Nipamaailma - Arvostelut: Resident Evil 3: Nemesis (GC)

RESIDENT EVIL 3: NEMESIS

Kukapa ei olisi joskus kuullut Capcomin Resident Evileistä? Tämän jo
vuonna 1996 PSonella debytoineen kauhusarjan kolmas osa on saapunut
pelikuutiolle. Raccoon City on taas zombien vallassa ja vain Jill Valentine
ja Carlos Oliveira voivat tehdä asialle jotakin.

Käytännössä peli eroaa alkuperäisestä 1999 PSonelle ilmestyneestä
Resident Evil 3:sta vain yhdessä suhteessa. Kun PSonella peli näytti
hienolta ja varjoilla ja äänillä leikkiminen toi kaivattua tunnelmaa, Cubella
kaikki on toisin. Käännös on lähes identtinen pleikkariversion kanssa eikä
Gamecuben tehoja hyödynnetä juuri lainkaan. Grafiikka on kulmikasta,
mikä häiritsee eritoten välivideoissa, ja varsinkin räjähdysefektit ovat
karmeaa pikselimössöä. Käännös on selvästi tehty vasemmalla kädellä. Ei
näin.

Juoni on tuttua huttua Resident Evilejä pelanneille. Zombit valtaavat
kaupungin ja pois olisi päästävä ennen kuin armeijan ydinohjus pyyhkii
Raccoon Cityn maailmankartalta. Aikaisempia Ressuja pelanneet ovat
pelissä kuin kotonaan. Peli alkaa Jillinä, ja seikkaillessa vaihdetaan
ajoittain Carlos kehiin.

Pelin nimikkohahmo on Nemesis, kolmemetrinen singolla varustettu or-

gaaninen taistelukone, joka murisee ”S.T.A.R.S…” ja nirhaa jokaisen
vastaantulevan. Monsteria vastaan tapellaan useaan otteeseen, ja viimeis-

tään neljännellä kohtaamiskerralla alkaa miettiä, kauanko sitä saa rökittää
ennen kuin se ymmärtää kuolla.

Se mikä grafiikassa hävitään, voitetaan onneksi äänipuolella. Tunnusmu-

siikit ja äänet luovat kaivattua tunnelmaa ja tekevät pelaamisesta paljon
hauskempaa. Ääninäyttelijät ovat sitä tavallista peleissä nähtyä sorttia eli
eivät mitään kovin hyviä, mutta kyllä niitä kuunnella kestää. Välivideot on
onneksi tehty jollain muulla kuin pelin omalla moottorilla, joten siisti tieto-

koneanimaatio on edelleen sulavan näköistä.

Kuvakulmat ovat ennalta määrättyjä, mikä luo mukavasti tunnelmaa,
mutta liian usein viholliset jäävät piiloon kuvakulman taakse ja saavat
muutamia ilmaisia osumia. Tämä häiritsee eniten pomovastuksissa, joissa
hiparit ovat muutenkin kortilla. Asepuolella löytyy yksi parannus: erilaisia
ruuteja voi sekoittaa ja latauslaitteella niistä saa lisää ammuksia. Tuttu
kasvien yhdistely lääketarkoituksessa on edelleen mukana.

Räiskimistä pelissä on paljon. Zombeja pukkaa eteen lähes joka kulman
takaa ja yleensä haulikko on paras tapa päästä pälkähästä. Taitava pe-

laaja voi vain kaataa zombin ja juosta pois ennen kuin se nousee uudes-

taan ylös. Rivizombit kuukahtavat muutamalla laukauksella, mutta pomot
kestävät kuritusta huomattavasti enemmän. Pelin puzzlet ovat tuttua huttua
Resident Evil -veteraaneille. Avaimia etsitään ja vipuja väännellään. Ete-

neminen käy huone kerrallaan, ja aina kun menee ovesta niin peli heittää
typerän näköisen ovenavausanimaation, joka ärsyttää pitemmän päälle.
Kyllä luulisi kuutiosta löytyvän sen verran tehoa, ettei joka välissä tarvitsisi
latailla.

Resident Evil –sarjan pahin moka eli pieni ja epälooginen inventaario on
valitettavasti edelleen mukana. Taskuun mahtuu niin vähän tavaraa, että
pelaaja joutuu ravaamaan tallennushuoneiden tavaralaatikoilla vähän väliä
järkkäämässä esineitään. Kaiken lisäksi kranaatinheitin tai haulikko vie
inventaariosta saman verran tilaa kuin avain tai luottokortti. Tallentaminen
tapahtuu kirjoituskoneilla, joihin tarvitaan mustenauhoja. Varsinkin korke-

ammilla vaikeustasoilla on oikeasti harkittava, milloin kannattaa tallentaa.
Helpoimmalla vaikeustasolla tallennuksia on rajattomasti.

Pelin läpäisyn jälkeen aukeaa minipeli Mercenaries, jossa lahdataan zom-

beja Raccoon Cityssa kellon tikittäessä kohti nollaa. Zombin nirhaamises-

ta saa muutaman sekunnin lisäaikaa. Tylsistyin nopeasti, sillä pelitila ei
tarjoa mitään uutta yksinpeliin nähden. Läpipeluulla aukeaa myös uusia
vaatekerrastoja.

Kokonaisuutena Nemesiksen Cube-painosta ei oikein voi suositella kuin
paatuneimmille Resi-faneille. Pelissä paistaa hutaisten tehdyn käännöksen
maku. Lisäksi Nemesis on alhaisimmalla vaikeusasteella liian helppo. Heti
alussa saa rynnäkkökiväärin, haulikon sun muuta kivaa, joten zombeista
ei ole mitään vaivaa, ainoastaan pomotappelut ovat vaikeampia, nekin
lähinnä kamerakulmien takia. Resident Evil Zero on cubisteille parempi
valinta jo pelkästään hyytävän hienon grafiikan ansiosta.

Heittopussi