|
DATARUUTU
Luonne: tasoloikka
Valmistaja: Namco
Julkaisija: Namco/EA
Pelaajia: 1, arcade 1-2
Muistikortti: 16 paikkaa
GBA-link: ei
Online: ei
Levyt: 1
|
|
ARVIOT
Gamecube
|
|
KUVAT
|
|
PAC-MAN WORLD 2
Pac-man keräsi keltaisia palloja ja väisteli kummituksia sokkeloissa jo yli
20 vuotta sitten. Kyseessä onkin yksi vanhimmista pelimaailman hahmoista, jolle Namco on nyt väsännyt uuden seikkailun. Vaikka alkuperäisestä peli- ideasta ollaankin jo harhaannuttu, hyödyntää Pac-Man World 2 kuitenkin monia vuosien varrelta tuttuja elementtejä. Ajoittain pelaaminen herättää aitoa mielenkiintoa, mutta toisaalta välillä tuntuu, että suositun sankarin ympärille on vain kyhätty nopeasti jotain pelikelvollista tavaraa.
Pac-kylän asukkaiden ja kummitusten yhteenotto tuntuu olevan ainoa
mahdollinen lähtökohta tarinalle, kun Pac-man-peleistä puhutaan. Takavuosilta tuttu kummitusnelikko ryövää yön pimeinä tunteina Pac-kylän keskustan puusta kultaiset hedelmät, jolloin piru pääsee valloilleen. Hedelmät on noudettava kummituksilta takaisin, jotta asiat palaisivat normaaliin päiväjärjestykseen. Kylän viisaat laittavat tietenkin Pac-manin selvittämään kuuden eri maailman vaarat ja vaikeudet. Pelissä onkin selvä etenemisrakenne. Päästyään radan läpi siirrytään karttanäytöllä seuraavaan kenttään, ja kun saman maailman kaikki radat on suoritettu voitokkaasti läpi kohdataan bossi. Tämä on yleensä jokin kultaista hedelmää hallussaan pitävä kummitus, jonka kukistettuaan voi siirtyä kohti seuraavaa maailmaa.
Pääasiassa toiminta pysyy samanlaisena alusta loppuun eli melko puhtaasta
tasohyppelystä on kyse. Korokkeilta hypitään toisilla, käytetään lauttoja apuna, varotaan kuiluja, nitistetään joitakin vihollisia sekä tietenkin ahmitaan mielettömiä määriä pac-dotteja (niitä keltaisia pikkupalloja). Hyppimisen lisäksi Pac-man hallitsee ilmapotkun, hieman Marion murskausloikkaa muistuttavan tömähdyshypyn sekä nopean kiihdytyspyrähdyksen, jota pitää käyttää muun muassa leveiden kuilujen ylittämiseen hyppyrin avulla. Tietenkin kummituksiakin vastapuolella ajoittain esiintyy ja niistä pääsee eroon ainoastaan löytämällä power-pallon, minkä vaikutuksen aikana siniseksi muuttuvat kummitukset on helppo napsi suihinsa. Suorittaakseen kentän 100-prosenttisesti läpi on kaikkien pac-dottien ohella etsittävä myös jokainen tavallinen hedelmä.
Maailman mukaan määräytyy pitkälti kyseisen alueen kenttien teema. Pac-
kylästä lähdettyään ensimmäisenä etappina on metsä, joka sisältää ehkäpä ne kaikkein perinteisimmät ja helpoimmat osuudet koko pelin aikana. Peli vaikeutuu kuitenkin koko ajan ja kun seuraavassa maailmassa siirrytään hyppimään puiden latvojen korkeudelle, on oltava jo tarkkaavaisempi mihin askeleensa suuntaakaan. Pac-man World 2 ei ole monimutkainen peli, mutta se osaa olla ajoittain hyvin hankala. Tietyt kohdat vaativat todella tarkkaa ajoittamista ja keskittymistä, mikä huonona päivänä ei välttämättä ota luonnistuakseen. Useasti on ihan kokeiltava kuoleman kautta kuinka eteneminen oikein onnistuu. Varsinkin jos omaa perfektionistin luonnetta ja haluaa heti ensimmäisellä kerralla kerätä kaikki ongelmallisimpiinkin paikkoihin sijoitetut bonuskolikot tai hedelmät, saattaa joutua yrittämään samaa kohtaa monta kertaa peräkkäin. Namcolla on onneksi oivallettu tämä ja check point –välietappimerkki on lähes poikkeuksetta jokaisen vaikeamman kohdan jälkeen. Lisäksi elämiäkin kerääntyy pelatessa riittävissä määrin.
Peli sisältää myös erikoisempia osuuksia, jotka tosin ovat paljolti tuttuja
monista muista tasoloikista. Esimerkiksi lumivuori-maailman kenttä, jossa paetaan vuoren rinteeltä valuvaa jättimäistä lumipalloa on idealtaan samanlainen kuin Crash Bandicoot –peleissä on nähty. Super Mario 64:sta puolestaan on kopioitu Pac-manin metallipuku, joka tekee sankarista haavoittumattoman. Henkilökohtainen suosikkini on niinikään äsken mainitsemastani lumivuori-maailmasta löytyvä luistelukenttä, jossa hurjastellaan kovaa vauhtia vuorelta alaspäin väistellen esteitä ja ponkaisten hyppyreistä. Toisaalta Oceanin Pac-sub osuudet eivät sitten olekaan aivan yhtä viehättäviä.
Pac-manin ohjaaminen on tavattoman simppeliä. Ohjaustatin lisäksi ei
tarvitse kuin A- ja B –nappeja. Myös kameran hallinta on pelaajan käsissä. C-tatilla ja L:llä kuvan saa yleensä kohdistettua tarpeeksi sujuvaan asentoon, mutta jonkin sorttista takkuiluakin ilmenee. Välillä kuva ei suostu millään kääntymään tai oikeasta menosuunnasta ei saa tolkkua. Muilta osin kontrollit tuntuvat olevan kohdillaan, mitä nyt joskus kaipaisi hieman enemmän tarkkuutta. Ohjaukseen Pac-man World 2 ei siis ainakaan kaadu.
Retroilijoille Namcon uusin Pac-man peli on kiinnostuksen aihe. Seikkailun
aikana kerätyillä bonuskolikoilla voi avata vähitellen Pac-kylästä löytyvän pelihallin arcade-pelejä. Mukana on niin alkuperäinen kolikkopeliversio kuin myös uudempia väännöksiä samasta ideasta tyyliin Pac Attack ja Pac-Mania. Nykyaikaistakin versiota originaalista pelistä pääsee kokeilemaan. Pulmapelien ystävillä pelihallissa voi vierähtää pitkäkin tovi, koska korkeasta iästään huolimatta nämä pelit tarjoavat todella kovan haasteen.
Mitenkään erityisen komea tai mahtavalta kuulostava Pac-Man World 2 ei
ole. Grafiikka noudattaa perustasoloikan linjoja ilman mitään erikoisempia tehosteita. Pac-man on hiukan persoonaton pelihahmo, mutta osaa olla silti ihan symppis. Taustamusiikin ja äänitehosteiden täytyy olla aika mitäänsanomatonta tavaraa, koska tunnushyräilyä lukuun ottamatta ei mieleen ole jäänyt tältä saralta oikeastaan mitään. Mutta kun ottaa huomioon pelin kohdeyleisön, niin tuskin siellä kovin tarkkaan edes pohditaan kuinka komealta peli näyttää. Peli-ilohan on se pääasia, ei huipputarkka grafiikka. Tai näinhän sitä aina toitotetaan, kuka sitten oikeasti tällaista ajattelua noudattaa.
Pac-Man World 2:lla ei kaikesta huolimatta ole rahkeita nousta hyvien
pelien arvoiseen joukkoon eli 80 pisteen paremmalle puolelle. Pelin lineaarisuudesta on pakko sakottaa eikä seikkailun kestokaan ole niitä kaikkein pisimpiä. Palautettuani rauhan Pac-kylään näytti pelin ajanottokello viittä tuntia ja 54 minuuttia ja olin sentään suorittanut jokaisen kentän vähintään 80-prosenttisesti läpi. Pelin haasteellisuuskin tuntuu silloin tällöin keinotekoisesti luodulta. Tällä viittaan kohtiin, joissa eteenpäinpääsemisen oikeaa ratkaisua saa testata kuolettavan monta kertaa. Perheen nuorimmille jäsenille ja historian kansista kaivetuista Pac-peleistä kiinnostuneille tätä voi pienellä varauksella suositella.
MrVirtanen
|
|
76 pistettä
>> Klassikkosankarin osittain
onnistunut paluu. |