenkään erityisen komea tai mahtavalta kuulostava Pac-Man World 2 ei
ole. Grafiikka noudattaa perustasoloikan linjoja ilman mitään erikoisempia
tehosteita. Pac-man on hiukan persoonaton pelihahmo, mutta osaa olla silti
ihan symppis. Taustamusiikin ja äänitehosteiden täytyy olla aika
mitäänsanomatonta tavaraa, koska tunnushyräilyä lukuun ottamatta ei
mieleen ole jäänyt tältä saralta oikeastaan mitään. Mutta kun ottaa
huomioon pelin kohdeyleisön, niin tuskin siellä kovin tarkkaan edes
pohditaan kuinka komealta peli näyttää. Peli-ilohan on se pääasia, ei
huipputarkka grafiikka. Tai näinhän sitä aina toitotetaan, kuka sitten oikeasti
tällaista ajattelua noudattaa.

Pac-Man World 2:lla ei kaikesta huolimatta ole rahkeita nousta hyvien
pelien arvoiseen joukkoon eli 80 pisteen paremmalle puolelle. Pelin
lineaarisuudesta on pakko sakottaa eikä seikkailun kestokaan ole niitä
kaikkein pisimpiä. Palautettuani rauhan Pac-kylään näytti pelin ajanottokello
viittä tuntia ja 54 minuuttia ja olin sentään suorittanut jokaisen kentän
vähintään 80-prosenttisesti läpi. Pelin haasteellisuuskin tuntuu silloin tällöin
keinotekoisesti luodulta. Tällä viittaan kohtiin, joissa eteenpäinpääsemisen
oikeaa ratkaisua saa testata kuolettavan monta kertaa. Perheen nuorimmille
jäsenille ja historian kansista kaivetuista Pac-peleistä kiinnostuneille tätä voi
pienellä varauksella suositella.

MrVirtanen
76 pistettä
>> Klassikkosankarin osittain
onnistunut paluu.