Nipamaailma.com - Arvostelut: R: Racing (GC)

R: RACING

Namcon pelimerkki ajopelien runsaassa joukossa on ollut Ridge Racer.
Pelisarjan tekijätiimi on kuitenkin päättänyt hylätä lempilapsensa ja siirtyä
askeleen realistisemman ajopelin suuntaan. Keksityt menopelit on korvattu
lisenssoiduilla ajoneuvoilla ja mielikuvitukselliset ajobaanat ovat vaihtuneet
oikeisiin kilparatoihin. R: Racing on peli, josta todella haluaisi tykätä, mutta
joka valitettavasti jättää jälkeensä pettymyksen tunteen.

Aluksi peli tuntuu hyvältä. Erityisesti ohjausmalli kerää kiitosta. Ohjaaminen
on luontevaa ja helppoa, mutta ei silti itsestäänselvää. Kurveihin ei voi vetää
kaasupoljin pohjassa, vaan sopivaa nopeutta ja ajolinjaa käyttäen. Tatin
tarkkuus on erinomainen, ja samaa voi sanoa kaasusta ja jarrusta, joiden
virkaa hoitavat analogiset L- ja R-napit. Mainiona lisänä ruudun alalaidassa
on palkit, joista näkee kuinka paljon polkimia painaa. Erittäin hyödyllinen
oivallus, mitä toivoisi näkevän muissakin ajopeleissä.

Parin koeajon jälkeen mieli vetää racing life –pelimuotoon. Tarinatilassa
seurataan Rena-nimisen naisen taivalta kohti kilpa-ajosarjojen huippua.
Ambulanssikuski Renan lahjakkuus havaitaan, kun tallipomo tarvitsee
pikaista kyytiä loukkaantuneelle ajajalleen. Erikoisesti käyntiin lähtevä
tarina hyytyy nopeasti varsin tavalliseksi juonenkuljetukseksi, jossa
kartoitetaan hieman Renan taustoja ja lykätään eteen uusia haasteita.
Välidemot ovat upeasti toteutettuja, mutta lyhyitä ja yksinkertaisia.

Racing life –pelitilan ongelmaksi koituu minimaalinen elinikä. Tarinan aikana
käydään läpi monenlaisia kisoja ratakilpailuista ralleihin ja kiihdytyskisoihin,
mutta aktiivinen pelaaminen kestää maksimissaan vain pari iltaa. Suurin syy
lyhyyteen on pelin helppous. Aloitin ajamisen normaalilla vaikeusasteella,
mutta kun kisa toisensa jälkeen sujui leikiten, päätin vaihtaa hard-tasolle.
Ikävä kyllä, sama meininki jatkui edelleen. Ainoat uusintayritykset jouduin
käyttämään kahteen rallipätkään, joissa en heti pystynyt rikkomaan
kärkiaikaa.

Pelimäärän puolesta päämoodiksi on syytä kutsua event challengea.
Ajomenestyksen myötä kerätyillä RP-pisteillä avataan yksittäisiä
kilpailuhaasteita, joissa menestyminen mitataan kulta-, hopea- ja
pronssimitaleilla. Pelkkien yksittäisten kisojen ohella pelattavana on
kaksinkamppailuja, useamman kilpailun mittaisia sarjoja, turnauksia, aika-
ajoa ja muita hieman erikoisempia haasteita. Aika-ajoissa on mukana
esimerkiksi esteillä varustettuja ratoja, joissa on rikottava tavoiteajat.
Extra-osiossa puolestaan pyritään pysäyttämään auto pienen alueen sisään.
Kaikken hauskinta on silti perinteinen kilpailu viittä muuta kaaraa vastaan.

Harmittavasti tarinatilaa vaivannut helppousongelma on myös haastekisojen
pahin kulmakivi. Event-pelitilastakin suurimman osan läpäisee ensimmäisellä
yrittämällä ja vain muutamat haasteet vaativat kunnollista keskittymistä.
Vaikeutta haluavan on luotava sitä omatekoisesti valitsemalla esimerkiksi
alemman teholuokan autoja, mikä taas ei tunnu kovin luonnolliselta. Event
challengessa viimeistään kostautuu myös tekijätiimin laiskuus ratavalikoiman
suhteen. Koska pelissä on vain kourallinen ratoja, saa samoja rinkejä
kiertää kisoista toiseen. Suzuka, Yokohama ja Monaco ovat kaikki ihan
hyviä ajoväyliä, mutta mutkat ja suorat tulevat ennen pitkää hieman liiankin
tutuiksi. Lisäksi pelkistä suorista koostuvat drag-radat ja yksi ovaali ovat jo
muutenkin tavattoman tylsiä.

Uutena ideana R: Racing esittelee painostusmittarin, joka ilmestyy edellä
olevan auton yläpuolelle ajaessaan riittävän lähelle kilpailijaa. Pysymällä
vastustajan takakontissa kiinni, nousee mittari vähitellen punaiselle, jonka
jälkeen kilpakumppanin hermo pettää, ja tämä menettää ajokkinsa
hallinnan. Periaatteessa ihan hyvää ideaa vaivaa sen turhuus. Yleensä
ohituksen ehtii tehdä jo paljon ennen mittarin täyttymistä. Lisäksi mittari on
liian mekaaninen, mistä johtuen ulosajot näyttävät lähinnä huvittavilta.
Tekoälyn tarjoamat kilpakumppanit eivät muutenkaan suuremmin vakuuta.
Paitsi ettei vauhti riitä, on konekuskien ohitusyritykset mielettömän helppoa
estää.

Viimeinen silaus pelin helppoudelle aiheutuu huonosta pelimekaniikasta.
Edellä menevän perään voi täräyttää surutta ja jopa vastustajan kiilaaminen
penkareelle käy päinsä. Huonossa tapauksessa herkästi kääntyvä auto voi
liirata, mutta yleensä seuraamukset epäreilusta toiminnasta ovat vain
edulliset. Sääntökirjaakaan ei pelissä pahemmin tunneta. Tiukista mutkista
tai muista kätevistä oikaisukohdista voi posottaa ilman mitään sanktioita.
Monacon radalla on tästä ehkä parhaimmat esimerkit.

Autovalikoima on monipuolinen sisältäen pääosin japanilaismerkkisiä
autoja. Säätämäänkin pääsee kaikenlaista siivekkeistä ABS-jarruihin, mutta
näihin optioihin ei juurikaan tarvitse pureutua. Kisat kääntyvät voitoiksi
oletusasetuksillakin. Vauhdintunne radalla on vähintään kohtalainen ja
radiosta kaikuvat varikon ohjeet ja muiden kilpailijoiden kommentit antavat
sopivaa kisafiilistä. Hieman rakeinen grafiikka pistää silmään, mutta muuten
peli on hyvän näköinen. Taustalla soi perinteinen jumputusmusiikki.

On todellinen sääli, että Namco on jättänyt kesken tekoälyn,
pelimekaniikan ja vaikeustason säätämisen. Erinomainen ohjattavuus ja
runsas kisatarjonta menevät nyt pitkälti hukkaan. Ridge Racereiden
laadusta jäädän ikävän kauas taakse. Noviisille lajityypin ystävälle peliä
voisi suositella hyvien kontrollien ja helpon vaatimustason ansiosta, mutta
todelliselle ajopelikonkarille R: Racing on liian heppoinen julkaisu. Paitsi
jos Pac-Man VS kiinnostaa, niin sittenhän peli on hankittava.

MrVirtanen