Nipamaailma - Arvostelut: Rogue Ops (GC)

ROGUE OPS

Agenttipelit ovat nykyään pop. Sam Fisherin tähdittämät Splinter Cellit ja
Solid Snaken Metal Gear Solidit nauttivat maailmalla suurta arvostusta,
mikä näkyy pelinkehittäjien lompakoissa. Ei siis liene ihme, että agenttipe-

limarkkinoille on tunkemassa useita yrittäjiä aina asemansa menettäneestä
Bondista lähtien. Yksi yrittäjistä on Kemcon Rogue Ops.

Rogue Ops lainaa ideansa härskisti genrensä aikaisemmilta hittipeleiltä,
kuten Splinter Cellistä ja Metal Gear Solid 2:sta. Tehtävät pyritään
suorittamaan ilman hälytyksiä täysin ääneti. Rogue Opsin sankarittarena
häärää entinen sotilas Nikki Connors, jonka perheen Omega 19 –niminen
terroristiorganisaatio tappoi. Nyt Nikki on valmis kostamaan perheensä
puolesta…

Kuulostaako kliseiseltä? Sitä se nimittäin on, eikä peli yllätä missään vai-

heessa. Dialogi ja juoni ovat harvinaisen huonoja eikä huumoria ole mis-

sään. Tuntuu kuin käsikirjoitusvastuu olisi sysätty aivokuolleelle apinalle.
Pelin taustatarina on yksinkertaisesti turhanpäiväinen, ja epätoivoisena
tehokeinona käytetty kirosanojen tuhti viljely on huono yritys piristää pe-

liä. Rautapuolellakaan ei tähyillä taivaisiin, vaan peli luottaa peruskonsoli-

grafiikkaan ilman mitään hienouksia.

Nikki osaa kaikki agentin perusjutut kiipeilystä kyykkimiseen eikä muu-

tenkaan häviä akrobatiassa yhtään vaikkapa Solid Snakelle. Mutta ah,
kuinka polvenkorkuinen aita on akrobaattisankarillemme liian kova pala.
Samoin kiipeily sallitaan vain siellä, missä sitä tarvitaan. Pelintekijät ovat
selvästi menneet siitä missä aidassa on reikä, niin ihmeellistä touhua peli
on.

Ohjaaminen on alussa täyttä tuskaa ja vaatii runsaasti totuttelua, sillä Nik-

ki tottelee pelaajan komentoja nihkeästi. Aseen kanssa Nikki on vieläpä
hidas kuin etana, mutta se ei ole hengenvaarallista. Ikävämpää on ruudun-

päivityksen säännöllinen nykiminen, joka ei voi olla vaikuttamatta pelitun-

tumaan. Ampumiskohtaukset sujuvat kuitenkin kohtalaisen kivuttomasti.
Vasemmasta liipaisimesta painamalla päästään tähtäystilaan, jossa nappi
otsaan on itse asiassa lasten leikkiä.

Asearsenaali koostuu erilaisista silent kill –aseista kuten pistoolista, varsi-

jousesta, savukranaatista ja sniperistä. Lähikontaktia otettaessa seuraa
uskomatonta ketutusta herättävä reaktiotesti, jossa vastustaja tapetaan
mukacoolisti paljain käsin. Jos nuolten tahtiin painelu epäonnistuu, sanka-

rittaremme päivät ovat luetut. Seikkailun loppupuolella pelirytmin pilaa
totaalisesti kanuuna, jolla räiskiminen on vain typerää. Asearsenaalia täy-

dentävät erilaiset agenttivempaimet, kuten verkkokalvoskanneri, ympä-

ristön liiketilaan vaikuttava medisiini ja yöllisiin olosuhteisiin soveltuvat kii-

karit. Näiden lisäksi Nikki voi kanniskella mukanaan yllin kyllin ensiapu-

pakkauksia, joista hän ammentaa elinvoimaa omatoimisesti vaaran uha-

tessa.

Sen lisäksi että pelissä on oikeastaan kaikki tehty vähän vasemmalla kä-

dellä, ovat tehtävätkin hyvin suoria putkia. Eksymisen vaaraa ei ole eikä
tule, mutta välillä voit valita vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Tekemisen va-

paudesta on kuitenkin turha haaveilla, sen verran tiukasti toiminta kulkee
kehittäjien talutushihnassa. Kaiken tämän voisi ehkä vielä antaa anteeksi,
mutta pelin tutka pilaa jännityksen lopullisesti. Siinä näkyvät vartijoiden
liikkeet ja näkökentät, samoin kameroiden kuva-alat, joten kiinnijääminen
on lähes mahdotonta. Jos nyt kuitenkin onnistuisi mokaamaan, hetken
odottelun jälkeen kaikki vartijat ovat taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ärsyttävää.

Peli on tavattoman keskinkertainen kopio genrensä parhaimmistosta.
Omien ideoiden puute, heikko käsikirjoitus ja putkimaiset kentät herättä-

vät lähinnä sääliä. Jos haluaa pelata agenttipelejä Gamecubella, hyviä va-

lintoja ovat Splinter Cellit. Rogue Opsiin ei kannata tuhlata aikaa eikä
rahaa.

purplenavi.exe