gc_resievil

RESIDENT EVIL

Capcomin ja Nintendon yhteistyön ensimmäisenä hedelmänä
Eurooppaankin on viimein saapunut uudelleen lämmitelty versio klassikon
arvoon kohonneesta Resident Evilistä. Nintendo 64:llä pelisarjasta ei
nähty kuin kakkososa (joka sekin on tulossa Gamecubelle), joten
Nintendon konsoleiden parissa viihtyneet eivät välttämättä ole vielä
tutustuneet kauhupelisarjaan juuri ollenkaan. Nyt onkin erinomainen
mahdollisuus aloittaa keräily alusta lähtien.

Gamecuben Resident Evil on kohdannut uudistuksia, joista merkittävin
osa on keskittynyt grafiikan puolelle. Niinpä juonikuvio onkin jo tuttua
kamaa. STARS-ryhmän agentit Barry, Albert, Wesker, Jill ja muut
lähtevät tekemään tarkempaa tuttavuutta Raccoon Cityyn, mistä viime
aikoina on kuulunut kummia. Yhteydet lähellä kaupunkia sijaitsevaan
laboratorioon ovat olleet jo hyvän aikaa poikki, eikä STARS-
ryhmienkään saapuminen alueelle luonnistu ongelmitta.
Kuljetushelikopteri syöksyy maahan, ja eloonjääneet pakenevat suureen
kartanoon vastenmielisyyttä herättävien hirviöiden takaa-ajamina. Alkaa
armoton selviytymistaistelu, missä on paitsi taisteltava lukuisia zombeja
vastaan niin myös selvitettävä valtaisan kartanon ansat ja ongelmat.

Tunnelmaa Resissä osataan edelleen pitää mahtavasti yllä. Tietyissä
kohdin säikähtää aivan varmasti paatuneempikin konkari, eikä synkkää
ja painostavaa ilmapiiriä inhoavat henkilöt viihdy kauan konsolin ääressä.
Visuaalinen loisto on viritelty äärimmilleen ja yksityiskohtien lukumäärä
on uskomatonta luokkaa. Laahustavien zombien äänet rikkovat
vallitsevan hiljaisuuden, ja yhtäkkiä kulman takaa kimppuun hyökkää ties
minkälaista sakkia. Synkkyyden lisäksi käytetään monia muitakin
klassisia kauhunlisääjiä, kuten ukkosen jyrinää, ovien narinaa, muminaa,
varjoefektejä ja vaikerrusta. Pelin kulku on uudistuksista huolimatta
ennallaan, eli toiminta tapahtuu ikäänkuin valmiiksi maalattujen taustojen
päällä. Kuvakulmat ovat jokaisessa huoneessa aina samat, mikä ei
sinänsä luo suuremmin vapauden tuntua. Vaikka pelin pelaaminen voikin
tuntua joskus hieman elokuvan katselemiselta, pitää hyytävä tunnelma
aistit hereillä.

STARS-ryhmän aseistautuminen ei ole mitään parhainta luokkaa.
Toimeen on tultava pistoolin, haulikon ja puukon avulla. Myös laajempaa
tuhoa aiheuttavia kranaatinheittimiä saa käsiinsä. Zombien sitkeyden takia
niiden kellistämiseen tarvitaan tehokasta asetta, mutta lähitaisteluistakin
voi selvitä puukolla huitaisemalla, jolloin zombien syleilyote väliaikaisesti
kirpoaa. Lähitaistelumahdollisuus parantaa huomattavasti
ohjausjärjestelmän yleisilmettä. Gamecuben ohjain toimii Resin kanssa
ihan hyvin, mutta hahmojen pienoinen kankeus tuottaa toisinaan harmaita
hiuksia. Hahmo pyörii paikallansa kun painaa sivuille ja liikkuu kun
painaa suoraan. C-tatista saa aikaan pikäkäännöksen, mikä auttaa jonkin
verran tiukoissa tilanteissa. Sen verran sulavuutta hallinnasta kuitenkin
puuttuu, että jos joutuu yllätetyksi, niin varsin usein joutuu lähitaisteluun,
koska tarvittavia väistöliikkeitä ei ehdi tehdä tarpeeksi nopeasti.

Taustojen komistamisen lisäksi Capcom on lisännyt peliin kaikenlaista
pientä krääsää sekä joitakin uusia alueita, joista merkittävin on
hautausmaa. Alkuperäisen version läpäisemisestä on jo niin kauan, ettei
mieleen muistu mitkä huoneet ovat kokonaan uusia ja mitkä vain tuntuvat
uusilta paremman ulkoasun takia, mutta joka tapauksessa uusia alueita on
siis tarjolla. Ärsyttävät ovien latausanimaatiot ovat ihme kyllä edelleen
mukana. Samoiten sankariemme välineiden kantokyky ärsyttää. Reppuun
kun mahtuu vain kuudesta kahdeksaan esinettä, minkä vuoksi pelin
parissa saa toisinaan tyytyä vain edestakaiseen ravailuun. Epärealistisena
piirteenä kuusi isoa esinettä vie saman verran tilaa kuin kuusi pientä
esinettä. Toisaalta ammuksia ja ensiapua sekä ovien avaimia saa
muutenkin etsiskellä jatkuvalla syötöllä, joten kyllähän se tavarapuolikin
siinä samalla hoituu.

Resident Eviliä vaivaa hieman vanhanaikaisuus, mikä johtuu pitkälti siitä,
että kyseessä on kuusi vuotta vanha peli, jota on pääasiallisesti vain
ulkoasun suhteen muokattu tämän päivän tasolle. Alkuihmettelyn jälkeen
esiin ponnahtaa tutut pulmat ja tuttu kartano. Vaihtelevia loppuja löytyy
tosin muutamia, ekstratavaraa on paljon ja normaalin vaikeustason lisäksi
löytyy vaikea taso, mutta siltikin välillä pelaaminen tuntuu jopa
tahkoamiselta, varsinkin jos samaa levykettä pyörittää Cubessaan
viikosta toiseen. Joka tapauksessa kyseessä on jännittävä
kauhuseikkailu, minkä ostaminen kannattaa ainakin silloin, jos
alkuperäinen versio on tosissaan jäänyt kokematta. RE-faneille jo
pelkästään uusi ulkokuori on riittävä peruste pelin hankintaan. Saa nähdä,
kuinka Eternal Darkness haastaa Resin.

Sir Lupus