gc_pikmin

PIKMIN

Pikmin näki päivänvalon E3-pelimessuilla vuonna 2001. Tällöin Shigeru
Miyamoton esittelemää peliä katsottiin vielä hieman kummallisesti, koska
ei tiedetty kunnolla, minkälainen peli on tulossa. Nyt kun valmista tuotetta
on päässyt itse jauhamaan, on saanut huomata viihtyneen varsin hyvin
tämän strategisen ongelmanratkontapelin parissa.

Pelin taustatarinasta on tullut varsin tunnettu, mutta kertaus ei ole siltikään
pahasta. Kapteeni Olimarin avaruusalus kokee asteroidin iskun ja syöksyy
tuntemattomalle planeetalle. Olimarille ei tietenkään käy mitään, mutta
paluumatkan estää hajonnut alus. Sen palasat ovat levinneet pitkin maita ja
mantuja, ja mikä pahinta, Olimarin hengityskaasuvarat riittävät vain
kolmeksikymmeneksi päiväksi. Tässä ajassa on löydettävä tarvittavat
osat, ja tähän työhön apu löytyy sipulimaisista kasveista, pikmineistä,
joiden kanssa pelin ongelmien kimppuun käydään käsiksi.

Pelin idea perustuu maksimissaan satapäisen Pikmin-lauman
hallitsemiseen. Kasviystävät jakautuvat kolmeen eri ryhmään värinsä
perusteella. Eri väriset Pikminit osaavat erilaisia taitoja, esimerkiksi siniset
hoitavat parhaiten veteen liittyvät probleemat, kun taas punaiset hallitsevat
kuumuuden. Yhteispelillä homma sujuu ja ongelmat hoituvat. Siltojen
rakentelu, muurien hajottaminen, vihollisötököiden kukistaminen ovat
muutamia esimerkkejä perinteisimmistä matkan keskeyttävistä syistä.
Suuren lauman hallitsemisen luulisi olevan vaikeaa, mutta c-tatin ja muiden
näppäinten yhteispeli toimii todella hyvin, mikä tekee pelaamisesta aidosti
nautittavaa. Lisäksi kamera tietää mitä tekee ja tottelee nopeasti sille
annettuja käskyjä. Ehkä käytössä olevat hallintamenetelmät ovat vähän
turhankin yksinkertaisia, koska välillä kursoria, jolla Pikminit usutetaan
kohteen kimppuun, tulee iskettyä vaikka minne. Pilliin viheltämällä voi
pikmin-lauman koota yhtenäiseksi ryhmäksi.

Peli ei ole vain leppoisaa alueiden tutkiskelua, vaan koko ajan on
pidettävä kiinni pelin tavoitteista ja myös huolehtia näistä pikkuotuksista.
Valitettavasti pikmineita tulee pelin aikana menettämään runsain määrin,
joten kiintyä näihin veijareihin ei pitäisi. Onneksi uusia syntyy kentistä
löytyvistä napeista, joita kannattaa kantaa kotipesään. Esimerkiksi
nujerretuista vihollisista saa palkkioksi erisuuria nappeja. Siemenvaiheen
jälkeen Olimar on valmis vetämään maasta uutta vahvistusta joukkoihinsa,
ja löytyypä pelistä ihan erillinen moodikin, jossa tavoitteena on kasvattaa
vain mahdollisimman paljon pikminejä yhden päivän aikana. Muuten saa
tarkkailla ruudussa naksuttavaa kelloa, jonka suhde on 15 tosielämän
minuuttia vastaa yhtä pikmin-päivää. Yöt tuottavat omat vaikeutensa,
jolloin pikmin-lauma on suojaamattomana entistäkin vaarallisempien
uhkien alla. Päivä päättyy tallennustuokioon, jonka jälkeen voi siirtyä
seuraavan vuorokauden puolelle jatkamaan etsintäurakkaa.

Peli jakautuu neljään eri alueeseen. Ensimmäisenä tutustaan tietenkin
avaruusaluksen ympäristöön, ja kun tarpeelliset avainosat löytyvät, pääsee
tutustumaan pelin muihinkin alueisiin. Tutka auttaa puuttuvien osien
löytämisessä, eikä kaikkea roinaa tarvitse löytää. Näin pelin
uudelleenpelaamisarvokin pysyy korkeammalla, kun salaisuuksia voi tulla
ratkomaan myöhemmin lisää. Takaisinpäin joutuu palaamaan myös
pakostakin, sillä jotkut osiot voi suorittaa vasta saatuaan myöhemmästä
vaiheesta tarvittavaa tietoa ja taitoa. Kenttäsuunnittelu on nerokasta, ja
pulmat ovat monivivahteisia, vaikkeivat tosin aina hirveän monimutkaisia.
Aivojaan saa joka tapauksessa käyttää.

Pikminien värikäs pelimaailma on miellyttävää katseltavaa ja
ruohomaisemien valtaan voi helposti jäädä liiankin pitkäksi toviksi. Päivien
nopea kuluminen on välillä todella ärsyttävää, koska usein haluaisi tutkia ja
puuhastella paljon enemmän vähemmällä paineella juoksevasta ajasta.
Tämä ei toisaalta olisi välttämättä kauhean haastavaa, mutta auttaisi niihin
hetkiin, jolloin avaruusaluksen osien kerääminen alkaa ramaista. Todella
ärsyttäväksi seikaksi koen musiikin, joka tuntuu ahdistavalta
pimputukselta, eikä ole ollenkaan niin melodista kuin muissa Nintendo-
peleissä. Hyvät ominaisuudet hautaavat onneksi tämän epäkohdan
alleensa.

Pikmin olisi ehkä saanut olla myös hieman pitempikestoinen, mutta on
toki viihdyttävä tällaisenaankin. Ei peli ehkä niin vallankumouksellinen ole,
mitä aikaisemmin on hehkutettu, koska perusidea on varsin simppeli.
Mutta yksinkertaisista lähtökohdista ne parhaimmat pelit yleensä
muodostuvat, eikä hauskoja ideoita ja omaperäisyyttä tästä paketista
puutu tippaakaan. Pikmin-lauman hallinta ja suojeleminen muodostuvat
elinehdoksi, joka pitää pelaajankin pitkän aikaa valmiina hoksottimien
terävään käyttöön. Nautittava pelikokemus muutamista pienistä puutteista
välittämättä.

Sir Lupus