gc_sfadventures

STAR FOX ADVENTURES

Kuten hyvin tunnettua, Star Fox Adventures jäi Raren ensimmäiseksi ja
viimeiseksi Gamecube-peliksi. Vaikka peli ei ehkä aivan Raren
parhaimpien Nintendo 64 –aikojen loistoon ylläkään, osoittaa se edelleen,
että firma hallitsee pelintekemisen taidon. Star Fox Adventuresin kohdalla
Rare on toisinaan lainannut hävyttömän paljon suoraan Nintendon omasta
Zelda-pelisarjasta. Kaikki eivät brittipelitalon toimintatapaa välttämättä
hyväksy, mutta viihdyttävä ja laadukas peli on tätä kautta ainakin
valmistunut. Ja tähän mennessä myös komein.

Niille henkilöille, jotka välittömästi yhdistävät Fox McCloudin
avaruusräiskintään, on Raren tuote pettymys. Arwing-kohtaukset ovat
lyhyitä pikasessioita, joissa lennetään vain muutaman rinkulan läpi ja
siirrytään seuraavaan kohteeseen. Pääosan seikkailusta Fox tarpoo jalan
ratkoen ongelmia ja taistellen vihollisia vastaan. Automaattisesti tapahtuvat
hypyt ja erityinen taistelukamera kertovat, miksi peliä verrataan juuri Linkin
seikkailuihin. Konseptia piristävät minipelit ja pelin kuluessa Foxin
kumppaniksi ilmaantuva Tricky-niminen dinosaurus.

Pelin alkutarina asettaa legendaarisen Starfox-teamin peräti surkeaan
valoon. Androssin kukistamisen jälkeen rahanarvoiset pelastamistehtävät
ovat olleet vähissä ja Lylat-galaksin sankarijoukko on ajautunut
eräänlaiseen rappeutumistilaan. Viimein kahdeksan vuoden hiljaiselon
jälkeen General Pepperin kutsu käy. Tehtävänä on katsastaa Dinosaur
Planetin tapahtumia, missä General Scales on pistänyt tuulemaan ja
vanginnut sekä alistanut alueen alkuperäisiä asukkaita. Pelin ensimmäiset
kaksi tehtävää hoidetaan kuitenkin uuden hahmon Krystalin kengissä. Hän
on Cerinia-planeetan ainoa henkiinjäänyt edustaja, joka myöskin on saanut
kuulla Dinosaur Planetin uhkaavasta tilanteesta. Kahden lyhyen alkupään
kentän jälkeen Krystalille käy kalpaten ja hän joutuu vangiksi. Tämän
jälkeen toiminta siirtyykin Foxin harteille.

Star Fox Adventures pitää hyvää tahtia yllä heti alusta alkaen.
Ensimmäiseksi Foxin on noudettava Krystalilta tippunut taikasauva, jonka
varaan pelin taistelutilanteet pitkälti rakentuvat. Sen avulla vihollisia voi
iskeä kumoon erilaisilla komboilla sekä suojautua vastahyökkäyksiltä.
Sauvan monikäyttöisyys ilmenee enemmän pelattuaan. Sillä onnistuvat
esimerkiksi myös kivien kankeamiset ja kytkimien kääntämiset. Sauvaan
saatavia erikoisominaisuuksiakin ilmaantuu vähitellen pitkä lista, joilla
pääsee myös ampumaankin, mikä korvannee hieman Foxin perinteisen
laseraseen puuttumista. Falcoa lukuunottamatta (joka on häipynyt tielle
tietämättömille) muut tiimin jäsenet ovat jatkuvasti tavoitettavissa
datayhteyksien avulla. Slippy Toadilta saa ohjeistusta etenemistä varten,
joten häntä voi pitää yleisenä neuvonantajana. Peppy Hare on puolestaan
keskittynyt karttojen maailmaan ja hänellä on tarjolla tietoa pelialueiden
kohteista ja luonteesta. Lisäksi yhteyksien päässä on myös General
Pepper, jonka ruudun kautta on mahdollista tarkastaa statistiikkapuolta.

Eteneminen soljuu pelissä tasaisessa ja järkevässä tahdissa. Varsinkin
ensimmäisten tuntien aikana pelaajalle esitellään runsain määrin monenlaisia
toimintatapoja, joiden hyödyntäminen täytyy hallita saavuttaakseen pelin
päätepisteen. Vaikka pelirakennetta voisikin haukkua suoraviivaiseksi, ei se
kuitenkaan ole päivänselvä asia. Noin 30 tunnin pelisessiota ainakin
uskallan lupailla. Jos oikean reitin löytäminen tai ongelman ratkaiseminen
tuottavat ongelmia, tarjoavat apuaan Slippy ja Peppy taukovalikossa.
Keskusteleminen paikallisten dinosaurusten kanssa valaisee myöskin usein
asiaa. Myöhemmässä vaiheessa hoksottimia laitetaan todelliseen testiin,
eikä ratkaisun avaimet sovikaan aina oletettuihin lukkoihin. Ajoittaisia
pattitilanteitakin syntyy, jopa aika alussa peliä. Tällöin ei auta kuin
haravoida kaikki mahdollisuudet riittävän tarkasti. Turhautumistilanteiden
syy on yleensä ovelasti piilotettu kytkin tai tehdystä toimenpiteestä
tapahtuvat hämärät lopputulokset.

Yksi osa pelaamista ovat taistelutilanteet. Scalesin liskojoukot kaatuvat
helposti, kunhan vain pitää huolen siitä, että ensimmäisen iskun ehtii
suorittamaan itse. Viholliset lukittuvat automaattisesti taistelukameratilaan,
mikä elävöittää yhteenottoja. Suuremmat loppubossit ovat hauskoja
ilmestyksiä, joskin kohtalaisen helposti päihitettävissä lukuun ottamatta
viimeistä kohtausta Scalesin kanssa. Selkeisiin, mutta tapahtumarikkaisiin
puzzleihin vaihtelua tuo osassa ratoja prinssidino Tricky, jonka voimien
edessä muun muassa esteet sortuvat. Trickyn mukanaolo piristää
pelikokemusta, joten onkin harmi, että hänen apuaan on loppujen lopuksi
tarjolla vain harvoissa kohdin peliä. Paikallisella valuutalla, skarabeilla, on
mahdollista ja myös erittäin hyödyllistä vahvistaa C-vivun alta löytyvää
esinevalikkoa. Tavarakrääsän ohella esimerkiksi kunkin maailman karttojen
hankkiminen onnistuu vain rahaa pulittamalla.

Juonikiemuroita viedään eteenpäin raremaisen varmalla tyylillä.
Tarinankerronta on hauskaa eikä turhanpäiväisille junnauskohdille anneta
tilaa. Pelin välivideot ovat kerrassaan komeaa katseltavaa, niin kuin pelin
yleisilme muutenkin. Gamecuben tehojen näyttäjäksi Raren työpanos käy
mitä parhaimmalla tavalla. Monipuolinen ja perinteitä rikkova väriskaala
yhdistettynä yksityiskohtaisiin, välkkymättömiin ja teräviin tekstuureihin
luovat ruudulle sellaista loistoa, että oksat vaan pois. Jokainen kohde puun
lehdistä valoefekteihin on hiottu täydelliseksi antaumuksella. Erityisiä
kohokohtia ovat päivän muuttuminen yöksi, joka tapahtuu niin salakavalan
luonnollisesti, ettei vaihdosta edes huomaa, lumihiutaleiden leijailu ja Foxin
ennennäkemättömän tarkka karvapeite. Ylistyssanojen tulvaa voidaan
jatkaa vielä tyylikkään arkkitehtuurin ja realistisen animoinnin parissa.
Isoimmatkin dinosaurukset käyskentelevät uskottavasti eikä hölmön
näköisiä pakkoliikkeitä esiinny.

Kameran rauhallinen käyttäytyminen ilahduttaa. Yhdellä napin painalluksella
linssi siirtyy Foxin selän taakse ja tämä ainokainen säätömahdollisuus itse
asiassa riittää. Vain muutamat ahtaammat luolaosiot voivat tuottaa
pienimuotoista hankaluutta. Z-napin kautta voi asettaa omat silmänsä Foxin
näköaistimien tilalle ja tutkailla maisemia vapaasti. Ympäristön oloista voi
yrittää ottaa selvää myös äänimaailman välityksellä. Pelin Dolby Surround
Pro Logic II –tuki ja laajakuvatila tuottavat tyydytystä niille, joiden koti on
varustettu nykyaikaisin vempaimin, mutta myös perinteinen kuvasuhde ja
stereoääni riittävät hyvän pelikokemuksen luomiseen mainiosti. Musiikki ei
ole ikimuistoista, mutta silti tunnelmallista ja peliin hyvin sovitettua.
Yhtenäisiä teemoja äänimaailman parista on helposti löydettävissä. Kaikki
tärkeimmät dialogit kuullaan puhuttuna, joskin Dinosaur Planetin väellä on
niille ominainen mongerruskieli, josta ei ota mitään tolkkua ilman tekstitystä.

Star Fox Adventuresin graafisen loiston ja viihdyttävän seikkailun
keskellä on ainoastaan yksi negatiivinen asia. Toiminta on hivenen liian
ennalta-arvattavaa. Yllätyksettömyys johtuu pitkälti siitä, että Nintendo
64:n Zelda-pelit, joita Rare on ahkerasti hyödyntänyt, on tullut koluttua
erittäin tarkasti läpi. Peliteknisesti mikään ei ole vialla, mutta pelaamisen
timmellyksessä tulee ajoittain tunne, että kyseessä on vain hieman
toisenlainen Zelda-peli uusilla hahmoilla. Foxilla ja hänen
seikkailumaailmallaan ei myöskään ole samanlaista vetovoimaa kuin Linkin
vastaavilla. Tämä juontaa juurensa pitkälti siitä seikasta, että Starfox-
ryhmän historiallinen taistelutanner on avaruus eikä mikään dinosaurusten
asuttama planeetta. Mutta paljon huonompaa toimintaseikkailuesikuvaa ei
Rare olisi juurikaan voinut valita, mikä takaa sen, että peliohjain on joka
tapauksessa tiiviissä käytössä seikkailun alusta aina sen loppuun asti ja
varmasti jonkin verran tämän jälkeenkin. Star Fox Adventuresin parissa
Rarea voi kyllä muistella suurella lämmöllä.

Sir Lupus