Nipamaailma - Arvostelut: Paper Mario: The Thousand-Year Door (GC)

PAPER MARIO: THE THOUSAND-YEAR DOOR

Nintendo 64:n viimeisimpiin julkaisuihin lukeutunut Paper Mario jäi
varsinkin Euroopassa hyvin vähälle huomiolle. Omaperäinen rooliseikkailu
ei kyennyt taistelemaan palstatilasta seuraavan konsolisukupolven – etu-

nenässä Playstation 2:n – rynnistäessä markkinoille. Toisaalta Nintendo
saa syyttää tapahtuneesta myös itseään. Paper Mario ehti kitua kehitys-

helvetissä vuosikausia ennen julkaisuaan ehtien kantaa muun muassa nimiä
Super Mario RPG 2 ja Super Mario Adventure.

Jatko-osan suhteen on onneksi toimittu reippaammin. Paper Mario: The
Thousand-Year Doorilla Intelligent Systems vie vanhaa konseptiaan
entistäkin pelattavampaan suuntaan. Lättänien 2D-hahmojen yhdistäminen
kolmiuloitteiseen ympäristöön on paitsi tyylitajuinen niin myös pelilliseltä
merkitykseltään entistäkin konkreettisempi ratkaisu. Paperinohut Mario
kun livahtaa pienestäkin aukosta, kuten kaltereiden välistä, yksinkertai-

sesti kylkeä kääntämällä. Ilmateitse matka etenee paperilennokiksi muo-

vautumalla, vesistössä valinta on taasen paperivene. Vastaavanlaisia pa-

periteemalla leikittelyjä seikkailu on pullollaan.

Game Boy Advancen mainiota Mario & Luigi: SuperStar Sagaa muis-

tuttava taistelujärjestelmä on pelin toinen tärkeä elementti. Yhteenotot
vihollisten kanssa ratkaistaan taistelulavalle, jonne myös yleisö kerääntyy
seuraamaan Mario-jengin edesottamuksia. Periaatteessa taistelut etenevät
perinteisellä vuoropohjaisella systeemillä, mutta pelkkiä valikoita vääntä-

mällä ei taistelukosketuksia välttämättä voita. Mahdollisimman tuntuvien
vahinkojen aikaansaaminen vaatii pelaajan oikeaoppista ajoitusta. Ei riitä,
että hyökkäykseksi valitsee vasaran. Isku on myös ajoitettava juuri oike-

aan kohtaan - tässä tapauksessa analogitatin vapautuksella. Hyppyhyök-

käyksissä tehoja on puolestaan lisättävä oikein ajoitetuilla napinpainalluk-

silla.

Myös taisteluiden luppoaikana havainnointikyky on pidettävä virkeänä.
Lavan ympärillä meuhkaava yleisö on nimittäin yksi osa taisteluiden kul-

kua. Katsomon puolelta saattaa lentää milloin rojua, milloin energiasieniä
sankareidemme päälle. Yleisöä tarvitaan myös Marion suorittamiin eri-

koisliikkeisiin, joihin voima kerätään yleisön puolelta saaduista tähdistä.
Taistelukunnon onkin syytä olla kohdallaan, sillä vastapuolella nähdään
mitä monipuolisin kaarti tuttuja Mario-pahiksia sekä liuta uusia vihollisia.
Pahimmillaan Marion on taisteltava jopa satapäistä vihollislaumaa vastaan
yhdellä kertaa.

Seikkailun tavoite on seitsemän kristallin kerääminen. Kristalleja tarvitaan
pelin nimessä mainittavan tuhatvuotisen oven avaamiseen. Oven takana
odottavat suuret aarteet, mutta pääsyy Marion elämysmatkalle on Prin-

sessa Peachin jääminen nalkkiin oven toiselle puolelle. Tällä kertaa
Bowser ei kuitenkaan ole vastuussa tapahtuneesta, vaikka hänkin pelissä
esiintyy. Juonentynkä ei vaativaa roolipelaajaa vakuuta, mutta hauskan
kerronnan ja jo Mario & Luigissa esiin nousseen itseironisen otteen
ansiosta The Thousand-Year Doorin käänteet jaksavat kiinnostaa.

Taisteluiden kautta saaduilla tähdillä haalarisankarin taso nousee. Pelaajan
päätettävissä on, mihin suuntaa Marioa on syytä kehittää. Osumapisteisiin
panostaminen tuottaa enemmän vahinkoa vihollisille, mutta olisiko sitten-

kin tarpeellista hankkia uutta aseistusta tai kohdistaa pistesaldo erikoisis-

kuihin kukka- ja badge-pisteiden muodossa. Marion mukana hiihtää jat-

kuvasti myös alati vaihtuva apuri. Entiset vihulaiset Goomba ja Koopa
kuuluvat melkeinpä Marion vakioavustajiin. Apurit korvaavat ikään kuin
Luigin paikkaa, jos vertailukohdaksi otetaan jälleen jo mainittu GBA-peli.
Heidän roolinsa ei kuitenkaan ole yhtä hallitseva, vaan yleensä yhdestä
apurista on hyötyä vain tietynlaisiin ongelmiin.

Näppärillä puzzleilla ja keventävillä minipeleille varustettu pelimaailma
yhdistettynä ihastuttavaan ulkoasuun tarjoaa yllin kyllin nähtävää ja
kokeiltavaa taisteluiden välillä. Kentät voisivat kuitenkin olla hieman
suurempia, sillä pelissä sorrutaan ajoittain liialliseenkin edestakaisin
ravaamiseen. Onneksi varsinaisia noutotehtäviä ei ole kuin muutama.
Kokeneempi pelaaja valittanee pelin verrattain alhaista vaikeustasoa,
mutta toisaalta pelin rento ote kekseliäine dialogeineen ja pirteine pulmi-

neen eivät anna mahdollisuutta kyllästymiselle.

Helposti hallittava, idearikas ja hauska Paper Mario: The Thousand-
Year Door kosiskelee erityisesti hieman nuorempaa peliyleisöä, mutta
kelpaa erinomaisesti myös roolipelikonkarille. Omintakeinen graafinen
ilmiasu, nintendomaiset taustaluritukset ja vanhat tutut hahmot luovat
seikkailulle turvalliset raamit, joita kliseinen juoni ei pysty horjuttamaan.
Parasta Marioa vuosiin!

Sir Lupus