gc_scorpionking

THE SCORPION KING: RISE OF THE AKKADIAN

The Scorpion King –elokuvaa voi kehua parhaimmillaankin vain
keskinkertaiseksi, mutta leffalisenssiä hyödyntävä samasta teemasta
kehitetty Gamecube-peli The Scorpion King: Rise of the Akkadian on jo
melkoinen pohjanoteeraus. Pelielämyksiä ei pahemmin pääse irrottelemaan,
koska seikkailu on pitkäveteisyytensä lisäksi heikosti ohjelmoitu.

Juonentynkä sijoittuu aikaan, jolloin myöhemmin Skorpionikuninkaaksi
tuleva Mathayas on vielä nuori miekkonen, joka hamuaa jäsenyyttä
Akkadian-salamurhaajataistelijoissa. Heti alkuunsa pelaajan onkin
suoritettava lyhyt harjoitteluosio, missä taistelutekniikat selostetaan parin
treeniottelun avulla. Kun kuningas on vakuuttunut nuoren soturin
potentiaalista, lähettää hän Mathayasin taistelujen tielle. Päähahmon tarina
mestariksi tulemisesta on lähinnä pelkkää taustahölynpölyä, eikä juonta
tämän jälkeen edes pahemmin kuljeteta eteenpäin.

Rise of the Akkadian sisällön selvittämiseksi ei montaa riviä tarvitse. Pelialue
on tyhjennettävä tusinavihollisista, jonka jälkeen seuraavalle aukiolle
johtavan oven lukitus avautuu ja sama toistetaan uudestaan. Tappeluiden
lomassa rikotaan muutamia ruukkuja, joista hyvällä onnella löytyy energiaa,
taikaa tai timantteja. Satunnaisesti peli elättää toiveita hieman
monimutkaisemmista puzzleista, kun pelaajan on oivallettava vetää
kytkimestä tai romahdutettava paalujen päällä olevia tasoja.

Taistelujärjestelmä koostuu kolmesta osasta, perusiskuista,
voimakkaammista taikahyökkäyksistä sekä hypyistä. Mätkintäliikkeistä on
pyritty tehdä monipuolisia näppäinkombojen avulla, mutta pääasiallinen
kahden eri napin rytmikäs rämpyttely riittää voittamiseen. Yleensä
samanaikaisesti kimppuun hyökkää useampia korstoja, jolloin staminalla
varustettu voimahyökkäys lennättää koko poppoon nätisti kumoon. Pelin
edetessä Mathayas saa haltuunsa parempia suojakilpiä ja tehokkaampia
miekkoja, mutta viholliset tuntuvat pysyvän yhtä heikkoina alusta loppuun.
Yllättäen kaikkein pahimman vastuksen antavat verenhimoiset koirat
raavaiden miesten ja kalisuttelevien luurankojen sijaan.

Se, että pelin kulun seuraaminen on yhtä mielenkiintoista kuin nurmikon
kasvun tarkkailu, ei vielä riitä. Point of View on sortunut alkeelliseen
kenttäsuunnitteluun ja bugiseen pelimoottoriin. Kaikki paikat ovat harmaita
ja eleettömän oloisia ja objektit on toteutettu erittäin yksinkertaisesti.
Hahmot liikkuvat tönkösti ja animointi on alkeellisella tasolla.
Taistelutilanteet näyttävätkin lähinnä koomisilta ja joskus vihollisille iskee
täydellinen nollautumistila, jolloin he eivät edes yritä tehdä vastarintaa. Peli
on itse asiassa sen verran viimeistelemätöntä tavaraa, että pelaajan on
helppo ikään kuin tahallaan leikkiä virheiden kustannuksella. Saapahan sitten
jonkinlaista huumoria edes tätä kautta.

Pelin haasteellisuus on kaksipiippuinen juttu. Samanlaiset taistelut toisensa
perään tekevät pelistä helpon, mutta toisaalta ongelmat toteutuksen kanssa
ja esimerkiksi osumatunnistuksen temppuileminen aiheuttavat ajoittain
hermojen kiristymistä. Tallennuspaikkoja löytyy onneksi kohtalaisen usein.
Perusseikkailun lisäksi paljon muuta levyltä ei löydykään. Muutamat
luonnospiirrokset arkkitehtuurista ja hahmoista eivät suuremmin innosta
jatkamaan pelaamista. Kovin ahkerasti ei discin tallennustilaa
äänitehosteillakaan ole täytettä. Tappelun tuoksinnassa meteli on minimoitu
tehokkaasti ja taustalla soi vain rauhallinen sävelluritus. Ääninäyttelyn saralla
liikutaan perustasolla.

Rise of the Akkadian pelaaminen on turhauttava ja virkeyttä lamauttava
tapahtuma. Jos kaipaa esimerkkiä paljon puhutusta lisenssiroskasta, niin
tässä on oiva näyte. Mitään syvällistä ei ole edes yritetty luoda ja pisteeksi
i:n päälle peli on julkaistu markkinoille pahasti keskeneräisenä. Tähän
mennessä pelaamistani Gamecube-peleistä The Scorpion King: Rise of the
Akkadianin täytyy olla se kaikkein huonoin peli.

MrVirtanen