Nipamaailma.com - Arvostelut: Red Faction 2 (GC)

RED FACTION 2

Gamecuben räiskintäosastolla on liikuttu pitkälti Electronic Artsin sotapelien
ja James Bond –seikkailujen johdolla. Niinpä THQ:n julkaisema Red
Faction 2 onkin ihan tervetullutta vaihtelua genreen. Toki futuristista
teemaa ja synkkää tulevaisuudenkuvausta on käytetty räiskintäpeleissä
aikaisemminkin, mutta Cubella vastaavaan muottiin upotettuja pelejä ei juuri
muita taida ollakaan.

Kuten tuli jo todettua, Red Faction 2:n kehystarina ei kovin auvoista
tulevaisuutta lupaile. Rankkojen sotataistelujen kautta valtaan on noussut
melkoisesti entisiä neuvostojohtajia muistuttava diktaattori Sopoti.
Kaupungit ovat lähinnä höyryäviä jäännöskasoja, ja hieman paremmin
säilyneissäkin katuja partioivat kovaa otetta pitävät diktaattorin
armeijajoukot. On siis ilmeistä, että tilanteelle pitäisi tehdä jotakin. Pahan
taltuttamiseen ryhtyy kyborgisotilasjoukko, jonka riveissä pelaaja pääsee
vaikuttamaan.

Toiminta on hyvin tavanomaista ensimmäisen persoonan räiskintää. Läheltä
ja kaukaa ampuvat viholliset on syytä lahdata sekä samalla hoitaa nipullinen
tehtäviä, joita radioon karjuva ryhmän johtaja latelee. Mitään kovin
omaperäisiä tai ongelmallisia pelin tehtävät eivät ole, ja yleensä ne tuleekin
suoritettua siinä sivussa muun mäiskeen keskellä. Joissakin tehtävissä
mukana hiippailee apujoukkoina ryhmän muita jäseniä, mutta useimmiten
vetovastuu on yksin pelaajan harteilla.

Kuten olettaa saattaa, pelin ympäristöt eivät sateenkaaren väreissä kiiltele.
Miljööt ovat mahdollisimman tummalla skaalalla maalailtuja ja monin
paikoin ympärillä on vain pelkkää metalliromua. Itse asiassa pelin synkkyys
on jopa pelaamista haittaava tekijä, joten ruudun kirkkausasetuksia saattaa
joutua veivaamaan. Radat eivät ole pelkkää tunnelissa juoksemista, mutta
toisaalta mitään mieleenpainuvaakaan ei ole saatu aikaiseksi.
Yksinpelaaminen käykin tästä syystä nopeasti pitkästyttäväksi. Vaihteluksi
luodut ajoneuvo-osuudetkaan eivät suuresti piristä, koska ne ovat
periaatteessa sitä samaa räiskintää – ohjattava kohde on vain kookkaampi.
Tosin eräässä kentässä on ihan siistiä tykittää pilvenpiirtäjässä säntäileviä
vihollisia helikopterista käsin.

Pelin yhtenä huippuominaisuutena mainostetaan Geo-Mod-tekniikkaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että rakennusten seiniä ja muita esteitä voi paukuttaa
räjähteillä palasiksi. Idea olisi erinomainen, jos paikkojen särkeminen
onnistuisi milloin ja missä tahansa. Nyt tien voi murtaa vain kehittäjien
tarkoin määrätyissä paikoissa. Tilanne on usein sellainen, että reitti päättyy
umpikujaan ja ainoa vaihtoehto on antaa tykin puhua. Oikaiseminen tai
esteiden huvin vuoksi murtaminen ei tule kysymykseenkään, vaan muut
seinät ovat yhtä järeitä kuin kaikissa muissakin räiskinnöissä. Etukäteen
hyvältä kuulostanut Geo-Mod osoittautui suureksi pettymykseksi.

Aseet sopivat hyvin pelin tulevaisuusteemaan. Valikoima kattaa 14 asetta
peruspistooleista järeämpiin säde- ja fuusiotussareihin. Aseista voi tehdä
myös kahden käden kombinaatioita, mikä parhaimmillaan tekee pelaajasta
oikean tuhokoneen. Viholliset eivät ole täysiä idiootteja, minkä ansiosta
tietty haastetaso pysyy koko ajan yllä. Tästäkin huolimatta peli syyllistyy
nykypäivän perussyntiin: lyhyyteen. Kampanjan hoitaa kuntoon alta
aikayksikön, jos siihen vain jaksaa keskittyä. Osa kentistä on kylläkin
aikamoista tuskaa, mikä pitkittää pelikokemusta – valitettavasti vain
väärällä tavalla.

Onneksi moninpeli on sentään kohtalaisen viihdyttävää antia. Ruudun
moitteeton pyörimisvauhti ja toimivat kontrollit takaavat, ettei tämä osio
ainakaan tekniikkaan kaadu. Ratojakin on uskomattomat 40 kappaletta.
Vaikka ne eivät olekaan kovin suuria tai monimutkaisia, on kenttiä sen
verran useita, että pidempi tovi menee ennen kuin kaikki paikat oppii
muistamaan. Moninpelin moodit ovat hyviä, mutta vähäisiä. Deathmatch,
capture the flag ja salkunryöstö ovat joka räiskinnästä tuttua
kierrätyskamaa, arena on hieman omaperäisempi viimeinen mies pystyssä
–tyylinen viritys. Myös tiimipelaaminen on mahdollista.

Ennen pitkää Red Faction 2:n moninpelikarkelointi kuitenkin hyytyy. Suurin
syy tähän on aseiden epätasapaino toisiinsa verrattuna. Huipputehokkaan
aseen löytänyt pelaaja nousee hetkessä tappolistan kärkipäähän eikä muilla
ole tähän paljoakaan vastaan panemista heikommilla aseilla. Ankea
peliympäristö ja valinnanvähyys vaivaavat vähitellen myös kavereita vastaan
otellessa. 40 kentän joukossa on loppujen lopuksi hyvin vähän todellisia
loistoareenoita eikä bottejakaan saa mukaan kuin pari kappaletta.
Hienosäätöä kaipaisivat myös valikot. Jokaisen matsin jälkeen on ladattava
hahmot ja botit kokonaan uudestaan, vaikka haluaisi vaihtaa ainoastaan
rataa. Lisäksi mukaan on päässyt huolestuttavia bugeja, jotka toisinaan
jumittavat koko pelin. Ketään tuskin ilahduttaa tieto siitäkään, että
latausajat ovat Cuben mittapuulla erittäin pitkiä.

Red Faction 2 viihdyttää oman aikansa. Se on hyvä valinta vaikka
viikonlopun tai lyhyen loman moninpelisessioihin. Quake-tyylistä pitävät
saattavat intoilla pelin parissa hieman pidempäänkin. Pohjimmiltaan peli on
silti ruma, niukkasisältöinen ja liian perinteinen. Vaikka ohjaus rokkaakin, ei
pelistä ole pitkäaikaiseen kulutukseen.

MrVirtanen